Lounakirjailijat - Lounais-Hämeen kotiseutukirjailijat -tietokanta

Kirjailijat

Yli-Paavola MattiKuva: Jouko Yli-Paavola

Yli-Paavola Matti

  • Pakinoi nimellä Isäntä ja myöhemmin Vanhaisäntä
  • s. 09.04.1907 Teisko
  • k. 09.09.1994 Tammela
  • Teuron kansakoulun pitkäaikainen opettaja
  • Asunut Tammelassa 1931-1994

 

Esittely

Teuron kansakoulun pitkäaikaisena opettajana toiminut Matti Yli-Paavola kirjoitti Forssan Lehteen pakinoita nimellä Isäntä. Vuonna 1977 ilmestynyt Vittaperu sisältää valikoiman näistä lehdessä ilmestyneistä pakinoista. Se sisältää lounaishämäläisellä murteella kerrottuja pakinoita taikauskosta, itsenäisyydestä, sodista ja Suamen maasta, juhlapyhistä, politiikasta, naisista, senaikaisista sukkelista tapahtumista ja ihmisistä sekä tietenkin Tammelan pitäjästä ja tammelalaisista. Teoksessa on Pentti Hammarbergin kuvitus.

Yli-Paavolalle myönnettiin vuonna 1992 Pro Arte Tawastica -tunnustus Hämeen läänin taiteen ja kulttuurin hyväksi tehdystä työstä.

Matti Yli-Paavolan tytär Liisa Nurmela kertoo isästään seuraavasti:

Isäni Matti Yli-Paavola valittiin Tammelan Teuron koulun yläkansakoulun opettajaksi 1931. Jo samana syksynä hän perusti kylän pojista torviseitsikon, myöhemmältä nimeltään Teuron Torvet. Aluksi kirjoittaminen koskikin nuotteja. Yhdessä kylän isäntien kanssa kohennettiin kylän asioita, ja metsästykseen ja kalastukseen löytyi kylästä kaveri. Perhe perustettiin jo 1932, ja lapsia syntyi. Näin opettaja juurtui ensimmäiseen virkapaikkaansa niin lujasti, että Teurolla viivyttiin vuoteen 1967 asti. Silloin tuli aika siirtyä eläkkeelle ja asumaan pitäjälle.

Ensimmäiset kaksi julkaistua tekstiä v:lta 1955 lienevät Kotiseutulukemistossa olevat kertomukset, joista toinen kertoo mylläri ja metsämies Kustaa Flinkmanista ja toinen juoksija Toivo Lahmasta. Molempien elämäntarinaan isäni oli tutustunut koulupiirinsä alueella. Kirjoittaminen ei alun alkaenkaan ollut tekstien tuottamista pöytälaatikkoon, siksi Forssan Lehdestä tulikin v:sta 1963 lähtien lähes 30 vuodeksi Isännän, myöhemmin Vanhanisännän foorumi. Pakinoihin on tallentunut monen teurolaisen ja tammelalaisen henkilökuva. Keskeinen vaikuttaja merkkihenkilön ei tarvinnut olla, Isäntä oli usein pienen ihmisen puolella. ”Meilän” kylän eli Teuron asiat olivat aina tärkeitä, samoin pohjoisen Tammelan maisemat. Kalastusharrastus pysyi sitkeästi pakinoiden aiheena. Omilta valtuustovuosilta lienee jäänyt tarve puuttua kunnalliseen päätöksentekoon ärhäkästikin. Naiset saivat kuulla kunniansa, mutta vilpittömiä kehujakin tuli. Kultamorsian-niminen pakina ei – vahinko sinänsä – ole mukana Vittaperussa. Siinä Isäntä suorastaan ylistää rooliemäntäänsä Lyytiä.

Täyttäessään 80 vuotta 1987 isäni oli sitä mieltä, että ”Kaikki on sanottu, sanoi Vaaleri-vainaa”. Sanomisen tarve oli kuitenkin niin voimakas, että Vanhaisäntä pyörsi päätöksensä ja alkoi kirjoittelun uudelleen.

Isäni käytti pakinoissaan lounaishämäläistä puheenpartta. Jokseenkin aitoa murteen on täytynyt olla, koskapa Vittaperu on tiettävästi ollut aikanaan käytössä murreopintojen oheislukemistona yliopistollisena kurssikirjana Helsingissä.

 

Palkinnot

Hämeen läänin taidetoimikunnan 1992 myöntämä Pro Arte Tawastica

TuotantoOtteita

« Takaisin

 
 
 
login Synergia Foxy