Lounakirjailijat - Lounais-Hämeen kotiseutukirjailijat -tietokanta
Forssan seudun kunnat
 

Kirjailijat

Munck PerttiKuva: Hannu Vainikainen

Munck Pertti

  • Käyttänyt myös nimimerkkiä terpera
  • s. 01.04.1945 Hämeenlinna
  • Liikenneopettaja
  • Forssan kaupungin kulttuurisihteeri vuoteen 2009
  • Asunut Forssassa 50-luvulta lähtien, Tammelassa välillä 10 vuotta ja muutama vuosi Turussa, jonka jälkeen taas Forssassa

 
Esittely

Forssalainen kulttuurivaikuttaja Pertti Munck on julkaissut kolme teosta, runokirjan Pariisista pohjoiseen kolmessa osassa: runoja (1986) sekä aforismikokoelmt Jäätynyt ajatus (2006) ja Valkoinen on mustaa (2012).

Runokirjan synnystä ja kirjoitusprosessista Munck kertoo seuraavaa:

Runokirjan idea syntyi itse asiassa lentokoneessa. Ensimmäinen osa Pohjoisesta Pariisiin on kirjoitettu lentokoneessa ja paikanpäällä hotellissa. Kirjan toinen osa on kirjoitettu Pohjoisessa. Koordinaatit 69 astetta pohjoista leveyttä ja 21 astetta itäistä pituutta tarkoittaa sitä paikkaa. Tämä paikka on oikeasti olemassa, se on käsivarren Lapissa, jonka läheltä toisen kirjani kuvat on otettu. Kolmas osa on sitten kirjoitettu nyt jo puretun Lindforsin talon vintillä, jossa minulla oli ennen työhuone. Siellä kirjoitin periaatteessa kaikki nämä muut runot.

Kirjoitusprosessi sinällään oli aika helppo. Kokoamisessa meni enemmän aikaa. Runot syntyivät itsestään näissä paikoissa. Jos vähääkään on kirjoittanut, niin ei missään ole niin helppo kirjoittaa kuin Pariisissa. Siellä voit kirjoittaa melkein mistä tahansa, mitä tahansa näet, kuulet tai koet, niin se alkaa muistuttaa runoa. Pariisi itsessään on runo.

Jäätynyt ajatus-aforismikokoelma on rakentunut muun muassa Munckin Lapin matkojen aikana. Kokoelman synnystä ja aforismien kirjoittamisesta hän kertoo:

Lapin matkoilla olen pitänyt päiväkirjaa, johon olen kirjoittanut runoja ja niistä osa on julkaistu aiemmassa runokirjassa ja osa tässä Jäätyneessä ajatuksessa. Lomailin Lapissa vuosina 65–74 ja näiden yhdeksän vuoden aikana nämä kirjan kuvat ovat syntyneet.

Kirjan aforismit ovat taas syntyneet lähes kymmenen vuoden aikana. Minulla oli niitä jemmassa ihan hirveä määrä. Rakensin kirjan niin, että kuvat liittyvät näihin otsikon aiheisiin ja kuviin olen valinnut sopivia aforismeja.

Kokoelmasta on tullut myös paljon palautetta ja hämmästyttävistä paikoista, vaikka sitä ei ole myynyt kuin Kirjakeskus. Se on levinnyt pohjoiseen asti. Olen saanut sekä teksteistä että kuvista positiivista palautetta.

Kirjan nimi tulee kannessa olevasta kuvasta, jossa on sammaleeseen valuneita vesipisaroita, jotka ovat jäätyneet nopeasti. Aforismikin on kiteytynyt, jäätynyt ajatus.

Minulle tärkeätä on vastakohtien käyttäminen. Jos minun täytyy pohtia vaikka valoa, niin lähden pimeydestä tai jos täytyy pohtia lämpöä, niin lähden jäästä tai kylmästä, mahdollisimman kaukaa.

Väittäisin niin että hyvä aforismi on sellainen, joka tuntuu heti tutulta. Se on vain yksi määritelmä, jonka olen itse kehittänyt.

Munck on tuottelias kirjoittaja edelleen. Hän on ollut aikaisemmin pari vuotta kirjoittajavieraana Forssan Lehdessä ja lähes kymmenen vuotta hän kirjoitti samaiseen lehteen palstaa Peran aika. Nykyään hänen mietteitään voi lukea joka toinen viikko Seutu-Sanomien kolumnista ja Viikkouutisista terpera-nimen takaa.

