Kirjailijat

Perusforssalainen Jorma Harjunen on forssalaisen kielen tulkki, perinnetiedon tallentaja ja kulttuurin uuras harrastaja. Häneltä ilmestyi vuonna 2004 Forssan Kirjakeskuksen kustantama kaksipuolinen sanakirja Sirosäkki: suikaleita Forssan Yhtiöstä ja yhtiöläisistä ja Pylsypussi: sanoja, sanontoja ja sirpaleita Forssasta ja Forssan halmeilta (2. painos 2007, Ilkka Konosen toimittama 2. laajennettu ja korjattu laitos 2022).

Sirosäkki on rykkityykistä valmistettu säkki, joka sisälsi 30 cm leveitä kangassuikaleita eli siroja. Sirosäkki oli yksi Forssan Yhtiön tehtaanpuodin suosituimmista kauppatavaroista.

Sirosäkki-kirja sisältää kaiken kaikkiaan 484 suikaletta eli sanoja, sanontoja, riimejä, näytteitä ja otoksia Yhtiöstä ja yhtiöläisten elämästä. Yhtiö tarkoittaa Wahrenin Forssaan perustamaa tekstiilitehdasta. Nimi on vuosien saatossa muuttunut niin kuin sen omistussuhteetkin. Kirjan lopussa on myös lauluja tehtaasta ja Sisko Jokirinteen runo Sirosäkki. Alun perin ensimmäinen Sirosäkki ilmestyi kolmena eri versiona kunnes se ilmestyi yhdessä Pylsypussin kanssa yksissä kansissa.

Pylsy tarkoittaa forssalaista perinneruokaa, joka valmistetaan naudan maksasta, munuaisista, sydämestä ja muista sisäelimistä jauhamalla ne tahnaksi, joka laitetaan pussiin, josta herkkua otetaan sormin. Pylsyä sanotaan myös kolmen sormen lihaksi.

Pylsypussi-teos on forssa-suomi-sanakirja, joka sisältää 718 sanaa sekä 87 sanontaa ja sirpaletta forssalaisesta elämänmenosta. Lopussa on forssan murteella kirjoitettu Jouluevankeliumi Luukkaan ja Risto Jokisen mukaan, Forssasta pojjaat-laulu sekä Koskisillassa vuonna 1981 ilmestynyt Maiju Niemisen Forssaa koskeva kirjoitus. Kuvituksen kääntökirjaan on tehnyt Ybi Hannula.

Kaksipuolisen paikallissanakirjan syntymisestä Harjunen kertoo haastattelussa seuraavaa:

Kääntökirja alkoi alun perin Sirosäkistä. Minuun vain oli tarttunut niitä nimiä ja sanoja mitä kehräämöllä puhuttiin. Olin siellä töissä ja tein siellä diplomityönikin. Sanoja rupesin sitten itsekin käyttämään. Kehräämöllä oli niin mielenkiintoisia ihmisiä ja siihen aikaan nuorempana se sanasto tuli ihan luonnostaan. Se ei ollut hakemalla haettua. Minun mummoni, äitini, enoni, tätini ja hänen miehensä, muiden muassa, olivat tehtaalla töissä ja pappanikin oli yhtiön metsäntyönjohtajana tuolla Portaassa eli liikuin sellaisessa ympäristössä, missä paikallisia sanoja ja tehtaan sanoja tuli käytettyä. Olin töissä 11-vuotiaana Yhtiön puutarhassa ja myöhemmin töissä sahalla, kehräämöllä, kutomossa ja verstaallakin. Finlaysonin Forssan tehtaitten eri osastot tulivat jo siis koulu- ja opiskeluajoista lähtien töitteni puolesta tutuiksi. (1999). Sitten Sirosäkkiä pyydettiin eripainoksena, jota myytin museollakin. Sitten vielä tehdas pyysi siitä eripainoksesta eripainoksen, jota se jakoi henkilökunnalleen kesällä 2000, kun työntekijät lähtivät lomalle. Tämän jälkeen niitä oli ruvennut tulemaan lisää jo sekä Lounais-Hämeeen Jouluun että opiston kynäilypiirin jokakeväiseen Nokareita-antologiaan. 

