Kirjailijat

Esko Aaltosesta on sanottu, että hän ehti elää monta elämää. Tehtaalaisen poika Viksbergin pytingeiltä eteni Forssan Lehden perustajaksi ja lopulta sosiologian professoriksi. Esko Aaltonen toimi myös kustannusalalla, vuosina 1934-1939 K. J. Gummeruksen johdossa. Seuraavassa hänen pojanpoikansa Ilppo Aaltonen kertoo isoisästään keskittyen nimenenomaan tähän elämänvaiheeseen (julkaistu Lounais-Hämeen Joulussa 2008):

" -- Professori Esko Aaltosella (1893-1966) oli neljä elämäntyötä. Hän oli paitsi lehtimies, myös kotiseutumies, kirjallinen kustantaja ja tiedemies.
Perustettuaan vuonna 1917 Forssan Lehden ja Forssan Kirjapaino Oy:n 1920, Esko Aaltosta innoitti kotiseututyö. Vuonna 1923 näki päivänvalon Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys, jonka puheenjohtajana ja sihteerinä hän toimi vuosikymmenien ajan. Hän oli perustamassa myös valtakunnallisia järjestöjä: Suomen Kotiseutuliittoa, Kansatieteellistä filmiä ja Talonpoikaiskulttuurisäätiötä.
Vuonna 1934 maisteri Aaltonen kutsuttiin Gummerus Oy:n kirjalliseksi johtajaksi. Vuotta myöhemmin hän joutui ottamaan vastuulleen myös yhtiön toimitusjohtajan tehtävät. Vuonna 1939 Esko Aaltonen palasi Gummeruksen omistusjärjestelyiden ja sodan alkamisen vuoksi perustamansa Forssan Kirjapainon johtoon.
Sodan aikana Esko Aaltonen aloitti vielä yhden elämänvaiheen väittelemällä tohtoriksi 1944. Hänen uransa huipentui Turun yliopiston ensimmäisen sosiologian professorin virkaan 1951. Tunnetuin Aaltosen alaisuudessa väitöskirjan tehnyt henkilö on presidentti Mauno Koivisto.

