Kirjailijat

Koijärvellä asuva eläkkeellä oleva matemaattisten aineiden opettaja Markku Viitala on julkaissut omakustanteisesti seitsemän kirjaa. Teoksiensa synnystä ja kirjoittamisestaan Viitala kertoo seuraavaa:

Ensimmäinen kirjani ”Ei huostaan otetun koiran arvoa” on kertomus eletystä elämästä Jokioisilla kahdentoista avioliiton aikana. Aika oli kotivävylle vaikeaa ja siksi kirjan nimi on oikea.

Avioliiton päättyminen vapautti paljosta, mutta uusi vaiva oli pian edessä. Kokemuksiin tuli sairaalan sydänosasto tarkkailuhuoneesta alkaen. Sen jälkeen monen vuoden lääkkeet ja hiljainen toipuminen rauhallisella ja ihmisystävällisellä kylällä.

Kirjoittaminen alkoi pian sairaalan jälkeen. Se oli alkuun vaikeaa. Olin rappeutunut niin, että tahto kirjoittaa ja taito eivät vastanneet toisiaan. Kolmen koko tekstin uudelleen kirjoittamisen lisäksi korjauslukuja on paljon enemmän. Ensimmäisistä sivuista on aikaa noin kahdeksan vuotta. Moni korjausluku oli virheiden ja toistojen korjaamista ja poistamista. Viimeisessä uudelleen lukemisessa on vihdoin kaunokirjallisen tuotteen tavoittelua. Tämä teksti on ollut vaikeaa. Alati korjatessani sitä, tunnelma nousee häiritsemään. En voi olla ulkopuolinen vielä nytkään kahdeksan vuotta ensimmäisten sivujen jälkeen.

Kolmas kirjani Axelin kirje on osittain samaa asiaa kuin Ei huostaan otetun koiran arvoa, mutta eroja on paljonkin. Kertojana on kolmas henkilö. Tekstissä on monta uutta asiaa, muutamat väitteet lienevät aivan uusia. Jossakin kohdassa oman maan kehitystä rinnastetaan naapureihin ja vaikutukseen, joka naapurimailla on ollut Suomeen.

Toinen kirjani Tule siivoamaan sieluani on muutaman ensimmäisen sivun osalta tapahtuneen asian kuvaamista. Seuraavat sivut ovat ”legendaa” eli kuviteltua vaikka moni kuvattu paikka on jokaiselle Suomen vanhimmassa opiskelukaupungissa eläneelle tuttu.

Kirjoittaminen oli hauskaa. Lukija huomaa kirjoituksesta, että se on luontoihmisen tekemä. Kirjoittaja on fysiikan laitoksella loppututkinnon suorittanut ja se pursuaa aina esiin. Luonto on alati ihmeellinen.

Kirjassa on yritys saada tekstiin hyvä rytmi niin kuin kauniissa runossa on. Kirjoittaja epäilee: täydellisyys jäi saavuttamatta. Kirjoitus on yritys saada kirjoittamalla kaunista. Se on mahdollista.

Neljäs kirjani Vaikean avioliiton antologia on kirjoittajan kirjallinen koe saada parempaa kirjoitusta kertomalla tutusta asiasta. Se on myös pieni harjoitus oppia sanomaan kirjallisesti jotain uutta ja omintakeista.

Viides kirjani Tapahtui todella on pienten todella tapahtuneiden asioiden kuvaamista. Osa kuvauksista on vuosikymmenien takaa, osa uusia. Tässä on uutta ja erilaista kirjoituksen keveys. Kirjoittaminen oli ”melkein” hauskaa ja se tapahtui samaan aikaan kuin Koijärvellä remontoidun entisen Ns:n talon remonttityö. Talkootyön onnellisuudesta kerrotaan monella sivulla. Tässäkin kirjasessa matemaattisten aineiden luonnontiede tunkee esiin.

Kuudes kirjani Olipa kerran pieni Suurenmoinen maa on kuudes kerta koettaa oppia kirjoittamaan hyvin. Kirjassa lähdetään ajanlaskun alusta ja edetään suuren Rooman valtakunnan kautta Eurooppaan ja maan osan kehitykseen. Kristinoppi on yksi kehityksen runkoasia. Kun Eurooppa pääsi vapautumaan Katolisen kirkon ikeestä, alkoi nopea luonnontieteellinen kehitys. Kehitystä tapahtui kaikilla aloilla.

