Lounakirjailijat - Lounais-Hämeen kotiseutukirjailijat -tietokanta

Kirjailijat

Valoaalto KaarinaKuva : Tammen kuva-arkisto

Valoaalto Kaarina

  • Oikealta nimeltään Kaarina Aalto
  • s. 25.05.1948 Helsinki
  • k. 26.3.2021 Toivakka
  • Itseoppinut
  • Runoilija, kirjailija, luontaiseläjä
  • Asunut Jokioisilla 1977-1988

 

Esittely

Kaarina Valoaalto on kirjoittanut Jokioisilla asuessaan viisi teosta: Ei muuta kuin hiukset päässä(1980), Poloneesi keskeneräisestä Bagdadista (1981), Kapteeni: Katkotahtista lyhytproosaa (1982), Suomalainen selluliittipolvi Andeilla: Runoja (1982) ja Minä pieni krysoliitti: runoja (1983).

Kaarina Valoaalto kertoo puhelinhaastattelussa kirjoittamisestaan ja suhteestaan Jokioisiin.

Kirjoittamiseni on saanut alkunsa jo ennen kuin muutin Jokioisille. Olin kaivannut Helsingistä maaseudulle, ja muuttaminen oli valinta, joka luonnollisesti muutti myös kirjoittamista ja sen sävyjä. Maaseudulla elämä on suljetumpaa ja intiimimpää.

Kirjoitusprosessi on minulle näkökulmia, ajatuksia, äkillisiä vinksahduksia. Ennen kaikkea se on intensiivistä läsnäoloa hetkessä. Kirjoitan muistilapuille ajatuksiani. En voisi kuvitella istuvani kirjoituskoneen ääreen ja kirjoittavani kahdeksasta neljään. Ajatuksia täytyy pohtia, usein kypsyttelen niitä kävellessä. Sitten lopputulos vain tulee, muutamasta sanasta, kuin pakahduttava tunne. Kuten Bo Carpelan on sanonut, kirjoitusprosessissa ovat mukana ihmisen kaikki aistit, näkö, kuulo, sydän ja järki. Myös luettu teksti voi viedä hurmioon, toiset kirjoittajat ovat ispiraation lähteinä.

Kirjallisia esikuvia on hirveästi. Yhtenä esimerkkinä mainitakseni saksalaisen Wolfgang Borchertin teos Ovien ulkopuolella vaikutti minuun syvästi ulkopuolisuudellaan. Myös monet suomenruotsaiset kirjailijat ja amerikkalaiset kapinalliset, yleensäkin avantgardistiset kirjailijat ovat minulle tärkeitä.

Jokioisten seutu on vaikuttanut kirjoittamiseeni ihmisten kautta. Tavallisten maaseudun ihmisten puhetapa vaikutti minuun, ihmisillä oli ronski ote elämään. ”Kaikki reerasa” ja monet muut murreilmaisut jäivät mieleen. Jokioisten seudulla kierrellessä kuuli hienoja tarinoita, siellä oli taitavia kertojia joka talossa.

Nykyään tuntuu, että kirjailijoista yritetään tehdä tähtiä ja teokset jäävät sivuun, vaikka teokset ovat pääasia. Monet kirjailijat ovat pöhöttyneitä egoja, joille vain itse merkitsee mitään. Paitsi nero olen tietysti minä!

Kirjailijana olemisesta haluan sanoa, että se ei ole ammatti, se on elämäntapa.

TuotantoOtteitaLisätietoja

« Takaisin

 
 
 
login Synergia Foxy