Esko Aaltonen loi oman kirjailijatallin

K.J. Gummerus Oy oli 1930-luvun uuden polven kirjailijoiden kustantaja. Kustantamon leipiin kuuluivat useat sen ajan merkittävistä nousevista kirjailijoista. Tähtenä tuikki Olavi Paavolainen. Muita Esko Aaltosen kirjalliseen edustusjoukkueeseen kuuluvia kirjailijoita olivat Helvi Hämäläinen, Hella Wuolijoki, Ilmari Pimiä, Pentti Haanpää, Elvi Sinervo ja Viljo Kajava. Kaikki kirjailijoita, jotka halusivat kyseenalaistaa vanhat kirjalliset ajattelumallit ja kaavat. 
Kaunokirjallista ja tietokirjallista ryhmää täydensivät muun muassa Matti Kurjensaari, Tatu Vaaskivi, Unto Karri, Martti Merenmaa, Erkki Ilmari, Unto Kupiainen, Matti Hälli, Yrjö Kivimies, Jalmari Finne, Sakari Pälsi, Armas J. Pulla ja Urho Kekkonen. Gummeruksen kirjallinen joukko oli sen ajan radikaaliryhmä, osittain jopa vasemmistolaisesti ajattelevia älyköitä.
Nykytermein luonnehdittuna Esko Aaltosta voi kutsua näiden tunnettujen kirjailijoiden valmentajaksi, isähahmoksi, joka osasi kannustaa ja innostaa uusiin haasteisiin. Esko Aaltosen työhuoneesta tuli älyllisen keskustelun keskiö, jonne poikkesi kirjailijoiden lisäksi taiteilijoita ja tiedemiehiä. Työhuoneessa vallitsi perin epäsuomalainen ilmapiiri. - Pikemmin kuvitteli olevansa jossakin ranskalaisen kirjakaupan takahuoneessa, kuin suomalaisessa kustantamossa, luonnehti Matti Kurjensaari asiaa.
Kurjensaari kirjoitti, että Esko Aaltosella oli hämmästyttävän ennakkoluuloton ja impulsiivinen kyky viedä asioita eteenpäin. Tästä on hyvänä esimerkkinä Olavi Paavolaisen lähettäminen Etelä-Amerikkaan. Paavolaisella oli pakottava tarve lähteä matkaan, tutustumaan uuteen maailmaan. Esko Aaltonen uskoi häneen, ja järjesti tarvittavat varat. Vuonna 1937 Paavolainen lähti matkaan, mukanaan nahkatakin vuoriin piilotettu setelinippu. Kurjensaaren mukaan nipussa oli 30 000 markkaa, melkoinen summa siihen aikaan.
Matkaltaan Paavolainen kirjoitti tunnetut teoksensa, Lähtö ja loitsu ja Risti ja hakaristi. Paavolainen lähti matkaan paetakseen Euroopassa käyvää myllerrystä, jonka ymmärtäminen kävi toisinaan ylivoimaiseksi. Lähdön ja loitsun ensimmäisen numeroidun painoksen kirjailija omisti hänet matkaan lähettäneelle Aaltoselle. Omistuskirjoituksessa lukee: Suuren levottomuuden parannuskuurin suurpiirteiselle rahoittajalle ja korvaamattomalle ystävälle.
Toimitusjohtaja Aaltonen innosti myös muita kirjailijoita tutustumaan elämään, maailman menoon. Helvi Hämäläisen hän olisi Katuojan vettä –romaanin jälkeen halunnut lähettää Lontooseen, mutta tämä kieltäytyi. Myöhemmin Hämäläinen lähti kuitenkin Gummerukselta saamansa stipendin turvin Pariisiin. Erkki Ilmarin Esko Aaltonen lähetti Kaukopään tehtaille teollisuusromaania tekemään.
Taiteellisen huolenpidon lisäksi Aaltonen kantoi huolta myös kirjailijoiden toimeentulosta. Yksi Aaltoselle läheisimmistä kirjailijoista, Tatu Vaaskivi, sai vekselinsä, mutta myös ohjeita rahankäytöstä. Aaltonen antoi Vaaskivelle ohjeita miten laistaa verot, mutta myös neuvoja supistaa menojaan. Hän kehotti Vaaskiveä miettimään kannattaako tuhlata hyvät palkkionsa naisystäväänsä Elina Vaaraan, jos suhde kuitenkin johtaa eroon, kuten huhut kertoivat.

Ura huipentuu Pitoihin Tornissa

Esko Aaltosen ura Gummeruksessa huipentui keskustelukirjaan Pidot Tornissa, josta tuli 1930-luvun kulttuurielämän symboli. Vuoden 1937 kevättalvella Hotelli Tornin kabinettiin kokoontui Aaltosen kutsusta vaikuttava joukko sen ajan johtavia ajattelijoita keskustelemaan suomalaisesta kulttuurielämästä. Käsiteltävinä olivat kirjallisuuden kriisi, koulukysymykset ja kansanluonteesta lähtevä kulttuuriorientoituminen.
Tornin pitoihin kokoontuneiden nimilista on vaikuttava. Kirjassa nämä esiintyvät peitenimillä. Mukana olivat kuitenkin Martti Haavio, Matti Kurjensaari, Yrjö Kivimies, Olavi Paavolainen, Tatu Vaaskivi, Kaarlo Marjanen, Lauri Viljanen, Esko Aaltonen, Elsa Enäjärvi-Haavio, Kustaa Vilkuna, Jussi Teljo, Helvi Hämäläinen, Niilo Mäki, Lauri Hakulinen, Urho Kekkonen ja Sakari Pälsi.
Kirjaan keskustelut koosti Yrjö Kivimies. Pamfletista tuli klassikko. Kirjassa tiivistyy hienosti Esko Aaltosen ajama liberaali kustannuspolitiikka. Pidot Tornissa –kirjassa yhdistyvät hänen idealisminsa, aloitteellisuutensa ja kaupallinen realiteetin tajunsa.

