Teokset

Lounais-Hämeen lukemisto on lounaishämäläisten äidinkielen opettajien, Anneli Niinimäen, Aulikki Jalavan, Anneli Koivuniemen, Tuula Kämin, Riitta-Liisa Laineen ja Pekka Salmisen, koulukäyttöön toimittama kirja. Teokseen on koottu lukuisten kirjoittajien lounaishämäläistä luontoa ja elämää kuvaavia kaunokirjallisia tekstejä sekä asiantuntija-artikkeleita Lounais-Hämeen historiasta ja luonnosta. Lisäksi kirja sisältää runsaasti lounaishämäläistä kansanperinnettä, kuten näytteitä kansanrunoudesta ja murteesta sekä nimistötietoutta. Kirjan kuvituksena nähdään lounaishämäläisten taiteilijoiden ja koululaisten töitä.

Teos on jaettu yhdeksään lukuun. Ensimmäinen luku sisältää Lounais-Hämeen historiallisiin tapahtumiin liittyviä tekstejä. Toisen luvun kirjoitukset käsittelevät lounaishämäläisiä merkkihenkilöitä. Kolmannessa luvussa perehdytään lounais-hämäläiseen nimistöön ja sanastoon ja neljäs luku sisältää murrenäytteitä. Viides luku on omistettu lounaishämäläiselle kansanrunoudelle ja kuudenteen lukuun on koottu kansanlaulujen ja iskelmien lyriikkaa. Seitsemäs luku sisältää nuoruutta ja kasvamista käsitteleviä kaunokirjallisia proosatekstejä. Kahdeksas luku esittelee ihmiseen ja luontoon liittyvää runoutta. Yhdeksänteen lukuun on koottu katkelmia lasten- ja nuortenkirjoista.

Teoksen saatavuus Louna-kirjastoissa.

Ote teoksesta Lounais-Hämeen lukemisto (1988)

Murrenäyte vanhasta Forssan murteesta (Oskari Gustafsson s.1902 kertoo entisajan Forssasta)

 - Sellasia raittia oli. Kovapyöräset rattaat teki aika raitteja ja kurraa oli ja helkkaristi ja… Si oli sellasia lautakonkia. Ne oli jottain meetrin levvyisiä – ja allekin ne oli. Semmosia lautakonkia kauttaaltiis siinä. Misä sai jalkasin kävellä. Se oli niin kuranen, kuranen aika lailla, ja suuria raitteja ja kovapyäräisiä rattaita, rattailla ajettii. Ja siin oli niitä hevospuomiaki.

- Täsä Tammen tykönäkin niin siin on kaikki uusia ny mitä siinä ennen oli. Ja sitten rautatiälle saakka, se oli asemalle saakka semmosta konkia sitte. Ja kurasta. Ei sillon ollutt ota Häiviästä sitä tiätäkän viälä, sitä täyty siältä Papinsillan kautta se kiertää siälä.

- Kun täältäki, täältäki viätii heiniä, niin – minäkin olin semmonen pikkupoika -, nii Yrjölästä viätii heiniä neljällä hevosella. Minäkin olin yhlellä hevosella viämässä, minä olin semmonen nuari viälä. Kymmenen vanha taikka vähä parempi. Sillon tehtiin töitä jo, siihen aikaa. Ja kurraa oli vähä helkkaristi, ja si oli pimmee, ko kotiat tultiin kanh mutta kyllä hevoset tuli sentää, isommat miähet oli aina esillä. Ne viätii heinät Vorssaan, ja siä oli aina joku ostaja. Oli vossikkatalli, niin siihen täyty, ja heinät viärä, siältä viätiin kaikki heinät niille. Kun oli hyviä heiniä.