Kirjailijat

Elisa kuvailee kirjoittajanuransa alkua ja Lotta Torvinen -kirjasarjan syntyä seuraavasti:

Kirjaston satutunneilta ja äitini lukemista kirjoista ja iltasaduista lähtenyt palo kirjallisuuteen alkoi jo varhain. Esiteiniässä ahmin koululla kerran viikossa käyvän kirjastoauton lähes kaikki nuortenkirjasarjat ennätysajassa. Siihen aikoihin aloin kirjoittaa myös omia tekstejä, joita tuolloin olivat mm. nuorille suunnatut jännitysnovellit. Kirjoittaminen jäi moneksi vuodeksi, mutta ruuhkavuosien tiimellyksessä kipinä kirjoittamiseen heräsi uudelleen. Nuorena tehty päätös siitä, että vielä joku päivä kirjoittaisin ihan oikean kirjan, joka päätyisi kirjakauppojen ja kirjastojen hyllylle kävi viimein toteen ja tässä sitä ollaan jo kolmen teoksen voimin – onneksi!

Kaikki lähti tämän kirjasarjani kohdalla liikkelle niin, että suunnittelin ensin vähän, että millaisesta perheestä kirja kertoo. Ensin putkahti ajatus asuntoautosta ja hahmot lähtivät sitten syntymään tämän ajatuksen ympärille. Kirjoitan ylös löyhän tiivistelemän juonesta ja sitten alan kirjoittaa! Kun pääsen flowtilaan, niin olen nopea. Ja silloin kirjoitan (jos vain on siihen mahdollisuus) lähes yötä päivää kunnes ensimmäinen versio tarinasta on paperilla. Itse kirjoittaminen on nopeudesta huolimatta työläs ja raskas vaihe, mutta haluan tehdä sen suht nopeasti koska jos kirjoittamisesta tulee liian pitkä tauko, on tarinaan vaikea päästä kiinni jokaista yksityiskohtaa myöden myöhemmin. Editointi onkin sitten paljon ”löysempi” ja miellyttävämpi vaihe ja sen voi tehdä paljon leppoisammassa tahdissa kuin tarinan kirjoittamisen kokonaisuudessaan ensimmäisen kerran paperille. Yleensä kirjoitan lähinnä loma-aikaan tai viikonloppusin. Poikkeus tähän on neljäs osa (julkaistaan keväällä 2020), jonka kirjoitin virkavapaalla Hämeen kulttuurirahaston myöntämän apurahan turvin.

Forssan ja forssalaisuuden merkitystä Elisa kuvaa seuraavasti:

Olen asunut lähes koko ikäni Forssassa. Opiskelin nuorena, peruskoulun jälkeen muutaman vuoden Loimaalla, jossa asuin tuon ajan, mutta veri veti takaisin Forssaan. Täällä on kaikki mitä tarvitsen; oma perhe, ystävät, sukulaiset, työpaikkani ja rakas harrastukseni. Harrastusmahdollisuudet ovatkin Forssassa aivan huippuhyvät ja täällä voi harrastaa lähestulkoon mitä lajia vain. Omat lapseni ovat ajautuneet täällä jalkapallon, kuvataidekoulun ja voimistelun pariin. Itse olen näytellyt 20 vuotta Forssan teatterissa ja sittemmin perustanut tänne yhdessä kolmen muun nuoren naisen kanssa oman lastenteatterin.

Olen ehdottomasti itse pikkukaupungin ihminen ja Forssa on ilman muuta paikka, jossa haluan asua jatkossakin.

Lotta Torvinen ja kuninkaallinen risteily
Nieminen Elisa

• 2018 (Myllylahti)
• Forssa
• lastenkirjallisuus,

 

Lotta Torvinen ja salaperäisen käärön arvoitus
Nieminen Elisa

• 2017 (Myllylahti)
• Forssa
• lastenkirjallisuus,

 

Lotta Torvinen kummitusjahdissa
Nieminen Elisa

• 2020 (Myllylahti)
• Forssa
• lastenkirjallisuus,

 

Lotta Torvinen porovarkaiden jäljillä
Nieminen Elisa

• 2019 (Myllylahti)
• Forssa
• lastenkirjallisuus,

 

Rikki revityt
Nieminen Elisa

• 2020 (Myllylahti)
• Forssa
• nuortenkirjallisuus,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjallinen tuotanto

Lotta Torvinen ja salaperäisen käärön arvoitus (Myllylahti 2017).
Lotta Torvinen ja kuninkaallinen ritsteily (Myllylahti 2018).
Lotta Torvinen porovarkaiden jäljillä (Myllylahti, 2019).
Lotta Torvinen kummitusjahdissa (Myllylahti, 2020).
Rikki revityt (Myllylahti, 2020).

Ote kirjasta Lotta Torvinenja salaperäisen käärön arvoitus (s. 61-62):

" Pystyin lukemaan Leevin naamasta saman mitä itsekin ajattelin. Viime yönä löytämämme vanginvaatteet saattoivat hyvinkin liittyä juuri tähän tapaukseen. Mutta miksi vaatteet olivat piiloitettuna saareen? Ja mitä da Vinci teki siellä? Olisiko hän toinen vankikarkureista? Meidän oli pakko saada lisää todisteita, jotta saisimme narautettua sen mokoman roistonkuvatuksen!

-Missähän Kyljysten veljekset mahtavat olla? poliisitäti kysyi vaihtaen aihetta.

-Minun teki kovasti mieli heidän pihvejään, hän lisäsi ja riisui varustevyönsä valmiiksi maahan, jottei se tälläkään kerralla haittaisi syömistä.

-Minä voin paistaa sinulle makkaran, isä sanoi ja hymyili poliisitädille.

Äiti mulkaisi isää pahasti.

-Minä voin mennä katsomaan ovatko Tatu ja Patu teltassaan, minä puolestani sanoin ja nousin ylös tuolista.

Näin sivusilmällä papan pään vilahtavan asuntoauton ikkunassa. Katsoin tarkemmin ja näin selvästi, kuinka pappa oli painautuneena Salaman ikkunaa vasten, niin että hänen nenänsä oli ihan lytyssä. Minua alkoi naurattaa kamalasti, mutta pappa laittoit etusormensa pystyyn suunsa eteen. Ymmärsin sen tarkoittavan, etten saanut paljastaa muille hänen olevan siinä. "

Elisa Nieminen sai Forssan kulttuuripalkinnon vuonna 2018.

Tietoa kirjailijasta myös kustantajan verkkosivuilla.