Lounakirjailijat - Lounais-Hämeen kotiseutukirjailijat -tietokanta
Forssan seudun kunnat
 

Kirjailijat

Määttälä LeaKuvan omistaja : Lea Määttälä

Määttälä Lea

  • s. 06.03.1921 Soanlahti
  • Kansakoulu, Kansanvalistusseuran Kirjeopisto
  • Liikeapulainen
  • Asunut Forssassa vuodesta 1966

 
Esittely

Karjalan kasvatti ja nykyinen forssalainen Lea Määttälä on kirjoittanut neljä runokirjaa. Hän on perinteisen runopoljennon taitaja, joka näkyy kaikissa hänen kirjoittamissaan runoissaan. Hänen ensimmäinen runoteos Helky kaiu kantelein ilmestyi vuonna 1991 Forssan Kynäilijäryhmän kustantamana. Runoista kuuluu hänen rakkautensa perhettä, ystäviä, kotiseutua ja isänmaata kohtaan. Kirjassa kuvataan Määttälän elämänkaaren vaiheita, lähtöä Karjalasta Keski-Pohjanmaan kautta tänne Hämeeseen. Kirjasta löytyy myös muutama karjalan murteella kirjoitettu runo.

Vuonna 1994 Määttälältä ilmestyi jatkoa edelliselle runokirjalle. Omakustanteisesti julkaistu Helky kaiu kantelein 2 sisältää aikaisemman kirjan aiheiden lisäksi runoja Martta-aatteesta ja sotalesken elämästä. Kirjaparien piirrokset on tehnyt Tarja Määttälä.

Kolmannen runokirjansa Rauhan puolestapuhujat Kaunialassa (2001) Määttälä julkaisi yhdessä miehensä Aarne Määttälän kanssa. Kirja sisältää runoja sotainvalidimiehensä Aarnen ja heidän läheistensä elämästä. Runot ovat kuvauksia Kaunialan sotavammasairaalan invalidiyhteisöstä, jossa Aarne Määttälä eli vakituisesti viimeiset vuotensa. Kirja on Määttälän mukaan kiitos ja kunnianosoitus sotaveteraaneille. Osa runoista on syntynyt Aarnen kerronnan pohjalta ja osa tuotoksista on valmistunut Forssan kynäilypiirissä.

Juhannuksena 2007 Määttälältä ilmestyi vielä omakustanteisesti Runoja ja lauluja vuosien varrelta jatkoa aiemmille runokirjoille. Kirjassa liikutaan samoissa aihepiireissä kuin aikaisemminkin. Runoissa kuuluu jälleen Määttälän elämänmyönteisyys vaikeista kokemuksistaan huolimatta.

Määttälä kertoo haastattelussa neljän runokirjansa synnystä seuraavaa:

Minun kirjoittamiseni taisi alkaa kunnolla vuonna 1978 kansalaisopiston kynäilypiiristä, jonka Lauri Uusi-Hakimo laittoi alulle. Minä, Sylvi Kaunisto ja Antti Marttila taisimme olla ryhmän ensimmäisiä oppilaita. Lähetin myös eri lehtiin paljon runoja ja niitä sitten julkaistiinkin. Mutta Uusi-Hakimo oli se, joka ehdotti ensimmäisen kerran, että runoni pitäisi julkaista oikein kirjana. Marttila sitten ehdotti minulle, että hän voisi alkaa järjestää kirjan julkaisemista ja runojen kokoamista sekä samalla hän voisi korjata runojen kirjoitus- ja muut virheet. Tosin kyllä jo kynäilypiirissäkin korjailtiin meidän kirjoittamia tekstejä. Siellä luimme omia kirjoituksiamme ja korjailimme niitä, jos tarvittiin. 

Olin kynäilypiirissä vuoteen 2004 asti. Tunneilla kirjoittaminen alkoi usein niin, että Uusi-Hakimo antoi meille jonkin kuvan tai otsikon, josta piti kirjoittaa mitä tahansa. Aforismi, ajatelma, runo tai kirjoitus, mitä tahansa, kunhan se oli omaa tekstiä. Kun Uusi-Hakimo lopetti kynäilypiirin vetämisen, siirtyi Jorma Harjunen vetäjäksi. Meidän kynäilypiirissä kirjoitettuja runoja ja kirjoituksia julkaistiin sitten vuosittain ilmestyneessä Nokareita-kirjassa.