70- ja 80-luvulla oli eräs projekti, jota Merja Isotalo veti. Hän oli museolla tutkijana. Projektia varten kirjoitin jonkin verran näitä sanoja, neljä A4-arkkia. Mutta ensimmäisiä sanoja painettuina ilmestyi Lounais-Hämeen Joulussa. Niitä rupesi sitten myöhemmin kertymään lisää ja oli myös puhetta, että ne pitäisi saada julkaistua.

Sirosäkki ilmestyi ensimmäisen kerran, kun museonjohtaja Pohjakallion Lauri pyysi minua kirjoittamaan niitä Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirjaan

Myöhemmin Keijo Koskimies sanoi, että hän voisi kustantaa sen kirjana. Sanoja ja sanontoja oli helppo sitten ruveta yhdistelemään tietokoneella. Olin hyvin tyytyväinen kun Keijo esitti, että hän kustantaisi sen. Omakustanteena en olisi sitä julkaissut. Se oli kaiken kaikkiaan onnistunut juttu hänen ja minun kannalta, sitä on nimittäin kysytty paljon, ja nyt SirosäkkiXPylsypussi on loppuunmyyty.

Ne sanat tuo monille mieleen eri asioita. Minulle on monta vanhaa tuttua soittanut ja sanonut, että niitä sanoja lukiessa tulee niin nostalginen tunnelma. Niitä kun ei ole vuosikymmeniin kuullut, mutta on kuitenkin joskus ymmärtänyt.

Kääntökirjaan oli kertynyt suikaleita yli viitisenkymmentä lisää kuin aikaisempaan Sirosäkkiin. Harjunen kertoo, että suikaleita ja vorssan sanoja löytyisi vieläkin lisää.

Niitä on kertynyt lisää, koska tämä teos ilmestyi jo 2004. Vähemmän suikaleita tulee Sirosäkkiin liittyen, koska en ole enää siinä piirissä, missä näitä sanoja käytetään. Niitä tulee kyllä mieleen jossain yhteydessä tai jos keskustelee jonkun kanssa. Näitä vorssan sanoja tulee enemmän mieleen, koska ihmiset kysyvät tunnetko tällaisen ja tällaisen sanan. Eivät ne kaikki sanonnat sinne ole mahtuneet. Jos niitä tulee vielä mieleen, niin kirjoitan ne ylös. Kyllä niitä tulee jatkuvasti lisää. Sanoja täytyy vaan osata houkutella esille.

Tehtaan sanoja on enää vaikea saada lisää, kun tehtaan konekannat ja menetelmät uudistuvat, työntekijät vaihtuvat, niin on vaikea enää tietää millaisia konenimityksiä on ollut vaikkapa 1890-luvulla tai millaisia köllinimityksiä on ollut, kun niitä ei ole kirjoitettu mihinkään ylös. Paitsi tietenkin tekstiilisanastoja on kerätty, mutta ne ovat enemmänkin sellaisia, missä on esimerkiksi kerrottu mikä kutomakone on milläkin kielellä.

Näitä forssalaisia sanoja voi taas löytyäkin enemmän kirjallisuudesta tai lehdistä. En ole ollut niin ahdas sillä tavalla, että onko sana juuri forssaa tai vanhan forssan sana. Tämä on kumminkin ollut sellainen paikka mihin ihmisiä on tullut töihin kauempaakin. He ovat samalla tuoneet sanoja tänne ja tehtaan termistöön. Sanat ovat sulautuneet Forssan murteeseen ja siten rikastuttaneet kieltä. En ole laittanut pois sellaisia sanoja esimerkiksi jos joku on tuonut jonkun sanan Somerolta tänne. Sanoilla voi siis olla yhteyksiä muillekin paikkakunnille.