Korkeakulttuurin asialla

Gummeruksen kustantaminen keskittyi 1930-luvulla kotimaiseen kirjallisuuteen ja siinä korkeakulttuuriin. Kustannettava kirjallisuus valittiin tarkkaan. Kilpailijoiden tapaan ei paperia haaskattu ajanvietekirjallisuuteen. Julkaistun kirjallisuuden määrä oli suurimmillaan vuonna 1938, jolloin ilmestyi 74 nimikettä.
Käännöskirjallisuus oli vähäistä, mutta se tuli etupäässä ranskalaiselta ja anglosaksiselta alueelta. Monesti kirjat olivat yhteiskuntakriittisiä. Vallinnut arvomaailma kyseenalaistettiin. Erityisen rohkeana pidettiin Itävallan juutalaisen Stefan Zweigin elämänkertateoksen Maria Stuart suomentamista. Matti Kurjensaaren mukaan teoksen julkaiseminen oli kulttuurihistoriallisesti radikaali teko. Toimitusjohtaja Esko Aaltonen ja Gummerus Oy olivat ajastaan edellä, kuin ennakoiden kansallissosialismin äärioikeistolaisen aatemaailman tuhon."

Myös Esko Aaltosen kotiseututyöhön kuului keskeisesti julkaisutoiminta. Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirjasarjaa hän toimitti yli neljä vuosikymmentä. Samoin Kotiseutukuvaksia Lounais-Hämeestä, Lounaishämäläisiä merkkihenkilöitä ja Lounais-Hämeen Joulu -sarjoissa hyödynnettiin paikallisperinteen keruutyötä. Lisäksi Aaltonen sai aikaan monta paikallishistoriaa ja -historiikkia.

Vuonna 1942 Aaltonen aloitti Suomalaisen Suomen toimitussihteerinä ja jatkoi sen päätoimittajana vuosina 1946-1966. Professoriaikanaankin hän siis kirjoitti Suomalaiseen Suomeen ja myös muihin lehtiin, esimerkiksi Pellervoon. Hänen vuonna 1944 ilmestynyt väitöskirjansa käsitteli Länsi-Suomen yhteismyllyjä. Samasta aihepiiristä hän oli julkaissut teoksen jo vuonna 1937.

Merkittävin Esko Aaltosen yliopistoaikanaan julkaisemista teoksista lienee Kuluttajat yhteistyössä (1953). Teos on osuuskauppaliikkeen synnyn historia ja katsaus edistyksellisen osuuskauppaliikkeen toimintaan vuoden 1917 jälkeen. Aaltonen sai teoksestaan kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n kirjallisuuspalkinnon vuonna 1957.

Palkinnot

Suomen Historiallisen Seuran muistitiedon keräyskilpailun ensimmäinen palkinto vuonna 1932

Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n kirjallisuuspalkinto vuonna 1957

Entisajan Forssaa ja sen väkeä 1
Aaltonen Esko

• 1947 (Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys)
• Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela, Ypäjä
• paikallishistoriat,

 

Entisajan Forssaa ja sen väkeä 2
Aaltonen Esko

• 1951 (Forssan Kirjapaino)
• Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela, Ypäjä
• paikallishistoriat,

 

Forssan seurakunta 25-vuotias : seurakunnan synty- ja alkuvaiheet
Aaltonen Esko

• 1947 (Forssan seurakunta)
• Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela, Ypäjä
• seurakuntahistoriat,

 

Jokioinen 1631-1931 : juhlajulkaisu. Kirjoittajat Esko Aaltonen , E.V. Elovaara, Hemmi Helle, Tarmo Hirsjärvi ja Eino Rinne-Jutikkala
Aaltonen Esko