Kirjoitan edelleen joka päivä. ”Aforismi päivässä, pitää suun sokerissa ja mielen iloisena.” Niitä pitää olla aina jemmassa. Jos minun pitää saada jotakin huomiseen lehteen, niin en voi jättää sen varaan, että jos tänään ei tulekaan mitään. Jutut tulee aiheen mukaan esimerkiksi ensi sunnuntaina kirjoitin helluntaista, koska sunnuntaina on helluntaipyhä. Torstain lehteen taas olen pohtinut oppimista ja opettamista.

Teen edelleen opetus- ja ohjauskeikkoja. Opetan esimerkiksi eräoppaille esitystaitoja. Väitän niin, että ihmisen täytyy koko ajan yrittää oppia jotain uutta ennen kuin hän voi opettaa ketään toista. Täytyy ymmärtää se kokonaisuus, oppimisprosessi, opettaminen ja opiskelu. Täytyy pohtia aina sitä, että kumpi on tärkeämpää se, että minä opetan vai se että toinen oppii.

Runojen kirjoittamisessa ja kaikessa kirjoittamisessa on sama juttu, täytyy kelata ja pohtia juttunsa. Pidän tärkeämpänä sitä, että löytää uusia kysymyksiä. Vastaukset on sinänsä monta kertaa aika yksinkertaisia juttuja. Ongelma on löytää se ongelma. Sitten se on jo helppoa, kun löytää sen missä se ongelma on. Eli kysymykset ovat paljon tärkeämpiä kuin vastaukset.

Kirjoittaessaan Lounais-Hämeen vaikutus ei ole myöskään jäänyt sivuun. Lounais-Hämeen vaikutuksesta kirjoittamiseen ja paikallisen kulttuurin tilasta hän sanoo seuraavaa:

Erityisesti Porras on vaikuttanut kirjoittamiseen ja Forssa myös. Nämä ovat minulle kaksi tällaista lounaishämäläistä maantieteellistä kiintopistettä. Olen muuttanut vanhempien mukana pikkupoikana tänne, käynyt kouluni täällä. Tammelan Portaassa oli isällä kaksikymmentä vuotta kesämökki ja asuin siellä jonkun vuoden ajan. Kyllä ne vaikuttivat ja vaikuttavat edelleen. Ja Loimijoki vaikuttaa enemmän kuin mikään. Siinä on sellaista elämän virtaa. Tykkään siitä hirveästi.

Paikalliskulttuuria ei tueta koskaan liikaa. Kaikki se, mikä liittyy kotiseutuun, juuret, taustat ja historiantietämys. Täällä on onneksi olemassa sellaista kansalaisaktiivisuutta. Onhan täällä vähän umpinaista siten, että tehdään vaan sitä omaa juttua, mutta ei se haittaa. Pääasia, että ollaan tosissaan ja sitoudutaan siihen kotiseutuun. Vaikka forssalainen on sellainen vähättelijä, niin hän kumminkin tykkää Forssasta ihan hirveästi. Tekovaatimattomuus pitäisi saada täältä vielä hävitettyä täysin.

Wahrenin tullessa tänne 1800-luvun puolessa välissä, niin siitä lähtien oli nousua melkein sata vuotta. Forssa oli niin kehityksen kärjessä kaikessa, teollisuudessa, kaikki keksinnöt, sähköt, höyryvoimat, elokuvat ja muut tulivat tänne ihan ensimmäisten joukossa koko Suomeen. Forssa oli kymmenenneksi väkirikkain taajama koko maassa. Täällä luotiin kaikkea uutta koko ajan. Sitten yhtäkkiä kaikki lähtee valumaan pikku hiljaa alaspäin. Me ei olla meinattu vieläkään toipua siitä kunnolla. Meidän pitäisi löytää se sama Yhtiön henki, Forssa-henki, mikä silloin oli. Sitä on aina yritetty hakea, mutta jostain syystä forssalaiset eivät usko täysin itseensä.

Munck on myös Hämeen Taidetoimikunnan puheenjohtaja kaudella 2007-2009. Taidetoimikunnan tehtävänä on vastata taiteen ja alueellisen taide-elämän edistämisestä Kanta- ja Päijät-Hämeen alueella ja Munckin vastuualueeseen kuuluu kulttuuripolitiikka, kirjallisuus ja näyttämötaide.

TuotantoOtteita

« Takaisin

 

Pikahaku




 
 
login Synergia Foxy