Kääntökirjan kokoamisprosessista Harjunen kertoo:

Se oli aika helppo alkuunsa, koska minulla oli koneella tallessa, kaikki mitkä olin kirjoittanut eri lehtiin. Kyllä minä niitä muuttelin vähän. Sanat ovat tietenkin olleet kaikkien käytettävissä, mutta sanojen selitykset ovat ihan minun omiani. Selasin sanakirjoja ja synonyymisanakirjoja selityksien kirjoittamista varten.

Kirjasta on tullut myös paljon palautetta:

On tullut paljon positiivista palautetta. Tietenkin on sellaisia ihmisiä, joilla on jotain sanottavaa jostakin sanasta, ettei se ole mitenkään erikoinen sana. Mutta yllätyin kuinka paljon sitä on kehuttu. Löysin kai sopivan irtonaisen tavan, ei liian jäykän ja virallisen tavan, esittää näitä sanoja tällaisessa muodossa. Olen ollut hyvin tyytyväinen.

Harjunen on myös hyvin tyytyväinen siihen, että Forssan seudulla on tallennettu hyvinkin paljon Lounais-Hämeen paikallishistoriaa.

Hyvin paljon on tallennettu. Esko Aaltonen ja museoyhdistys ovat tehneet tässä kohtaa merkittävän työn. Kaikki vuosikirjat ja Forssa-kirjat… Minun mielestäni hyvin paljon juuri sitä Esko Aaltosen, Esko Viljasen ja Lauri Pohjakallion peruja. Teuvo Heikkilää en unohda. Tammelastakin on paljon julkaistu ja tallennettu. Paljon historiaa ja tehdaslehdissäkin on ollut paljon. Forssan Lehti on myös tehnyt paljon hyvää työtä. Voi olla että niitä on vielä paljon julkaisemattakin, mutta nuo julkaisukanavat ovat niin heikot, että voi olla että joku ei kehtaa itse tuoda kirjoituksiaan esille.

Harjunen on myös osallistunut innokkaasti Forssassa järjestettyihin nimikilpailuihin. Hänen läpimenneitä nimiehdotuksiaan ovat mm. urheilutalo Feeniks, Palvelukeskus Rimpikoto, näyttelytila Vinkkeli, asuntola ja päivätoimintakeskus Niittyvilla, palvelutalo Poutapilvi, Lastenkoti Kaarisilta, orkesteri Molskitonkarit, Kehräämöalueen aukiot Piipputori, Veturiaukio, Puistoaukio ja Patoaukio. Nimet hän on johtanut vanhoista tehtaalaissanoista sekä niitä on syntynyt ihan mielenkiinnostakin.

Harjunen oli Oy Finlayson Ab:n Yhdyslanka-henkilöstölehden toimituskunnan jäsen 1965–1986 sekä Forssan tehtailla ilmestyneen Tietolanka-tiedotuslehden päätoimittaja 1979–1986. Hän on lisäksi vetänyt Forssan aikuisopiston kynäilypiiriä vuosina 1996–2005 ja kirjallisuuspiiriä vuosina 1991–2008.

Harjusen runsaista luottamustoimista mainittakoon kaupunginvaltuuston jäsenyys 1965–1972. Vuosien 1965 ja 1982 välisenä aikana hän on toiminut jäsenenä useissa lautakunnissa, esimerkiksi kulttuurilautakunnassa. Hän sai vuonna 2004 Forssan kaupungin kulttuuripalkinnon pitkäaikaisesta kulttuurityöstä mm. kirjallisuuden saralla.

{Lähteenä käytetty Harjusen haastattelun lisäksi artikkeleja Suikaleita Jorma Harjusesta (Vapaalippu, joulu−tammikuu 2004–2005) ja Tyrnä oppimäärä pakkovorssaa: Sirosäkki ja Pylsypussi-teos on selviytymisopas (Seutu-Sanomat 25.3.2004)}.