• 1931 (Forssan Kirjapaino)
• Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela, Ypäjä
• Jokioisten kartano, paikallishistoriat, seurakuntahistoriat,

 

Länsi-Suomen yhteismyllyt : yhteiskuntahistoriallinen tutkimus
Aaltonen Esko

• 1944 (Suomen muinaismuistoyhdistys)
• Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela, Ypäjä
• myllyt, paikallishistoriat, väitöskirjat,

 

Lounais-Hämeen entisyyttä. Toimittaneet Esko Aaltosen 60-vuotispäiväksi Matti Aaltonen ja Päivi Lybäck
Aaltonen Esko

• 1953 (Forssan Kirjapaino)
• Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela, Ypäjä
• bibliografiat, juhlat, kotiseututyö, paikallishistoriat,

 

Tammelan kunnan historia 2 : Kunnalliselämää valtuuston aikakaudella 1909-1922
Aaltonen Esko

• 1931 (Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys)
• Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela, Ypäjä
• paikallishistoriat,

 

Torppari, suutari, apteekkari, pyykkäri : Esko Aaltosen valokuvia
Aaltonen Esko

• 2013 (Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys)
• Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela, Ypäjä
• kuvateokset, paikallishistoriat,

 

Vanha Tammela : Tammela, Forssa, Jokioinen, Ypäjä, Koijärvi : luonto, rakennukset, työtavat ym.
Aaltonen Esko

• 1931 (Forssan Kirjapaino)
• Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela, Ypäjä
• Koijärvi, kuvateokset, paikallishistoriat,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjallinen tuotanto

Teokset

Tammelan kunnan historia 2: Kunnalliselämää valtuuston aikakaudella 1909 - 1922 (Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys, 1931)

Vanha Tammela: Tammela, Forssa, Jokioinen, Ypäjä, Humppila, Koijärvi: luonto, rakennukset, työtavat ym. (Forssan Kirjapaino, 1931, 2. p. 1977, lisäp. 1984)

Entisajan Forssaa ja sen väkeä: 1 (Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys, 1. p. nimellä Vanhan Forssan elämää (1846–1899) 1932, 2. p. 1947, 3. p. 1984)

Entisajan Forssaa ja sen väkeä: 2 (Forssan Kirjapaino, 1. p. nimellä Vanhan
Forssan elämää (1846 - 1899) II 1933, 2. lisätty p. 1951, 3. p. 1986)

Jalmari Matiston museo ja kirjasto Humppilassa (1933)

Lounais-Hämeen vanhoista myllyistä ( Esko Aaltonen, 1937)

Länsi-Suomen yhteismyllyt : yhteiskuntahistoriallinen tutkimus (Suomen muinaismuistoyhdistys, 1944)

Somerniemen historia (Somerniemen seurakunta ja kunta, 1945)

Suomen maanviljelijäin kauppa oy;n historia 1897-1947 (Suomen maanviljelijäin kauppa, 1947)

Forssan seurakunta 25-vuotias : seurakunnan synty- ja alkuvaiheet (Forssan seurakunta, 1947)

Jokioisten – Forssan rautatie 1989-1948 : julkaissut 50-vuotispäiväkseen 9.12.1948 Jokioisten – Forssan rautatieosakeyhtiö, 1948)

Kotiseututyön opas (Suomen nuorison liitto, 1948, 2. lisätty p. 1953, 3. uudistettu p. WSOY, 1963)

Kuluttajat yhteistyössä : Suomen yhteisen osuuskauppaliikkeen vaiheet vuoteen 1917 ja katsaus edistysmielisen osuuskauppaliikkeen toimintaan sen jälkeen : yhteiskuntahistoriallinen ja sosiologinen tutkimus (Kulutusosuuskuntien keskusliitto, 1953)
(Ilmestynyt lyhennettynä myös ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi)

