Kirjailijat

Kannaksen kasvatin Lempi Torkkelin ensimmäisessä pienoisromaanissa Pajamäen Lyyli (1993) kerrotaan Lyylin monenlaisista elämänvaiheista 1930- ja 40-luvuilla. Kannaksen kunnailta siskokset Lyyli ja Raita lähtevät evakkomatkalle Kohloon. Sieltä he saavat määräyksen osallistua sotatöihin Helsinkiin kunnes pääsevät eri vaiheiden kautta takaisin kotiseudulleen, jossa sota on vienyt tavalla tai toisella monet tuttavat ja ystävät. Jatkosodan alkaessa Lyyli joutuu kokemaan toisen evakkomatkan, kunnes päätyy sotien jälkeen emännäksi Konttisten kylään.

Torkkelin toisessa pienoisromaanissa Metsämökin erakko (1995) kuvataan myös maaseutua. Regina Kujala lähtee kesäksi Sisä-Suomeen Lehtoskylään. Hänen aviomiehensä on lähtenyt ulkomaanmatkalle, joten Regina saa tilaisuuden jättää kaiken taakseen ja lähteä kesälomalaiseksi yksinäiseen kesämökkiin. Lehtoskylässä Regina tutustuu Lehtoskylän elämään ja kyläläisiin. Siellä hän tapaa myös vanhan ystävänsä, Kaitalan Antin, monen vuoden takaa. Kesän aikana Regina huomaa haluavansa jäädä pysyvästi maaseudulle.

Metsämökin erakko
Torkkel Lempi

• 1995 (Omakustanne)
• Forssa
• romaanit,

 

Paajamäen Lyyli
Torkkel Lempi

• 1993 (Omakustanne)
• Forssa
• romaanit,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kaunokirjallinen tuotanto

Pienoisromaanit

Pajamäen Lyyli (1993)

Metsämökin erakko (1995)

Ote teoksesta Pajamäen Lyyli (1993)

– Kyllä tuli aurinkoinen pyykkipäivä, ajattelee Lyyli. Hän on pessyt pyykkiä saunalla ja alkaa ripustaa niitä narulle kuivumaan. Pyykkinarut on vedetty kirsikkapuusta kaivon luona olevaan aidanseipääseen.

Metsänreunastapäin alkaa kuulua outoa jyrinää. Lyyli heittää pyykkipojat pelästyneenä nurmikolle, tähystelee taivaalle.
– Mitähän nuo on? Taitavat olla pommikoneita. Niitä ne on! hän tuntee äänestä.

Äiti seisoo tuvan rapuilla, ihmettelee hänkin kovaa jyrinää. Toiset ovat kuka missäkin työn touhussa.
– Mäne sisälle huoneeseen Äiti, huutaa Lyyli hädissään.
– Pommikoneet tulevat, taitaat olla vieraita koneita!

Alkaa kuulua konekiväärin ääni. Silloin Lyyli arvaa, mistä on kysymys. Hän juoksee saunalle, johon on lyhin matka. Koneiden mentyä, hän menee sisälle.
– Taasko se sota alkaa? itkee Äiti ja pitelee rintaansa.
– On alkanut. Uskottava se on. Se on uudelleen lähtö täältä. Kaikki on ollut turhaa työtä täällä.

Ote teoksesta Metsämökin erakko (1995)

– Oi, kaikesta huolimatta nyt on ihana kesä, huokaa Regina. Tästä on syytä kiittää Luojaa.
Näistä ajatuksista Reginan herättää äänekäs oven kolahdus. Haapalan Karoliina tulee sisälle huudahtaen hämmästyksestä:
– Mitä ihmettä! Sinähän kirjoitat! Konekin on mukana. Taidat olla kirjailija.
– Vielä mitä. Tämä on vain sellainen harrastus, jonka pariin joskus ikävän tullen sukellan, ja siihen elämänkaipuuni kätken.
– Oletko sinä Regina… yksinäinen, kysyy Karoliina arasti. Kun täällä metsämökissäkin olet yksin.
– Tavallaan. Kyllähän sitä elämän polkuja kulkiessa on yksin – vaan ei nyt puhuta siitä. Tämä metsämökki on minulle juuri sopiva paikka. Ja tämä maaseudun rauha, mikä täällä on. Katso Karoliina tuota sinistä kesätaivasta, kuuletko lintujen ihanaa konserttia? Ihan tässä tulee lapsuusaika mieleen ja kaikki silloisen maalaismaiseman kuvat. Ei kaupungissa tällaista hiljaisuutta ole. Autojen jyrinä täyttää kadut, lyijysaaste pölyää ilmassa… mutta Karoliina, havahtuu Regina, sinulla varmaan oli jotain asiaa. Olen tässä vain puhunut.
– No, minä vain tulin kysymään, jos haluaisit rantaa lähteä katsomaan.
– Hyvänen aika! Tietysti minä lähden, haen vain kengät jalkaan, huudahtaa Regina ja nousee kiireesti pöydän äärestä.