Kirjailijat
Markku Heino kertoo otsikolla "Runoilijan synty" kirjoittamisestaan seuraavasti:
"Kirjoittaminen on ollut jo iduillaan identiteetin kasvualustalla parikymppisen miehen haparoidessa kohti suurta kysymystä, mitä sitä isona tekisi? Ei tullut jalkapalloilijaa, ei tullut diplomi-insinööriä, ei kauppatieteilijää eikä datanomia. Kipuilu tiedostavampaa elämän hahmottamista kohden synnytti ajatusaihioita: alussa ensirakkauksien huumat ja väkevä elämän kohina, tulevaisuuden odotukset kirjautuivat päiväkirjaan raportinomaiseksi kerronnaksi. Vähitellen lauseet rytmittyivät lyhyemmiksi ja ajatusvirta peilautui runomaisemmaksi ilmaisuksi kuin itsestään ja haaveet sekoittuivat arkeen. Sitä kultaselkäistä muistikirjaa minulla ei enää ole, mutta muistan siihen nimikoidun ensimmäinen runon, joka kertoi lukioni pihalla seisovasta yksinäisestä vaahterasta. Sen nimi oli 'Vaahteran syksy'.
Vaikka sanojeni kehto oli tietämättäni syntynyt, ei kirjoittajaminä ollut vielä herännyt, vaan siirtyi kotilovaiheeseen vuosikymmeniksi. Elämä tapahtui. Perhe, lapset ja vaimon menetys ja muutama muu elämänkiertoon ja omiin valintoihin liittyvä tragedia, uusi rakkaus, herkkyyden ja henkisyyden omanlainen herääminen. Voisi sanoa, että olemassaolon varjojen ja valon tanssi, sen musiikin nostattamat oivallukset, tietyistä asioista irti päästäminen ja rakkaudellisuuden vaaliminen nosti ilmoilleen yhtenä päivänä pääskysen, joutsenen tai sudenkorennon sisälläni ja antoivat sanojen vaan tulla. Toisena päivänä asialla saattoi olla väkevämpi merkki tai taivaankuvio. Kolmantena päivänä pidäkkeetön, luokaton, mauton huumorintaju tai vinokulmainen elämänilmiön katsantokanta, joka vain kanavoitui tärskähtelevinä iskuina paperille. Kirjoittaja minussa oli herännyt ja jatkaa taivaani viimeiseen huokaukseen asti.
Ymmärrys siitä, että aina on vähän rikki tai kolhiutunut, ei estä olemasta samalla aikaa tyyni. Elämä ravistaa. Ihminen tuntee itsensä pieneksi, mutta voi valita ja suhteuttaa, olla täysi ja voimaantunut. Nämä oivallukset antavat tilaa kirjoittaa, vetävät painovoiman lailla tulkitsemaan rakkautta, elämää, luontoa, kauneutta - kaikkea hyvää, mitä on tarjolla. Tai vain osoittavat tavan prosessoida haasteita tai antaa intuitiolle työkaluja tehdä alitajunnan suunnitelmia.
Julkaisujeni syntyyn, muutamaa alkupään teosta lukuun ottamatta, on vaikuttanut olennaisesti viiden vuoden aikana Lounais-Hämeen seutu ja sen luonto. Ensin päiväretkeilyn ja viikonloppulomailun merkeissä, sitten elämänvalintojen realisoituessa päätökseen muuttaa kokonaan seutukunnalle. Kiitollisena kaikesta jatkan tunteideni sanoitusta maaseudun ja joen kainalossa. Täällä on helpompi hengittää ja tuntea. Toivottavasti kirjoituksistani löytävät ne kohdanneet jotain viihdyttävää, positiivista, mieltä ylentävää tai ajatuksia herättävää.
Muista myös, että myös sinulla itselläsi on joka päivä runo sisälläsi. Se on ajatuksesi. Se on sanasi. Se on elämäsi. "Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.
Runokokoelmia:
Aavisteita rakkauden rajalta (Books on Demand, 2014)
Onneen aika vaipuu (Books on Demand, 2017)
Niin minut osaat (Höyläämö, omakustanne, 2017)
Sielutettu neljäs tuuli (Omakustanne, 2018)
Viidesti lausuttu (Books on Demand, 2019)
Kuudesti kerrottu (Books on Demand, 2020)
Seitsemän selvää sanaa (Books on Demand, 2020)
Kahdeksan kaunista (Books on Demand, 2020)
Nimesi on elämäsi (Books on Demand, 2020)
Sata sydäntä, koosterunokirja (Books on Demand, 2020)
Tammela (Books on Demand, 2020)
Mummot (Books on Demand, 2021)
Vipeltäviä ja vienoja sanoja (Books on Demand, 2021)
Outoja sanoja (Books on Demand, 2021)
Mukana seuraavissa teoksissa:
Runorälläkkä 2021 (Books on Demand, 2021)
Ote teoksesta Tammela (2021):
Oodi Lounais-Hämeelle
en etsi pientä laulua
suurta saalista sydämen
sykkeen tyynen pinnalta pyydän
värinän käskyn ääntä
kasteltua pisaran säveltä
kaikesta käydystä hellästä
heijastusta sanojen peilistä
kuvaa pehmeästä sielusta
nukkuvista varjon turkeista
uudesta kuusta
joka järvien kalvoilla murtuu
raikkaassa asuu
soitan juurieni kannelta
lainahuntua valon arvista
iholleni hengitän
utua unieni saarilta
nukut vierellä
korkeimmalla tähdellä
pidän kädessä pilvien päärmeitä
askel yössä
soittaa kuikan häitä
oravan hännällä
on kiire ripsillesi kiivetä
Ilvesreitillä
kurkipari ristii kaulat kastehelmillä
viel nukkuu sammal
kallion näyissä
paras aallon suudelma
asettuu vasten rantakiveä
elämä hidastaa askeliaan sielun sävyissä
naurun kaari karhun asettuu valmiiksi
Lounais-Hämeessä
iloksi heijastuvan rauhan keinun
myötä tuulen pellavan
niiaavan mustikan varvun