Tunnustukset

Wahren-Opiston vuoden opiskelija 1991.
Suomalaisen Kirjakaupan Vuoden lukija Forssassa 2001.
Forssan kaupungin kulttuuritoimen kulttuuripalkinto 2004.
Suomen Kotiseutuliiton harrastusmitali tunnustuksena ansioista paikallisessa kotiseututyössä 2006.
Kansalais- ja työväenopistojen liiton 10- ja 20-vuotisansiomerkit.
Satavuotiaan Suomalaisen Kirjakaupan juhlavuotena 2012 valittiin Forssassa vuosisadan lukijoiksi Sirkku ja Jorma Harjunen.
Forssan kaupunginkirjaston Juhlavuoden lainaaja 2013.
Forssan kaupungin mitali numero 104 kaupungin 50-vuotisjuhlassa 2014.
FSKK:n Wahrenin juhlavuoden seminaarissa 2014 myönnetty Järkivihreä kunniakirja.

---

---

---

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

---

Kaunokirjallinen tuotanto

Murrekirjat

Sirosäkki: Suikaleita Forssan Yhtiöstä ja yhtiöläisistä ; Pylsypussi: Sanoja, sanontoja ja sirpaleita Forssasta ja Forssan halmeilta (kääntökirja) (Forssan kirjakeskus, 2004, 2. painos 2007, 2. laajennettu ja korjattu laitos (toim. Ilkka Kononen) 2022)

Artikkeleita ja kirjoituksia

Forssan Yhtiö toissapäivänä ja eilen (Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vsk. 59, 1990)

Sirosäkki – Suikaleita Forssan Yhtiöstä ja yhtiöläisistä (Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vsk. 68, 1999)

Forssa: Tyykikylä / Pertti Lehtovirta & Jussi Kärki (kuvatekstit Harjunen) (Forssan Kirjakeskus, 2003)

Kirjoittanut myös Lounais-Hämeen Joulu –julkaisuun vuosittain 1986 lähtien sekä lukuisia kirjoituksia Nokareita-antologioihin
Laatinut kuukausittaiset kysymykset Forssan kaupunginkirjaston järjestämiin Kalevala-visaan vuonna 1999 ja Runeberg-visaan vuonna 2004

Sanoja selityksineen teoksesta Sirosäkki: suikaleita Forssan Yhtiöstä ja yhtiöläisistä (2004)

isopissari myös vanhapissari. Muulin eli mule-kehruukoneen toisessa päässä oli yksi langanpäiden yhdistäjä, pissijä. Hän oli iso-pissari. Koneen toisessa päässä oli kaksi pissijää. He olivat keskipissareita. Muulirukin varsinaista käyttäjää kutsuttiin pinnariksi.

Kaanaanmaan Leena 21-vuotias Kaanaanmaan Leena Ypäjän Levältä alkoi vuonna 1854 tuoda Forssan tehtaalaisten ostettavaksi leipiä ja kakkuja. Leena pyysi tehtailija Wahrenilta luvan ja sai myyntipaikan kehruulle vievän tien varressa, lähellä puuvillamakasiinia. Pian Leena sai seurakseen muita myyjiä. Forssan aivan ensimmäinen tori oli siis pumpulimakasiinin (nykyisen Lounais-Hämeen museon) ja kosthollin tuntumassa.

rykkityyki rykityyki, trykkityyki. Telapainokoneen aluskangas, alustuuki. Sen päällä kulki painettava kangas. Rykkityykiä käytettiin moneen kertaan, monissa kuoseissa, malleissa ja väreissä. Se oli vahvaa ja uniikkia. Hyvin haluttua, varsinkin nyt, kun sitä ei ole enää vuosiin syntynyt.

silla muodostettu ja lyhennetty sanasta selluloosavilla. Puolisynteettinen kuitu. Rayonvilla, raionvilla, rayon, raion, villasilla, puusilkki. ”Painetaan asia villasillalla.”