Vuonna 1988 ryhmämme Kynäilijät julkaisi ensimmäisen Vappuvaleita-lehden, joka ilmestyi myöhemmin vielä kaksi kertaa. Lehtien myynnistä saamillamme varoilla kustansimme sitten minun ja Sylvi Kauniston esikoisteokset.

Toinen runokirjani oli jatkoa esikoiselleni. Näiden molempien Helky-kirjojen runot ovat syntyneet siellä Uusi-Hakimon kynäilypiirissä.

Kolmas kirjani Rauhan puolestapuhujat Kaunialassa ilmestyi vuonna 2001. Tein sen yhdessä mieheni Aarnen kanssa. Mieheni eli viimeiset vuotensa sotavammasairaalassa Kaunialassa. Hän oli sodassa haavoittunut. Hänellä oli 11 sirpaletta kehossaan. Vierailin siellä hoitolassa usein ja vein sinne näitä aikaisempia kirjojani. He pyysivät sitten siellä, että kirjoittaisin lisää. Kirja oli oikea menestys, sitä meni niin paljon, että piti tehdä oikein uusintapainoskin. Kirjoja meni tosi paljon invalidien omille osastoille. Runokirjassa on runoja Aarnen elämästä. Olin myös itsekin sotatyttönä. Runot ovat meidän molempien matkan varrelta.

Neljännessä kirjassa on niitä runoja, jotka eivät mahtuneet kahteen ensimmäiseen runokirjaani. Siellä on myös uusia runoja. Osa runoista sivuaa omaa elämääni, mutta useimmiten runot kertovat täysin omasta elämästäni. Koetuista asioista kun on helpompi kirjoittaa.

Määttälä on edelleen tuottelias runojen kirjoittaja. Vaikka neljäs runokirja ilmestyi kesäkuussa 2007, olisi hänellä materiaalia vielä yhteen kirjaan.

Kirjoitan runoja edelleen silloin tällöin. Uusi-Hakimo sanoi kerran niin, että kirjoittamani runot ovat sen verran painavaa tekstiä, että ne on laitettava johonkin. Ei kukaan ohita niitä lukematta. Runoja on vieläkin sen verran, että niistä voisi saada vielä yhden kirjan. Niitä pitäisi vaan hioa ja korjailla.

Minulla tulee usein iltasella paljon ajatuksia, joita kirjoitan sitten heti ylös. Ne pitää heti kirjoittaa ylös, muuten niitä on vaikea enää saada takaisin.

Lounais-Hämeen vaikutuksesta kirjoittamiseensa Määttälä kertoo näin:

Forssa ja Lounais-Häme vaikuttavat kyllä paljonkin kirjoittamiseen. Olen kirjoittanut runoja Forssan seudun lisäksi myös omasta kotiseudustani Karjalasta, josta olen kotoisin ja sieltä tullut tänne Hämeeseen.

Forssan kynäilypiiriin kuuluva Antti Marttila kertoi Helky kaiu kantelein- kirjan ilmestymisen aikoihin Hämeen alueradiossa Määttälästä seuraavaa:

Hän on ollut emäntä, kauppias ja sitten perheenäiti. Näiden ammattien ohella hän on aina ollut runontekijä. Tämä kirja on tuskallisen valinnan tulos, koska kaikki runot olisivat saaneet tulla julki, mutta runokirjojen koko ei ole aina välttämättä hyvä, jos se on liian suuri.

Meitä on kuusi ihmistä tässä itse kirjojen toimittamisessa mutta kynäilypiiriin kuuluu toistakymmentä ihmistä ja näiden osanottajien tuotoksia esitellään näissä kokoontumisissa. Lea Määttälä on aina ollut itsepintaisesti ja johdonmukaisesti mitallisen runon kannattaja, vaikka muoti on ollutkin vähän toista. Sitä on tykätty niin, että runo on sellaista kunhan saa huitaistua sanoja peräkkäin ja ottakoon lukija selvää onko kirjoittaja ajatellut jotain vai ei. Lean runoissa ajatus kulminoituu esiin. Ei siinä tarvita mitään ”ristisanaspesiaalia” tai avainta viisauteen. Mutta viisaita ne runot silti ovat.

TuotantoOtteita

« Takaisin

 

Pikahaku




 
 
login Synergia Foxy