Kirjailijat

Forssassa nykyisin asuva Ilkka Laaksonen julkaisi vuonna 1996 Jokioisilla asuessaan runokirjan Avannut ovia, johon hän sai Jokioisten kulttuuritoimen lautakunnalta rahallista tukea. Kirja on jaettu viiteen osaan eri teemojen mukaan sisältäen runoja mm. ajasta, ihmissuhteista, elämästä tulevaisuuden epävarmuudesta, luonnosta ja musiikista.

Laaksonen kertoo lyhyesti runokirjastaan ja kirjoittamisestaan seuraavasti:

Idea kirjaan lähti Timo Sinnemaan yhteydenotosta. Hän toimi vuonna 1996 Suomen Runoilijaliiton puheenjohtajana. Olin ottanut osaa ”Oodi suomalaiselle työnteolle nyt” –runokilpailuun kolmella tekstillä. Ne eivät kuitenkaan menestyneet kilpailussa. Sinnemaa kävi kuitenkin kaikki kilpailuun tulleet tekstit läpi ja minun tekstini koskettivat häntä. Hän pyöritti Runogalleriaa Helsingissä ja se soi mahdollisuuden ko. runokirjani ”Avannut ovia” tekemiseen. Jokioisten kulttuuritoimen myöntämä apuraha helpotti tilannetta taloudellisesti.

Oleellista kirjan tekemiselle oli keväällä 1996 leipätyöstäni alkanut kuuden kuukauden lomautus. Tänä aikana tätä kirjaa koostin. Silloin siihen oli aikaa.

Lounais-Häme ei ole varsinaisesti vaikuttanut kirjoittamiseeni, koska en ole juurikaan kuvannut kotiseutuani teksteissäni. Paitsi luontoa koskevat runot tulevat yleensä kotiseutuympyröistä. Missä olet, siellä kirjoitat.

Kirjoittaminen on nykyään satunnaista, mutta jatkuu yhä.

Avannut ovia
Laaksonen Ilkka

• 1996 (Runogalleria)
• Forssa, Jokioinen
• runot,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjallinen tuotanto

Avannut ovia (Runogalleria/I.L., 1996)

Runoja myös Timo Sinnemaan toimittamassa Suomen Runoilijaliiton antologia-vuosikirjassa (Suomen runoilijaliitto/Runogalleria, 1995)

Runo teoksesta Avannut ovia (1996)

Elämä on aika

Ei elämä ole eteisessä, kassissa kaupan,
ei takataskussa, pimeässä peiton alla.

Ei naapurissa naisen, kanssa yövahdin,
ei tarjoilijan tarjottimella, huulissa hunajaisen.

Ei kauniissa sanoissa, ainaisissa lupauksissa,
ei pettyneissä toiveissa, särkyneissä sävelissä.

Elämä on aika.
Aika, lopusta alkuun. Syntymästä kuolemaan.

Eteisestä, pimeään peiton alle.
Naapurin naisesta, hunajaisiin huuliin.
Kauniista sanoista, kaupasta kapakkaan.
Lupauksista huolimatta, pettyneitä toiveita.

Tarjoilijan valomerkistä, yövahdin kiertoon.
Särkyneitä säveliä, keskiyöllä, elämä on aika.