Kirjailijat

Nykyisin Kuopiossa asuvan, luennoitsijanakin tunnetun, Kari Siimeksen toisessa romaanissa Monopeli (2001) sivutaan Forssan ja Tampereen syntyhistoriaa uudesta näkökulmasta katsottuna. Teoksessa kerrotaan kahden edesmenneen tunnetun teollisuusjohtajan Axel W:n ja James F:n ajanvietepelistä Taivaisissa. Johtajat käyttävät pelinappuloinaan erään teollisuuslaitoksen työntekijöitä, jotka kilpailevat kostonhimoisesti keskenään. Romaanissa kuvataan ironisesti työelämää, johtamista ja raadollista vallanhimoa.

Siimes kertoo lyhyessä haastattelussa teoksen olleen kunnianosoitus niille vanhoille patruunoille, jotka loivat Forssan ja Tampereen tekstiiliteollisuuden.

Teoksen kirjoitusprosessi on ollut pitkä. Faktat Siimes kirjoitti ylös jo vuonna 1982, mutta vasta romaanin julkaisuvuonna faktat saivat ympärilleen tarinan.

Aikaa Forssassa Siimes muistelee lämmöllä:

Jätti läpi elämän säilyviä muistoja. Paras aika työurastani oli Forssan aika.

Monopeli
Siimes Kari

• 2001 (Mielikirjat)
• Forssa
• romaanit,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kaunokirjallinen tuotanto

Romaanit

Siivettömät enkelit (Mielikirjat, 2000)

Monopeli (Mielikirjat, 2001)

Infonator (Mielikirjat, 2004)

Raatikaisen reviiri (nimimerkillä K. Ilmari) (Mielikirjat, 2008)

Arvovaltakisa (nimimerkillä K. Ilmari) (Mielikirjat, 2012)

Muu kirjallinen tuotanto

Vakava masennus: selviytymistarina (Mielikirjat, 2000)

Masennuksen ehkäisy (Mielikirjat, 2001)

Höyhensaarille: unet ja masennus (Mielikirjat, 2002)

SSRI: onnenpilleri vai aikapommi (Mielikirjat, 2003)

Hulluja tulee puhaltamalla: työuupumuksen ehkäisy (Mielikirjat, 2006)

Stressi aiheuttaa 80 % sairauksista (Mielikirjat, 2008)

Suomen höyryveturit (Mielikirjat, 2014) 

Ote teoksesta Monopeli (2001)

Neuvostenlaakson vuoden kohokohta: Neuvosten merkittävien aikaansaannosten esittelytilaisuus Taivaskeitaalla on alkamassa. Tällä kertaa on esittelyvuorossa Axel W.:n merkittävät aikaansaannokset. Axel W. oli miettinyt ennakolta tarkkaan mikä olisi sopiva esittelykohde. Hän ei halua tällä kertaa esitellä jo ennestään kaikkien tuntemia aikaansaannoksiaan, vaan haluaa yllättää neuvosveljensä.

– Tämä kohde, jonka aion esitellä on poikkeuksellinen aikaansaannokseni, aloittaa Axel W. esittelynsä.
– Esitän muutamia faktatietoja tästä kohteesta. Se joka ensiksi arvaa, on ansainnut kunnianarvoisen palkintoni.
– Mikä se palkinto on? kysyy teollisuusneuvos Oiva T. malttamattomana. – Tarkoitan, että kannattaako pinnistellä voittaakseen.
– Tulet pitämään siitä varmasti, niin kuin te toisetkin. Oletteko valmiini? Jokainen saa arvata vain kaksi kertaa.

Neuvokset hiljentyvät täysin ja odottavat tarkkaavaisina Axel W.:n kertomusta.
– No niin, aloitetaan: Se sijaitsi aikanaan ulkoilmassa ja keskeisellä paikalla Loimikylässä.
– Hei se on tietenkin puisto, jonka rakennutit saksalaisella puutarhurilla, kertoo James F. innoissaan.
– Väärin meni veliseni, toteaa Axel W.. – Kertomus jatkuu näin: Sillä oli pituutta noin kaksikymmentä metriä ja leveyttä noin puolitoista metriä.
– Saako tehdä tarkentavia kysymyksiä? kysyy Oiva T..
– Totta kai. Mitä haluat tietää?
– Eikö se ole enää olemassa, kun sanoit äsken, että oli?
– Ei ole enää olemassa alkuperäisessä muodossaan, mutta kehiteltynä versiona kyllä.
– No onko se joku kone tai laite? haluaa Gustav S. tietää.
– Ei ole, se on vapaa-aikaan liittyvä. Voin vielä täsmentää, että se oli puuta pääosin.
– Ahaa, se on tietenkin joku rakennus. Eikös siellä Loimikylässä ollut aikoinaan se Finlandian ensimmäinen kylpylä, arvuuttelee Juuso W..
– Onko se sinun arvauksesi? tarkentaa Axel W..
– Arvaan, että kylpylä.
– Ei se ollut kylpylä. Kylpylä rakennettiin vasta minun kuolemani jälkeen. Eikä mitat ja materiaalikaan ole oikein.
– Mitä muuta materiaalia siinä oli kuin puuta? kysyy Herman S.. – Ja voitko täsmentää mitä puuta?
– Muut materiaalit olivat normaaleja sen aikaisia rakennusmateriaaleja: kiveä, hiekkaa, savea ja useita puulajeja.
– Minä luulen, että se oli se kapearaiteinen rautatie, herää James F. ajatuksistaan. Hän ei ollut kuunnellut tarkkaan mitä Axel W. sanoi.

