Kirjailijat
Väkevä Tuomo
- Pakinoi nimimerkillä Tumppi Hämeen Kansaan 1966-1970. Forssan Lehdessä pakinoita vuodesta 1971, ensin nimimerkillä teevee. ja vuodesta 1975 nimimerkillä Tumppi, vuosina 1993-2001 lisäksi otsikolla Entisajan Forssaa pykälien varjossa nimimerkillä Pykäli
- Toimittaja
Forssalainen toimittaja Tuomo Väkevä on kirjoittanut pakinoita Forssan Lehteen vuodesta 1971 asti. Tumpin turinoita (2006) on kokoelma vuosina 1971–1987 lehdessä julkaistuista pakinoista. Kokoelman ensimmäinen pakina ilmestyi kuitenkin jo vuonna 1965 Loimijoen Ankka-nimisessä julkaisussa.
Kokoelma sisältää 108 monenmoista pakinaa ja vuoropuhelua päivänpolttavista aiheista. Tumppi pohtii mm. eduskunnan kokoonpanoa, sensuuria, toimitustyötä, ala-arvoista kunnalliskeskustelua ja forssalaisuutta. Tumpin tyyliin häntä askarruttavaan maailmanmenoon (tai Forssan) tarkastellaan aivan toisenlaisista näkökulmista.
Kokoelman esipuheessa Tumppi kertoo: Kirjava kokoelma, toi ensin mieleen valintamyymälän, mutta sittenkin sopivin nimitys olisi kai sekatavarakauppa. Tällainen voisi antaa aiheen olettaa, että siinä mies etsii sopivaa ilmaisutyyliä. Raamatussa taidetaan sanoa, että etsivä löytää… Toivottavasti lukijakin löytää jotain, jota ei ole tiennytkään etsineensä.
Kokoelman synnystä ja kirjoittamisestaan Väkevä kertoo vielä pienoishaastattelussa lisää:
Kirjoittelu alkoi pöytälaatikkokirjoittelusta jo noin 50-luvun lopulla. Tämä leikki johti sitten vuonna 1966 lehtialalle loikkaamiseen. Tätä lehtihommaa jatkui sitten vuoteen 1990 ja kirjoittelu jatkuu näinä eläkepäivinä edelleen säännöllisesti paikalliseen Forssan Lehteen.
Aihe julkaisuun tuli siitä, että pakinoita oli kertynyt noin 1500 (ei tarkkaa tietoa) ja tuntui siltä, että joistakin olisi jotain iloa mahdolliselle lukijalle. Pakinoita on siis noin puolisentoistatuhatta. Julkaistuun kokoelmaan mahtui 108. Kun lisääkin tulee viikoittain, ei puutu muuta kuin kaistapäinen kustantaja, joka voisi noitua Raamatun kokoisen laitoksen käytettävissä olevasta materiaalista.
Lounais-Häme on tietysti antanut aiheita yhteen ja toiseen pakinaan, vaikka suuri osa on ollut yleisluontoisista asioista kaiken maailman aiheista.
Kirjoitusprosessi on ollut Väkevän mukaan melko tiivistä. Tumppi kirjoitteli suurin piirtein yhden pakinan kerran viikossa. Pakinoiden kokoaminen yhdeksi kokoelmaksi kesti kuitenkin noin 40 vuotta.
Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.
Kaunokirjallinen tuotanto
Pakinakokoelma
Tumpin turinoita (Forssan Kirjapaino, 2006)
Lukuisia kirjoituksia myös Lounais-Hämeen Joulu-julkaisuissa (Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys)
Muu kirjallinen tuotanto
Historiikit
Tanssien soittajista ja tanssipaikoista Lounais-Hämeessä 1917-1970 (Forssan Kustannus, 1983)
Järjestettyä musiikinopetusta Forssassa 25 vuotta (Forssan musiikkikoulu, 1985) (uusi painos 1990)
Forssan kirjatyöntekijäin yhdistys ry 1920-2000 : 80 vuotta
ammattiyhdistystoimintaa Forssassa (Forssan kirjatyöntekijäin yhdistys, 2000)
Pakina teoksesta Tumpin turinoita (2006)
Vesille enosten mieli
Veneretkeily on nyt ja on ollut hiukan aina ennenkin ollut pop. Jo silloin, kun pop-sanaa ei vielä ollut keksittykään.
