Mäkinen Aimo

Loimaalla nykyisin asuva Aimo Mäkinen on julkaissut omakustanteisesti romaanin Kotinsa vanki (2002). Romaani on kehityskertomus, jossa kerrotaan karjanhoitajan ja Metsälän tilan emännän, Helvin, tarina hänen syntymästään alkaen maatilan emäntänä, vaimona, kolmen lapsen äitinä ja lopulta leskenä. Kirja kertoo vapaudesta ja Helvin erilaisista, välillä vaikeistakin, rooleista eri elämäntilanteissa.

Mäkinen kertoo lyhyesti kirjoittamisestaan puhelinhaastattelussa seuraavaa:

Romaani Kotinsa vanki on yhden todellisen henkilön elämän kertomus. Se siis perustuu tositapahtumiin, joita tämä eräs henkilö on taannoin minulle kertonut. Tietysti kirjan tapahtumia on myös hieman väritetty siitä mitä on oikeasti tapahtunut.

Kirjoitusprosessi oli melko helppo, koska kirjan juoni perustuu todellisiin tapahtumiin, niin ne oli hyvin helppoa kirjoittaa ylös. Ajallisesti romaanin kirjoittamisessa meni yhden talven verran. Kirjoittaminen on muutenkin minulle helppoa. Olen kirjoittanut kaikenlaista kansakoulusta lähtien. Kunhan on mielenkiintoinen aihe, niin siitä kirjoittaminenkin on minulle helppoa. Kirjoitin aikoinaan paljon pakinoita ja siitä kai pitempi kirjoittaminen on lähtenyt.

Romaanista on tullut jonkin verran palautetta, lukijoilta sekä siltä henkilöltä, jonka elämään kirja perustuu. Hän sanoi kirjan juonen olevan hyvin todenmukainen.

Lounais-Häme ja Ypäjä eivät varsinaisesti ole vaikuttaneet kirjoittamiseeni millään lailla, ainakaan tämän kirjan syntymiseen, koska kirjan tapahtumat sijoittuvat naapuripitäjään. Aikaisemmat kirjani Tulenjohtaja ja Ei isäin jälkiä liittyvät enemmänkin kotiseutuuni, niissä Ypäjä on enemmän esillä, varsinkin muistelmateos Ei isäin jälkiä, joka kertoo kokonaan Ypäjästä.

Olen nyt kirjoittamassa neljättä kirjaani, joka kertoo lautamiehistä. Tekstiä on jo kertynyt paljon, mutta en ole vielä varma saanko kirjaa vielä valmiiksi. Sen näkee sitten myöhemmin.

Esitellyt teokset

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

---

Kaunokirjallisuus

Kotinsa vanki (2002)

Tulenjohtaja (2003)

Ei isäin jälkiä (Kustannus HD, 2005)

Artikkelit

Aitoja aitoja julkaisussa Joulutervehdys (Eläkeliiton Etelä-Hämeen piiri, 1999)

Ote teoksesta Kotinsa vanki (2002)

Toipuminen ikävästi loppuneiden häiden aiheuttamasta järkytyksestä vei aikansa. Nuorikko viivytteli kotonaan rauhoittuakseen ja kootakseen itsensä. Kiitteli tosin onnea siitä, että anoppi ei ollut sairastunut. Kunpa hän ei vihaispäissäänkään koskaan siitä huomauttaisi. Asiasta puhuminenkin tuntui Helvistä pahalta.

Yhteinen elämä ei tuntunut lähteneen mitenkään luontevasti alkuun. ”Olisi pitänyt mennä vaan hiljaisuudessa parin todistajan läsnä ollessa vihille, olisi kaikki tämä kaameus jäänyt kokematta.” Miehelään lähtö oli kuitenkin ajatuksissa. Muuta vaihtoehtoa ei edes harkittu. Esko oli luonnollinen jatkaja tilalla, koska toinen poika oli koulutettu ja hoiteli maisterin tittelillä virkaansa pääkaupungissa. Sisaret olivat naimisissa ja muuttaneet pois kotoaan yhtä lukuun ottamatta. Tämäkin odotteli vihittynä tulevan kotinsa valmistumista, koska ei sanojensa mukaan halunnut mennä miniäksi miehensä vanhemmille.

Ei ollut Helvilläkään erikoista intoa miniäksi menolleen. Hän oli kihlausaikana huomannut, että hän ei ollut mikään mieleinen miniä anopilleen. Hän uskoi kuitenkin tilanteen muuttuvan ja suunnitteli tekevänsä työt niin hyvin ja ahkeraan, että sanomisen sijaa ei sillä puolella löytyisi. Tarkkana tyttönä hän oli myös huomannut, että Esko ei missään asiassa vastustanut äitiään, vaan myöntyi jokaiseen äitinsä päättämään asiaan. ”Toki hän sentään vaimoaan puolustaa”, päätteli Helvi.

Oli myös alustavasti puhuttu, että Eskolle tehdään talonkirjat kun vaan tuo emännän taloon. Nyt uusi emäntä oli tulossa, joten kaipa luvatuista kaupoistakin tulisi valmista. Näissä tunnelmissa Helvi lastasi muuttokuormaansa. Vietävänä oli uusi vinolipasto, pöytä tuoleineen, vuodesohva, matala kirjahylly, vuodevaatteet ja monenmoiset kapiot sekä tietysti henkilökohtainen irtain.