Kirjailijat

Somerolainen tutkija Timo Alanen liittyy Lounais-Hämeeseen nimistöntutkimuskirjansa Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö (2004) kautta. Väitöskirjassa selvitetään kahden lounaishämäläisen kirkonpitäjän Someron ja Tammelan vanhinta asutusnimistöä. Forssan seudun alueelta käydään läpi nykyisten Ypäjän, Jokioisten, Humppilan, Tammelan ja Forssan kylien ja kantatalojen nimet. Alasen tutkimuksen kohteena ovat nimien synty, alkuperä ja kehitys sekä muutokset keskiajalta 1700-luvun alkuun.

Alanen kertoo pienoishaastattelussa lyhyesti kirjan synnystä ja suhteestaan Lounais-Hämeeseen:

Tunnen alueen ja nimistön hyvin, joten siitä oli hyötyä aiheenvalinnassa. Kirjoitusprosessi oli pitkä ja vaati paljon arkistotutkimuksia. Lounais-Häme on kotiseutuani, mielestäni on siis tärkeää, että Lounais-Hämettä esitellään monipuolisesti tutkimuksessa.

Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö
Alanen Timo

• 2004 (Amanita)
• Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela, Ypäjä
• asutushistoria, nimistöntutkimus, paikannimet, väitöskirjat,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjallinen tuotanto

Nimistöntutkimus

Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö (Amanita, 2004)

Lapin kunnan vanha asutusnimistö (Kotimaisten kielten tukimuskeskus, 2008)

Kartastot

Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805 (yhdessä Saulo Kepsun kanssa) (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1989)

Sääksmäen vanhat paikannimet ja historialliset kartat Valkeakoskella (yhdessä Jyrki Lehtisen kanssa) (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2003)

Vihdin seurakunnan ja Pyhäjärven kappelin kartta 1688 sekä Lohjan rovastikunnan saarnapaikat (Vihdin museo, 2007)

Maantarkastusluettelot

Johan Habermanin maantarkastusluettelo Pien-Savosta 1960-luvulta (toim. Alanen) (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004)

Säämingin ja Rantasalmen maantarkastusluettelo vuosilta 1562-1563 : (VA 6345b) (toim. Alanen) (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006)

Lars Röösin Pien-Savon verollepanomaakirjan tilusselitykset vuosilta 1643-1646 (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2008)

Paikallishistoriikit

Somerolaisia pitäjänkuvauksia 1700-luvulta (yhdessä Jussi Härmeen kanssa) (Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys, 1986)

Virsta väärään : Vanhan-tammelan kirkkotie (Forssan kustannus, 1991)
Lahdenkylän eilispäivää : 500-vuotisjulkaisu (toim. Alanen) (Kurinseudun marttayhdistys, 1992)

Somero ja Somerniemi 1449-1999 : Someron ja Somerniemen seurakuntien historia (Alanen et al.) (Toimittanut Helena Honka-Hallila) (Somerniemen seurakunta, 1999) mukana

Lisäksi kirjoittanut yli sata artikkelia eri julkaisuihin

Ote teoksesta Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö (2004)

Kalliojärvestä Pyhäjärveen laskevan joen etelärannalla sijaitsevalla mäellä on Riihivalkaman kylän vanha tontti. Kylännimen nykyinen ääntämys on riihivalkama (: riihivalkamasa), riihvalkama tai vanhimpien puheessa rihvalkama taikka rinnakkaisnimi valkama. Nimitys johtuu siitä, että Pyhäjärven etelärannan Kuhansuonlahden pohjukassa on ollut Riihivalkama-niminen veneiden säilytyspaikka. Koska Loimijoen perkaukset, luonnollinen maankohoaminen ja –kallistuminen ovat muuttaneet Pyhäjärven etelärantaa huomattavasti, lienevät rantaviiva ja venevalkama olleet huomattavan lähellä vanhaa tonttimaata. Alkuperäinen paikannimen sisältö kertoo sen, että ennen kylän perustamista venepaikan lähellä on ollut joko kaski- tai peltoviljelyksiä, joiden tuottama sato on puitu järven rannalla sijainneessa riihessä. Vilja on kaiketi talvisaikaan kuljetettu jääteitä pitkin Pyhäjärven pohjoisrannalla sijainneisiin vanhempiin kyliin. Riihivalkama on muodostanut jakokunnan Tammelan Kirkonkylän ja Häiviän kanssa, mistä päätellen Riihivalkaman kasket ovat kuuluneet aiemmin Kirkonkylän talojen hallintaan (MHA H 80 7/3). Kun järven etelärannalle perustettiin pysyviä asumuksia, kulttuuripaikannimi Riihivalkama siirtyi metonyymisesti kylän nimeksi. Riihivalkaman paikkeilta on kulkenut talvitie ja ehkä tiekin, jota pitkin on kuljetettu Tammelan eteläosan kyliin. Riihivalkamalla on ollut tärkeä liikenteellinen merkitys.

***

Tutkimallani alueella on keskiajalta 1700-luvun alkuun ulottuneella ajanjaksolla ollut yhteensä 113 eri kylää tai osakylää. Kylän ja osakylän raja on erittäin häilyvä, sillä osakylä on aluksi saattanut käsittää yhden talon, mutta asutuksen vakiinnuttua ja lisäännyttyä osakylä on alkanut enemmän muistuttaa kylää. Osakylän ja talon välinen raja on yhtä hämärä. Käyttämäni jaottelu ei nykynäkökulmasta katsottuna ehkä ole johdonmukainen, mutta jaottelun pääohjeeksi olen katsonut aikalaisten käsityksen. Kirjurit merkitsivät asiakirjoihin kylät, mutta niiden alueella olleita taloja he eivät yleensä merkinneet omilla nimillään. Toisinaan kirjurit ovat käyttäneet nimiä viittaamassa kylän ja talon rajamaille jäävään asutuksen väliyksikköön. Olen eritellyt asutuksen niin, että jos kirjurin merkinnän voi tulkita tarkoittavan muuta kuin yksittäistä taloa – mutta ei kuitenkaan varsinaista kylää – olen käyttänyt tuollaisesta väliyksiköstä nimitystä osakylä. Sen sijaan kylä on selvästi ja toistuvasti maakirjoihin omalla nimellä eli otsakkeella merkitty asutuskokonaisuus.