Lounais-Hämeen entisyyttä / toimittaneet Esko Aaltosen 60-vuotispäiväksi Matti Aaltonen ja Päivi Lybäck (Forssan Kirjapaino, 1953)

Maaseudun kulttuuriperintö : kirjoitelmia perinteellisestä ja muuttuvasta talonpoikaiskulttuurista (WSOY, 1964)

Torppari, suutari, apteekkari, pyykkäri : Esko Aaltosen valokuvia (Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys, 2013), toimittanut Henna Aaltonen

Osuus teoksissa

Jokioinen 1631-1931 : juhlajulkaisu. Kirjoittaneet Esko Aaltonen, E.V. Elovaara, Hemmi Helle, Tarmo Hirsjärvi ja Eino Rinne-Jutikkala (Forssan Kirjapaino, 1931, näköispainos 1985)

Neljännet museopäivät Viipurissa 1934. Toimitus Aarne Äyräpää, Esko Aaltonen, Otto-I. Meurman (Suomen museoliitto, 1935)

Forssa 1847-1947 : menneisyyttä ja nykyisyyttä. Tekijät Esko Aaltonen ja Pertti Virtaranta. (Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys, 1947)

Maaseudunpäivä 17.8.47 : ohjelmaa ja viitteitä. Toimittanut Esko Aaltonen, julkaissut 8 keskusseuran edustajista muodostunut toimikunta. (Talonpoikaiskulttuurisäätiö, 1947)

Someron historia 1. Toimittanut Esko Aaltonen ; kirjoittajat Esko Aaltonen…[et al.] (Someron seurakunta, 1949)

Forssan yhteiskoulu 1899-1949 : historiikki ja matrikkelit. Painosta toimittanut Esko Aaltonen (Forssan yhteiskoulu, 1957)

Someron historia 2. Toimittanut Esko Aaltonen ; kirjoittajat Y. S. Koskimies, Aulis Oja ja Esko Aaltonen (Someron seurakunta, 1958)

Lounais-Hämeen laulu. Toimittanut Esko Aaltonen ja Aarne A. Astala. (Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys, 1962)

Kaupunki : Forssa. Valokuvat Henna Aaltonen. Vanhat valokuvat Esko Aaltonen ; tekstit Lauri Uusi-Hakimo, Henna Aaltonen (Forssan Kirjapaino, 1997)

Artikkelit teoksissa

Praktische Massnahmen zur Förerung der bäuerlichen kultur. Esko Aaltosen ja Kustaa Vilkunan julkaisussa Bäuerliche Kultur in Finnland (Pellervo-seura, 1939)

Artikkelit Erkki Juhana Heinäkankaasta, Emmanuel Kanajärvestä, Erkki Klamista, Pietari Kumpulaisesta ja Antti Puhakasta teoksessa Suomen talonpoika Lallista Kyösti Kallioon : 74 elämäkertaa (WSOY, 1952)

Katsaus suomalaisen sosiologian kehitykseen Erik Allardtin ja Yrjö Littusen teoksessa Sosiologia (WSOY, 1958)

Suur-Jämsän historia uuden ajan alusta 1800-luvulle. S. 11-80 teoksessa Suur-Jämsän historia III (Jämsän, Korpilahden, Petäjäveden, Muuramen, Säynätsalon, Jämsänkosken ja Koskenpään kunnat, 1963)

Lisäksi lukuisia artikkeleita eri lehdissä ja kausijulkaisuissa, mm. Forssan Lehdessä, Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirjoissa, Lounais-Hämeen Joulussa, Suomalaisessa Suomessa, Historian Aitassa, Kotiseudussa, Pellervossa, Yhteishyvässä, Suomen Kuvalehdessä ja Suomalaisessa Suomessa

Ote teoksesta Entisajan Forssaa ja sen väkeä 2 (2. lisätty p. 1951)