Toiset neuvokset vilkaisevat James F.:ään päin huvittuneina, kun huomaavat tämän hajamielisyyden.
– Se on tavallaan eräänlainen peli, helpottaa Axel W..
– Mikä peli se voi olla, ajattelee Oiva T. ääneen.
– Oliko se sisätiloissa vai ulkoilmassa?
– Silloin sitä pelattiin ulkona, mutta nykyisin sisällä.
– Se on tietenkin juoksurata. Arvaan juoksurata, ilmoittaa Herman S..
– Väärin, ja se oli sinun toinen arvauksesi.
– Oliko siinä jokin peliväline? Keksii Gustav S. kysyä.
– Kyllä siinä tarvitaan useita pelivälineitä.
– Sehän on biljardi, keksii James F.. – Siinä on useita pelivälineitä.
– Mutta onko siinä puuta ja kiveä? Ja onko pelipöytä noin kaksikymmentä metriä pitkä ja puolitoista leveä? tekee Axel W. vastakysymyksen.
– On siinä kiveä ja puuta, mutta mitat eivät täsmää, huomaa James F.. – Siinä meni minun mahdollisuuteni.
– Niin meni. Se oli sinun toinen arvauksesi, vahvistaa Axel W.. – No, ettekö te arvaa? Useimmat teistä ovat pelanneet tätä peliä.
– Mikä ihmeen peli se voi olla, miettii Juuso W..
– Ei ainakaan jalkapallo. Sitä me kaikki ollaan poikasena pelattu varmaan. Mutta nuo mitat eivät täsmää.
– Helpota nyt vielä, pyytää Oiva T.. – Kerro vähän vihjeitä niistä pelivälineistä.
– No, siinä on useita pitkulaisia, joita yritetään kumota isolla pallolla. Kuka nostaa ensin käden?

Hetken perästä nousee kaksi kättä miltei yhtä aikaa. Niukasti aikaisemmin ehtii Oiva T.. Juuso W. harmittelee hitauttaan ja aloittaa jo sanomaan: – Se on tietenkin…
– Keilapeli, vastaa Oiva T..
– Niin sitä minä olin juuri sanomassa, tuhahtaa Juuso W..
– Kyllä se on tosiaan keilarata ja keilapeli, vahvistaa Axel W.. – Minä rakennutin sellaisen katetun keilaradan puistoon. Siinä oli vain yksi rata ja se oli Finlandian ensimmäinen laatuaan.
– Mikä se kunnianarvoinen palkinto on? kysyy Oiva T..
– Tarjoan sinulle kahvit konjakin kera, veliseni, kertoo Axel W.. – Ja teille toisille myös hyvästä kilpailusta.

Kahvitilaisuuden jälkeen kysyy Oiva T. Axel W.:ltä ja James F.:ltä pyydettyään heidät ensin erilleen muusta seurueesta: – Kuinka se teidän pelinne on kehittynyt? Ette ole tarvinneet tuomaria viime aikoina?
Axel W. ja James F. katsovat hämillään toisiaan. Kumpikaan ei halua aloittaa. Oiva T. vaistoaa kiusallisen tilanteen: – Vai onko se jo ratkennut, se peli?
– Ei oikeastaan, saa Axel W. sanotuksi.
– Mutta pian se ratkeaa, kertoo James F..
– Niin, voi tulla yllättävä ratkaisu, jatkaa Axel W.. – Ja siinä voidaan tarvita vielä erotuomaria.
– Siltä se vähän näyttää, yhtyy James F.. – Mutta eikö lähdetä jo biljardihuoneeseen, näkyy Herman S. jo odottelevan.

Siimeksen kotisivut