![Logo [Lounakirjailijat]](client/lounakirjastot/images/lounakirjailijat/logo.jpg){kind=logo}
Kirjailijat
Keijo Välimaa syntyi Espoossa 1953, mutta perhe muutti jo 50-luvun puolessa välissä Urjalaan. Matka vei Tampereelle töihin ja opiskelemaan. Keijo valmistui insinööriksi 1977 ja ensimmäinen työpaikka oli Forssassa, Ahlströmin lasivillatehtaalla. Myöhemmin työ vei pääkaupunkiseudulle ja ulkomaillekin. Kesäpaikka Urjalassa on koko ajan ollut perheen kiinnekohtana Lounais-Hämeessä ja nyt eläkepäivinä Keijo vaimoineen palasi Forssaan. Kuten Keijo toteaa: "Vuonna 2016 muutin pysyvästi Forssaan ja tämä luettakoon lupaukseksi. Forssa on kotini ja hieno kaupunki."
Perheeseen kuuluu vaimo ja tytär - ja pari kissaa. Aika kuluu vapaa-ajan harrastuksissa: kissoja hoidellen, vapaaehtoistöissä vanhusten parissa toimien, lueskellen, mökkeillen ja mopoillen - ja nyt aikaa vie myös dekkareiden kirjoittaminen.
Kirjoittamisestaan Keijo kertoo: "Muutamaan otteeseen uskalsin jopa ajatella oman kirjankin kirjoittamista, mutta aina se jäi vain ajatuksen asteelle. Ehkä sitten joskus eläkepäivillä.... Ja sittenhän ne eläkepäivät koittivat. Ja kun uskalsin ajatukseni jossain yhteydessä sanoa ystäväpiirissä jopa ääneen, oli pakko oikeasti aloittaa. Alkuvuodesta 2018 avasin vihdoinkin tietokoneen ja kirjoitin ensimmäisen lauseen. Ja sen jälkeen siitä ei tahtonut tulla useaan kuukauteen loppua lainkaan."
Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.
Kirjallinen tuotanto
Dekkari nro 1 (Books on Demand, 2018)
Dekkari nro 2 (Books on Demand, 2019)
Ote kirjasta Dekkari nro 1 (s. 42-43)
Pekka oli juuri menossa saunaan, kun puhelin eteisen pöydällä vaati hänen huomiotaan. Hän nappasi puhelimen ja sai kuulla poliisitalon hälytystiskin hälyn taustalla vastatessaan puheluun. Auto oli löytynyt. Ja vielä Keuruun keskustasta erään huoltamon takapihalta ja sattumoisin läheltä paikallista hotellia. Autoa ei oltu vielä lähestytty, vaan se oli ohjeiden mukaisesti jätetty paikoilleen.Oli annettu vain hiljainen hälytys poliisitalolle ja nyt siis sama tieto tavoitti hänetkin. Onneksi olut oli vielä avaamatta ja saunan sai sammutettua jäähtymään - nyt lähdettäisiin jahtiin!
Pekan tiimi oli jo valmiina poliisitalolla odottamassa häntä ja kaikilla oli suojanaan Forssassa valmistetut jykevät mutta kevyet suojaliivit sekä aseet mahdollista vastarintaa ajatellen. Mistään ei ollut vielä selvinnyt kuka henkilö oli kyseessä ja millainen tausta hänellä olisi? Mutta automaattiase äänenvaimentimella ei todellakaan luvannut hyvää?
Kaikkia osallistuvia poliiseja ja tukihenkilöstöä muistutettiin vielä tavoiteltavan henkilön mahdollisesta aseesta ja vaarallisuudesta ennen starttia hotellin suuntaan. Tarkoitus oli saartaa hotelli ensin joka suunnalta ja vasta sitten ottaa hotellin johtoon yhteyttä puhelimitse. Tämä varotoimi siksi, että hotellin henkilökunta saattoi olla jo panttivankeina. Tilannetta ei haluttu näyttää epäillyille liian aikaisin, jotta uhreilta voitaisiin säästyä.
Pekka oli neuvotellut tiiminsä kanssa siitä, millä taktiikalla mentäisiin hotellin sisään. Hiljaisesti hiipien vai räiskeellä ja ryminällä? Oltiin päädytty ensimmäiseen, jotta mahdollisuudet saada tekijöitä hengissä kiinni ja kuulusteltavaksi säilyisivät hyvinä mahdollisimman pitkään.
Nyt saartorengas hotellin ympärillä oli valmis ja Pekka soitti tärkeän puhelun hotellin johtajalle, joka myös omisti koko hotellin. Hänelle annettiin ohjeet tyhjentää vaivihkaa hotellia asiakkaista ja henkilökunnasta. Jotkut asukkaat voisivat olla lähtevinään hotellista ja näin tehdä luontevasti tilaa poliisijoukoille, joita kohta saapuisi siviiliasuisina sisään.