Willbergin Lipari Vilperin Lipari, hänestä on paljon juttuja.

Lipari tuli viimeistämön johtajan Matti Moringin konttoriin ja kysyi: ”Oliskos insinöörillä töitä?” ”Ei ole”, vastasi Moring. ”No lähe kanssai etsimään sitte” , sanoi Lipari.

Viimeistämössä oli aikoinaan runsaasti rottia. Alitehtaalainen sai tappamastaan rotasta kymmenen penniä. Todisteeksi piti esittää tuholaisen häntä. Lipari oli löytänyt rotan pesän, tuonut poikaset Moringin nähtäväksi ja kysynyt, mitä niistä maksetaan. Moring oli vastannut, että ei niin pienistä makseta. ”Menkäis kasvamaan siitä si”, oli Lipari sanonut ja päästänyt rotanpoikaset vapaiksi Moringin konttorissa.

Sanoja ja sanontoja teoksesta Pylsypussi: sanoja, sanontoja ja sirpaleita Forssasta ja Forssan halmeilta (2004)

hilvee, hilveä
harsomaisen, pitsimäisen ohut, esim. housuntakamukset orastavine reikineen. ”Housujen takapuoli oli niin hilvee, että sen läpi olis nähny lukkee Forssan Lehtee.”

kappeeraiteinen Forssan ja Humppilan välinen rautatie. Rakentaminen alkoi vuonna 1898 ja viimeisen kerran höyryveturi puksutti koko rataosuudella 29.3.1974.

kauramoira halveksia, halveerata, väheksiä, hyljeksiä; karttaa, kaihtaa, välttää, vältellä. ”Perinteellistä Ronttismäki-nimeä ruvettiin kauramoimaan ja 1920-luvun lopulla, Isak Julinin aikana, nimi muutettiin Kalliomäeksi.” ” Eevertti kauramoitti kimottavia naisia.”

Lankarulla pystyn, tyhjän ompelulankarullan muotoinen kioski, Ankkalammin ja Puistolinnan välissä, Kehrääjätyttöpatsaan paikkeilla. Lankarulla ikävä kyllä purettiin 1950-luvulla. Patsas ja Lankarulla eivät koskaan nähneet toisiaan, aitojen kehrääjätyttöjen monet vuosikerrat kyllä kioskilla usein asioivat.

rääteillääs levällään, sikin sokin, sekaisin, hajallaan. ”Rääteillääs niinku huolimattoman halot liiterisä.”

verimakkaranpätkä vähättelysana, haukkumasana. Isot pojat pikkupojalle: ”Kenen verimakkaranpätkä?” Sama asia: ”Kenen pylsypussi?”

***

”Meittiä oli kotona ankarasti kielletty käyttämästä rumia sanoja. Meitillä oli täti, sen ristimänimi oli Kustaava. Kiltteinä ja tottelevaisina lapsina mei sanottiin sitä Pissataavaks.”

***

Riiperin Paki, Paavo Friberg, jota myös Letka-Pakiksi kutsuttiin, kertoi, että hän ja hänen vaimonsa nukkuvat eri puolilla kamaria. Eräs kuulijoista huomasi kysyä, että ”Mitäs si Paki jos sää haluasit halailla Elmaa?” ”Mää vihellän ja Elma tulee mun viereeni”, vastasi Paki. ”Entäs si jos Elma itte haluaa että sää halailet sitä?” uteli joku vielä. ”Se kyssyy että Vihelsiks sää?” selvitti Paki.

Koskenkorvan viinaa on myyty yli viisikymmentä vuotta. Aluksi sitä valmistettiin perunasta. Kun Riiperin Paki meni viinakauppaan ei hän suinkaan sanonut myyjälle, että ”Kaks pulloo Koskenkorvaa.” ”Ei”, Paki sanoi, että ”Saaks mää kaks pulloo Siikliä.”