Kirjailijat

Forssa oli yksi Anja Valtamon ensimmäisen evakkomatkan määräpaikoista. Hänen muistelmateoksensa Kun minä kotoani lähdin (2007) kertoo Karjalasta, sota-ajasta, evakkotaipaleista, myöhemmistä elämänvaiheista ja siitä, kuinka ympyrä sulkeutuu Valtamon muuttaessa jälleen Forssaan vuonna 1996. Vuonna 2008 Valtamo julkaisi toisen teoksen, romaanin En rakastunut luuseriin vaan lääkäriin, jonka tapahtumapaikoissa ja henkilöissä voi nähdä Lounais-Hämeen vaikutuksen. Molempien teosten kantavaa ajatusta luonnehtimaan sopii Valtamon mukaan lausahdus ”Kaikesta muusta voi luopua, mutta elämän koulu on käytävä loppuun asti.” Vuonna 2012 Anja Valtamo julkasi teoksen Tiel' elonvelttona olla ei auta. Sen punaisena lankana kulkevat Vanha ja Uusi Testamentti. Työ käsittelee saarnojen kautta uskonnollisen elämän muutosta. 2015 hän julkaisi 102 selvitymistarinaa -kokoelman sotaveteraanien ja lottien elämäntarinoista.

Anja Valtamo kertoo kirjoittamisestaan seuraavaa:

Kirjoittamisen idea lähti siitä, kun mieskaverini pyysi saada kirjoittaa minun elämästä, johon en suostunut, vaan lupasin kirjoittaa itse. Kirjan kirjoittaminen oli siltä osin vaikeaa, kun olen pyrkinyt esittämään asian ’parilla sanalla’. Joten kirjasta tulee lyhyt. Ensimmäisen kirjan kirjoitin kirjoituskoneella.

Valtamon mukaan Forssa ilmenee muistelmissa vahvasti.

Olihan Forssa evakkotaipaleen keskeisiä paikkakuntia.

Kun minä kotoani lähdin
Valtamo Anja

• 2007 (Omakustanne)
• Karjala, muistelmat,

 

Tiel' elon velttona ola ei auta
Valtamo Anja

• 2012 (Omakustanne)
• Raamattu, uskonnollinen kirjallisuus,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjallinen tuotanto

Tietokirjallisuutta

Kun minä kotoani lähdin : [omaelämäkerta] (omakustanne, 2007)
Tiel' elon velttona olla ei auta (omakustanne, 2013)
102 selviytymistarinaa (omakustanne, 2015)

Romaani

En rakastunut luuseriin vaan lääkäriin (omakustanne, 2008)

Ote teoksesta En rakastunut luuseriin vaan lääkäriin (2008)

Kaikkein surkuteltavimpia ihmisiä ovat ne, jotka panevat kaiken toivonsa vain täällä maan päällä elettyyn elämään. Se kun jokaisen kohdalta päättyy aikanaan, jää vain joukko surevia omaisia, tai pahemmassa tapauksessa omaisuudesta tappelevia ihmisiä.

Ote teoksesta Kun minä kotoani lähdin (2007):

Matka kesti useampia vuorokausia pitkien pysähdysten takia. Sen junan kulku päättyi Humppilan asemalle, josta matka jatkui kapearaiteisella niin sanotulla Forssanpässillä. Junan vaunut heiluivat ja keikkuivat ja sen pelättiin ihan kaatuvan. Perille kuitenkin lopulta päästiin.
Junasta laahusti epämääräinen likainen joukko Forssan rukoushuoneelle. En ennen ollut kovinkaan mannavellin ystävä, mutta silloin se tuntui taivaalliselta. Nyt aikuisena olen yhdistänyt sen Lavin Evakon lauluun.

Vuoden 1944 keväällä oli moni paluumuuttaja saanut elämänsä siedettävään kuntoon, rakennuksia kunnostamalla tai jopa uusia rakentamalla, eläinmäärää lisäämällä ja peltoja paremmaksi muokkaamalla. Ja silloin se sota tietenkin leimahti uudelleen ja Suomen kannalta huonolla menestyksellä.