Tehtaalaisten pitkä työviikko oli päättynyt, kun tehtaiden ovet avattiin lauantaisin kello neljältä, ja pian näkyi kujilla ja teillä kotiinsa kiiruhtavien työläisten kirjavat joukot. Edessä oli vapaata ehtoopäivää, sitten sunnuntai, ja riemun tunne paistoi ihmisten silmistä ja liikkeistä. Mutta joukossa oli runsaasti miehiä, nuoria ja vanhoja, joiden sisuksissa paloi kiihkeä halu päästä juomaan olutta, kapakoihin, yhteisesti ostetun korin ääreen, taikka kunne kukin. Viikon litviiki oli taskussa, ja ehtoolla heiluivat seipäät Väliojan sillalla; sai taas tarpeekseen lyödä ja huutaa. Ja tytöillä oli puhuttuna valmiiksi tanssit: ainakin Talsolan verstashuoneessa, mutta kai Koskisillallakin. Oli suvi, ja lauantaiehtoo oli kiihkeä ja kiimainen. Elettiin 60-luvun loppupuoliskolla.

Mutta oli vähäinen joukko nuoria ja keski-ikäisiä tehtaanmiehiä, joita eivät oluttuvat eivätkä tanssit ja tappelut houkutelleet. Söivät kiireesti ja ohjasivat sen jälkeen kulkunsa torin laidassa sijaitsevaan tehdasyhtiön taloon, jossa ensin oli sijainnut tehtaan kauppapuoti.

Eräässä huoneessa on kaksi kaapillista kirjoja. Miehet ovat tulleet tehtaalaisten lainakirjastoon ja heidän mukanaan on myös joukko nuoria poikia, jopa muutamia tyttöjäkin.

Kyllä täällä kirjoja on, yhteensä ainakin kahdeksansataa. Mutta niitä, jotka parin vuoden aikana ovat ehtineet lukea kantamuksen toisensa jälkeen, alkaa ahdistaa. Enempi kuin puolet kirjoista on näet ruotsinkielisiä. Suomenkielinen työmies ei niitä voi ottaa luettavakseen, ja harvoinhan täällä käy ruotsalaisia miehiä. Ne saavatkin, nuo vieraskieliset kirjat, lojua kaapissaan.

Kirjaston yhteydessä on myös lukutupa. Miehet jäävät tutkimaan sanomalehtiä. On täällä Suometar, Aura, Sanomia Turusta, Hämäläinen ja muutamia suomenkielisiä, jos kohta eräitä ruotsinkielisiäkin sanomalehtiä. Matti Ahlstedt alkaa tapansa mukaa lukea lehtiä suurella sotaäänellä. Toiset kuuntelevat hartain mielin. Nälkä- ja tautivuosien mainingit vielä tuntuvat sanomalehtien palstoilla.

- Surkeata on ollut Suomenmaassa, tuumii Ville Nikander. – Mutta mielet kirkastuvat, kun miehet lukevat koulun ja sivistyksen noususta armaassa isänmaassa.
- Puhutaankos nyt aviiseissa mitään Tammelan uudesta koulusta? heittää väliin kysymyksen Aapo Helin, joka myös on silmäillyt sanomalehtiä.

Matti löytää piankin Hämäläisestä: ”Viime lauvantaina oli edistymisen ja valistuksen ystävillä tässä seurakunnassa juhalapäivä--.”

Esko Aaltosen neljä elämäntyötä 1893-1966 : Kotiseutu koko elämä. Toimituskunta Matti Aaltonen, Hannu Lahtonen, Heikki Nieminen (Forssan kirjapaino, 1993) Sis. Lauri Pohjakallion bibliografian Esko Aaltosen kirjallisesta tuotannosta.

Lauri Pohjakallion artikkeli Esko Aaltosesta Suomen kansallisbibliografiassa (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2003)

Jarl Helleman, Esko Aaltonen : henkien herättäjä. Teoksessa Kirjalliset liikemiehet : kustantajakuvia (Otava, 2002)