Pieni pohjoinen kansakin sai otteen ajan henkeen ja ennen pitkää maasta tuli uuden tekniikan huippumaa. Köyhä metsäkansa muuttui vuosisatojen kuluessa vauraaksi maailmanvallaksi. Kirjoittaja osallistuu politiikkaan, ei puoluepolitiikkaan, vaan yleiskansalliseen.

Tässä tekstissä kirjoittaja on kohdannut uuden ajatuksen. Kun kirjoittaa omia ajatuksia, mielipiteitä, joita tarjoaa toisille, ei voi kirjoittaa mitä tahansa. Kirjoittajan pitää kypsytellä sanomansa huolella.

Kirjoituksessa on matematiikkaa, tuota epätavallisen hyvää ja tarpeellista tuotetta, jota mielellään sanoo työkaluksi. Numeroita vahvistetaan pylväskuvioin.

Teoksista 

Vaikeaa avioelämää käsitellään teoksissa ”Ei huostaan otetun kulkukoiran arvoa” (2006) ja "Axelin kirje" (2006). Samalla teemalla Viitala jatkaa pienoisromaanissaan Vaikean avioliiton antologia (2007).

Viitalan  kirjassa Olipa kerran pieni suurenmoinen maa (2007) on kuvaus itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta. Aiheita käsitellään historian kautta, eurooppalaisen kulttuurin alkusijoilta tähän päivään asti.

"Ei huostaan otetun kulkukoiran arvoa" (toinen painos)
Viitala Markku

• 2006 (Omakustanne)
• Forssa
• romaanit,

 

Axelin kirje
Viitala Markku

• 2006 (Omakustanne)
• Forssa
• romaanit,

 

Olipa kerran pieni suurenmoinen maa
Viitala Markku

• 2007 (Omakustanne)
• Forssa
• politiikka,

 

RAM
Viitala Markku

• 2008 (Omakustanne)
• Forssa
• romaanit,

 

Tapahtui todella
Viitala Markku

• 2006 (Omakustanne)
• Forssa
• kertomukset, novellit,

 

Tule siivoamaan sieluani
Viitala Markku

• 2006 (Omakustanne)
• Forssa
• romaanit,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kaunokirjallinen tuotanto

Kertomuskokoelma

Tapahtui todella (2006)

Pienoisromaanit

Axelin kirje (2006)

Tule siivoamaan sieluani (2006)

Vaikean avioliiton antologia (2007)


Romaanit

Ei huostaan otetun kulkukoiran arvoa (toinen painos) (2006)

Olipa kerran pieni suurenmoinen maa (2007)

RAM (2008)

Ote teoksesta Tapahtui todella (2006)

Pidettiin talkootyön päätösjuhla ja talon avajaisjuhla. Naiset olivat valmistaneet päiväkausia avajaisia ja laittaneet huoneita juhlakuntoon. Hienoa ja hyvää oli. Oikeaan aikaan hyvissä ajoin saapuivat juhlan viralliset vieraat ja talkoolaiset ja kyläläiset ja Sali täyttyi. Oli komea juhla.

Ohjelman aluksi puheenjohtaja kertoi aikaisemmasta, tähän tulleesta ja tilanteesta nyt. Sen jälkeen talkootyöläisten kuoro lauloi laulut: Tervetuloa, Laiskotellen, En päivääkään vaihtaisi pois ja tietenkin Forssasta poijat kotoisin ollaan, Tammelan pitäjästä.

- On se komeaa tuo raavaitten äijien laulu!

Juhlavieraiden joukossa oli kaupungin koko terävä kärki. Johtaja toi paikallisen vallan tervehdyksen ja puhui innostuneesti ja innostavasti.

Kun miehet saivat laulunsa laulettua, nähtiin yhden miehen liikkuvan ovella kiireesti ulospäin. Sen jälkeen häntä ei nähty. Paikkakunnan yhtä napamiestä ahdisti. Juhla ja juhlaväki oli toisen väristä. Ei semmoisessa paikassa voi olla tahriintumatta. Paikallinen vaaleanpunaisten pomo tuli juhlaan, mutta livahti kiireesti pois juhlan alussa.

Miksi hän niin teki?

- Ei sopinut olla paikalla kun kaikki toiset olivat eri värisiä. Siitä saisi tulevissa vaaleissa takkiinsa jos omien joukossa leviäisi tieto:
- Se seurustelee toisen väristen, uskottomien, kanssa. Nousujohteiselle paikalliselle luottamuspäällikölle se tietäisi onnetonta tulevaisuutta.