Toki oli vaara, että roistot huomasivat jotain olevan tekeillä, mutta siviilien turvallisuus oli pidettävä ykköskriteerinä aina näissäkin operaatioissa. Lisäksi neuvottiin hotellin henkilökuntaa sytyttämään kaikki valot niin piha-alueella kuin sisätiloissakin, jotta näkyvyys olisi paras mahdollinen.
Vihdoin Pekka saattoi antaa tiimilleen luvan aloittaa hiljainen hyökkäys ja pyrkiä sulkemaan se siipi hotellista, jossa kohteiden tiedettiin majailevan. Kaikki olivat jo paikoillaan, osa sisällä itse hyökkäykseen osallistumassa ja varmistajat ulkona pitämässä silmällä mahdollista pakoa. Kyseinen Volvo oli jo hinattu pois huoltoaseman pihalta ja viety poliisiaseman varikolle tutkimuksia varten.
Pekka itse johti miehiään kohti kahta hotellihuonetta, jotka hotellin henkilökunta oli heille kertonut olevan epäiltyjen käytössä. Tiimi eteni samanaikaisesti kohti molempia huoneita, koska ei tiedetty olivatko epäillyt vielä hereillä ja omissa huoneissaan.
Ote kirjasta Dekkari nro 2 (s. 84-85)
Poliisit saapuivat heti teknisen tutkinnan muodossa, koska olivat oppineet isännän soitosta aina seuraavan jotain tutkittavaa. He nostivat laatikon varoen autoonsa ja mittasivat mahdolliset säteilyarvot, joita kuitenkaan ei tunnistettu. Tarkistettuaan varaston tilat vielä tarkkaan he halusivat nähdä myös riistakameran kuvat. Kuvien laatu oli ihmeen hyvä ja he saivatkin niistä hyvälaatuiset pohjat lähetettäviksi Interpolin kuvakannan tarkastukseen. Toki he heti huomasivat kaikkien kolmen olevan se sama ryhmä, joka jo useaan eri kertaan oli havaittu liikkuvan tämän tapauksen ympärillä.
Laatikko siirrettiin Tampereelle erikoislaboratorioon avattavaksi. Kannen ruuvikiinnitys avautui vaivattomasti ja sisältä paljastui lisää pienempiä laatikoita hyvin tuettuna isoon laatikkoon ja toisiinsa. Pienien laatikoiden yhteinen piirre oli ehdottomasti New Technologies Ltd:n leimat isoilla teksteillä. Hyvin todennäköisesti nämä materiaalit puuttuisivat yrityksen inventaariosta, jos se juuri nyt tehtäisiin. He luetteloivat sisällön laatikoiden tuotemerkintöjen mukaisesti ja lopuksi pakkasivat laatikon takaisin alkuperäiseen muotoonsa.
Veli-Matin ollessa Pirjon kanssa Saudi-Arabiassa, poliisi turvautui hänen varahenkilöönsä yrityksen organisaatiossa. Lauri Vuorenmaa toimi yrityksen hallintojohtajana ja otti asian hoitaakseen, eli sai tarkastettavakseen laatikon sisällöstä kertovan tuotelistauksen.
Parin tunnin päästä Lauri soitti takaisin poliiseille ja kertoi karun totuuden, kaikki listatut tuotteet todellakin puuttuivat varastosta. Mutta asian teki mielenkiintoiseksi se seikka, että täysin tuotelistausta vastaava keräilyluettelo oli myös järjestelmässä avoimessa tilassa. Tuotteet oli todennäköisesti kerätty pois varastosta, mutta keräilylistaa ei oltu koskaan kuitattu järjestelmään toimitetuksi. Siksi tuotteet olivat järjestelmän kannalta varatussa tilassa, mutta niiden pitäisi seisoa valmiiden keräysten alueella.
Sitten vielä se kaikkein vakavin huomio. Nämä laatikot sisälsivät kaiken teknisen materiaalin ja selostukset häivetekniikan liittämiseksi liikkuvaan miehistönkuljetusvaunuun. Satojen miljoonien arvoinen teknologia pakattuna pieneen pakettiin näennäisen vaatimattomaan ulkoasuunsa.
Tämän paketin saaminen ulos maasta olisi johtanut arvaamattomiin seurauksiin monessa mielessä. Sen arvo yrityksen tulevaisuudelle oli lähes mittaamaton. Samoin sen arvo Suomelle sen ensimmäisenä kehittäjämaana olisi varmaan jäänyt huomioimatta. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä vielä yksi tärkeä huomio. Sen arvo maailmanrauhalle, pitämällä se oikeiden valtioiden käsissä, oli mahdotonta edes mitata.
