Kirjailijat

Nykyisin Jokioisilla asuva Aino Sillanpää on aina ollut hyvin tuottelias kirjoittaja. Sillanpään ensimmäisessä omakustanteisesti julkaistussa romaanissa Siinä synnit kohtasivat (1992) tapahtumapaikkana on maaseutu, Arkkilan tila. Romaanissa kerrotaan vanhemmista, isäntä Villestä ja emäntä Emmasta, jotka ovat salanneet nuoruudessaan tapahtuneita tekojaan kaikilta, jopa toisiltaan. Heidän aikuiseksi kasvanut poikansa Paavo saa kuitenkin tietää piilossa pysyneet puhumattomat asiat yllättävällä tavalla.

Sillanpään seuraavassakin omakustanteisesti julkaistussa romaanissa Kustin lenkki (1999) salaillaan monia asioita. Postinjakajana toimiva Kari saa kuulla yhden päivän postireitin aikana monta salaisuutta postilaatikkojen omistajilta ja naapureiden huhupuheina. Ikävimpiä asioita hän ei voi edes kertoa vaimolleen Liisalle. Hän kuitenkin kuvittelee kertovansa kaiken myöhemmin vanhana pojanpojalleen.

Kirjoittamisestaan ja teosten synnystä Sillanpää kertoo haastattelussa seuraavaa:

Olen kirjoittanut lapsesta asti, runoja ja kuvaelmia. Omistan hyvän muistin ja kuuntelemisen taidon. Näin jää mieleeni asioita elämästä. Monet ammatit ovat olleet elämäni ”suola”. 

Sain Siinä synnit kohtasivat -kirjan idean, kun luin sanomalehdestä jutun samasta aiheesta. Kustin lenkki-kirjan idea taas tuli, kun minulla oli eräs postinkantaja, joka jakoi postini monet vuodet ja hän kuuli paljon juttuja. En kuitenkaan kirjoita yksityisistä ihmisistä, vaan saan todenperäisistä asioista paljon ideoita. Minulla on paljon ajatuksia ja niitä tulee helposti kirjoitettua ylös.

Kirjat kirjoitan hyvin yhtäjaksoisesti ja nopeasti. Ajattelen ensin päässäni mitä kirjoitan ja sen jälkeen ajatukset tulevat helposti kirjoitettua. Minulla on kova paine kirjoittaa. Kirjojani kysytään usein, mutta nykyään on niin vaikea saada kirjoja myytyä ja kustannettua.

Kustin lenkki
Sillanpää Aino

• 1999 (Omakustanne)
• Forssa, Jokioinen, Ypäjä
• romaanit,

 

Siinä synnit kohtasivat
Sillanpää Aino

• 1992 (Omakustanne)
• Forssa, Jokioinen, Ypäjä
• romaanit,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kaunokirjallinen tuotanto

Romaanit

Siinä synnit kohtasivat (1992)

Kustin lenkki (1999)

Julkaisemattomat käsikirjoitukset

Hän vei rakkauteni

Kupparin muistelmat

Lapsuuden leikkikehästä maailmalle

Kaipaan ystävää kuuletko

Peikkolinnan aaveet

Sinäkö kaksosten isä

Elisabeth hyväntahdon enkeli

Äitini kertomat muistikuvat

Lapsen kouluvuosi

Kirjoitellut myös lehtiin, mm. Ypäjäläiseen 10 vuotta

Ote teoksesta Siinä synnit kohtasivat (1992)

Aamulla taas työt odottivat ja oli lähdettävä toisten mukana. Paavo oli kuin aurinko ja se ärsytti yhä enemmän Villen ajatusmaailmaa.

Olisiko tässä suora puhuminen auttanut, ehkäpä. Villellä oli kuitenkin joitakin asioita mistä hän ei puhunut. Ne paljastetaan vasta pakon edessä, ajatteli kärsinyt mies.

Tälläista hermopainetta ei kukaan kauaa kestäisi ja kohta alkaa Emmakin jo hermoilemaan miehensä tilasta. Taloudellisesti meni hyvin Arkkilassa. Kanat munivat suuria laatikollisia päivässä ja lehmistä oli suurin osa syyspoikivia. Maitoa oli tankit täynnä ja porsaita sai myydä muutaman kerran vuodessa. Nuori-isäntä, niin kuin Ville poikaa kutsui, oli ottanut navetan oikein lempipaikakseen. Hän piti eläimistä ja muutenkin oli mukava puhua karjakon kanssa. Sylvinkin elämä oli paljon muuttunut nuorten ansiosta ja Hannun olemassa olosta. Kirjeet kulkivat ahkerasti maitten välillä ja toivat viimeiset tiedot Suomeen siirtymisestä. Karjakko oli tämän mukana nuortunut ja siihen auttoi myös nuorten seura. Yksinäisyydestä oli vain muisto jäljellä.

Isäntä ei ollut jättänyt poikansa iltajuoksuja rauhaan, vaan seurasi häntä jatkuvasti. Tänään oli tarkoitus Emman kanssa ottaa oikein asia käsiteltäväksi. Emma sanoi illallista syödessä Paavolle, ”Olisi sinulle vähän puhuttavaa. Oli hetken vaiti ja jatkoi jälleen. Ehtisitkö yhteiseen kahvipöytään. Tänne on tulossa isän kokouskavereita perheineen ja haluaisimme sinunkin olevan mukana.” ”Mikäs siinä, jollei ihan koko ilta mene hukkaan. ”Hukkaan”, toisti emäntä. ”Sinun elämäsi tässä hukkaan menee, jollet ota jo ohjaksia käsiisi.” ”Ohjaksia käsiini, sehän asia hoituu hetkessä jos ohjakset ovat noin vaan otettavissa.”