Kirjailijat

Emeritusprofessori Pekka Lehtimäki liittyy Lounais-Hämeeseen teoksensa Tammelan murrekirja (1989) kautta. Murrekirjassa kierretään Tammelan pitäjää kylä kylältä. Tie kulkee mm. Susikkaan, Teuron, Portaan ja Riihivalkaman kautta Forssan liepeille. Kirjassa esitellään 38 syntyperäisen tammelalaisen haastattelut. Haastateltavat ovat syntyneet vuosien 1876 ja 1906 välillä. He kertovat arkielämästä, työasioista, ilonpidosta, erilaisista uskomuksista ja pitäjällä liikkuvista tarinoista. Kolmelle kertojalle Otto Hakalalle, Veera Kulmalalle ja Kustaa Kuuselalle annetaan erityinen puheenvuoro. Kirjan haastattelut ovat pääosin tehty 1960-luvun puolivälissä. Joitain lisäyksiä on tehty vielä 1980-luvun alussa. Haastattelujen ja tammelan murteen kuvauksen ohella kirjassa on myös satakunta valokuvaa pitäjältä ja tammelalaisista.

Teoksensa alkulauseessa Lehtimäki kertoo seuraavaa:

Tammelan murrekirjan tehtävänä on johtaa paikalliset lukijat kielellisille juurilleen ja osoittaa muille, millaista kieltä Forssan liepeillä ja Forssassakin on viime vuosikymmeniin asti puhuttu ja osin yhä puhutaan. Kun nykyisten puheenparsien pohjana ovat vanhat kansanmurteet, kirja ohjaa tavallaan myös niiden ymmärtämiseen. Murrekirjan eriaiheiset muistelmat toivottavasti täyttävät myös toisen tehtävän: välittävät lukijoilleen kuvan Forssan seudun entisaikaisesta elämänmenosta.

Keskustelut murrekirjan kokoamiseksi alkoivat kuusi vuotta aikaisemmin Forssan Seudun Osuuspankin toimesta, joka kutsui keväällä 1983 koolle pienen joukon keskustelemaan asiasta. Kirjan valmistuminen kesti siis kuusi vuotta. Lehtimäki kertoo alkulauseessa kirjan teon vaiheista:

Työ on eräine keskeytyksineen siis kestänyt useita vuosia. Murrekirjan tekoon on tässä niin kuin yleensäkin kuulunut monta vaihetta: täydennysaineksen nauhoituksia, nauhoitteiden litterointia eli kirjoitusasuun siirtämistä, kuuntelua ja taas kuuntelua, epäselviksi jääneiden kohtien tarkistamista paikalla Tammelassa mutta myös arkistoissa, tekstien valintaa, valokuvaamista sekä arkistojen ja yksityistenkin valokuva-aineistojen seulontaa jne.

Lähteenä käytetty lisäksi Forssan Lehdessä 26.1.1990 julkaistua artikkelia Entisajan Tammelaa (Marko Toppi)

Tammelan murrekirja
Lehtimäki Pekka

• 1989 (SKS)
• Forssa, Tammela
• haastattelut, kertomukset, kylät, murteet,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjallinen tuotanto

Murrekirjat

oi- ja ei-nominit Länsi-Uudenmaan murteissa (1972)

Tammelan murrekirja (SKS, 1989)

Liistoin Kallei Karkkilasta: Murreretki Uudellemaalle (WSOY, 1997)

Sprachen in Finnland und Estland (Harrassowitz, 1999)

Hämeenkyrön murrekirja (SKS, 2002)

Kaunokirjallinen tuotanto

Yllärien ylläri : Venneri vaarin ja muorin mökillä (Pilot, 2008)

Näyte teoksesta Tammelan murrekirja (1989) Kustaa Kuuselan kertomana:

Tällä pelin kuitti peli Suomesta

Juu. Ja se on semmone noo konneet teki – noo traktorit ja muut – ne teki suurev vahingon täällä Suomesa kun niitä nim paljo tuli. Ne opetti noo miähet niil laiskaks ny. Ei ne ennääm muuta teekkän sim muk kun konneem pääl istuu nee kukka ov vähä koulua käynyj ja muuta! – – Talollisekkim monet tälläs laapsiaas kouluin sik kohta ja ne oli koulusa ja eivät ymmärtänys sitä että kotona tarvitaav väkkee. Monta kertaa jää isäntä ja emäntä tallooj ja, ja sik kun ne koittaa tehläs sis sitä tyätä nim paljo kuj jaksaavak kunnei ne saa ennääs si, noita nuarempia miähiä maavviljelijät ollenkan töihiis. Kun se on semmoner reela että siinä täytyy tehläm mutta sik kun niillet tullee jottain tommosta, että konneet, konneet tekkee tyät niin ei niitten tarttem miästem muk kun kattelee! Kylä tästä tällä pelin tullee vallan kuitti peli tästä Suamesta. Ja ne or Raamatusa kaikki kuinka se mennee.

Onko?

O! Se or Raamatusa kaikki! Ja, sit tota, isävainaa mun isänin se oli vanha miäs ja se luki Raamattua vallav vanhempana, pualla ja… Se tiäsi kaikki niij jo eleltäpäin sannoo, kuinka meni ja ne meni sillä lailla. Ja sis se sano, sis se sano siinä ennen kualemaas sano, ”pankais nuaremmat miäleennen nys” sano, ”Suami hävitettääm maanteittej ja kansakouluil laitolla”. No se mennee nys sitä rattaa!

Jaa jaa.

Juu.

Että se niin hyvin tiäsi.

Ne or Raamatusa – siinä ne kaikki o! Kukka ne siältä selliitti oikeej ja osas sekin ottaa! Se tiäsi eleltäpäin ne solat ja kaikki kuinka se mennee ja oli ja… Ja sis se sano, sano si että ”kun se sota loppuu” sano ”nin, sit Antti-Ristus tullee maam päällej ja kansall on niin kova kiirus” sano ”että päättömät hevoset ruppee kulkemaaj ja ne on autoja”. Ja sano että ”niin kova kiirus si että niitten täytyy sij jo lentääkki” – kunnei sillon ollu autoja eikä muita lentokonneita – sano että ”niitten täytyy lentääs sij jo ja niil on turhanaikaista kiirutta nin kauheeta sis” sano ”ihmisillä”. Ja se oj juur nys sitä aikaa!