Jopa Forssassakin on harrastettu ammoisista ajoista saakka veneilyä. Aikanaan tietysti hartiavoimin, ja kehityksen pyörän pyörimisen mukana enemmän ja vähemmät onnistuneiden moottoreiden voimalla.
Veneretkien pituudet ovat olleet melkein vakiintuneita. On lähdetty jostain rannasta Forssassa ja ajeltu Pyhäjärvelle tai sitten jopa Kuivajärvelle. Lyhyempiäkin retkiä on kuitenkin ollut.
Mielisinpä kertoa lyhimmästä retkestä mitä on omiin silmiin sattunut. Se tapahtui jo eräitä vuosia sitten ja siitä lähtien moottoriveneet ovat kehittyneet hieman toisenlaisiksi ja veneilijätkin ehkä ovat hieman muuttuneet.
Saapuipa kerran kauniina kesäpäivänä Loimijoen rannassa kelluvan suuren vanhan moottoriveneen luo kaksi miestä pusseineen ja kasseineen. Ilmeinen aikomus lähteä pienelle veneretkelle.. Kaverukset tekivät riuskasti alustavat toimenpiteet. Vesi pumpattiin veneestä pois ja kolisteltiin muutenkin asiaankuuluvasti. Sitten melu hiljeni, kaverukset katosivat jonnekin veneen kajuuttaan.
Vallitsi hetken hiljaisuus. Sitten alkoi kajuutasta kuulua hiljaista keskustelua.
Aika kului, aurinko paistoi, kajuutasta kuuluva puhe sai äänekkäämpiä muotoja. Juttua riitti ja riitti.
Runsaan tunnin ankaran keskustelun jälkeen, uljaat retkeilijät ilmaantuivat näkösälle. Liekö aurinko paahtanut kajuuttaan, koska veneilijät tuntuivat hieman horjuvan. Siitä huolimatta veneen kiinnitysköydet irrotettiin ja kun vene oli ajelehtinut keskemmälle, mylvähti suuri ja vanha autonmoottori käyntiin ja keula uljaasti kohoten lähti vene viivasuoraan kohti Pyhäjärveä.
Retkeilijät onnittelivat toisiaan reippaasta ja hyvästä lähdöstä ja syytä tietenkin olikin, eivät ne vanhat moottorit aina niin vain ensimmäisellä laakilla käyntiin lähteneet.
Matkailijoiden harmiksi Loimijoki ei kuitenkaan virtaa viivasuoraan, siinä on mutka mutkan jälkeen. Nämä veneveikot eivät kuitenkaan huomanneet tätä seikkaa, vaan muutaman kymmenen metrin voimallisen ajon jälkeen veneen keula kohosi vieläkin enemmän ja sitten vielä enemmän ja matka loppui siihen. Mutaisessa rannassa kiinni ja lujasti.
Moottori seis ja kannelle pikaneuvotteluun. Hetken huudettiin pimeyden voimia avuksi, mutta kun mitään apua siltä suunnalta ei ilmaantunut, riisuivat veikot vaatteensa ja loiskis, yli laudan. Uljaasti valkoiset pitkät kalsarit jalassa.
Reittä myöden pohjamudassa veikot rytkyttivät, keikuttivat ja nostelivat venettään karjuen mahtavia herjoja pirulle, joka ei suvainnut tulla auttamaan omiaan. Mutta omin voiminkin sentään lähti venonen irti pohjamudasta ja kuraiset sankarit kipusivat kannelle..
Väsähtäneen hiljaisuuden vallitessa vene lipui hitaasti myötävirtaan kohti lähtöpaikkaansa. Melomalla saatiin vene omaan paikkaansa, köydet kiinnitettiin, kuraiset kalsarit nilistettiin jalasta, pelkät housut nykäistiin päälle ja lähdettiin ”hiukkasen horjuen” kohti pellon takana kohoavaa asutusta.
Veneretki oli päättynyt. Kesäinen rauha laskeutui Loimijoen ylle.
3.6.1973
Aaltonen, Ilppo, "Tuomo Väkevä on kuollut", Forssan lehti 10.7.2011, s. 6