Kirjailijat

Nykyisin Sastamalassa asuva kirjailija Pirjo Tuominen (oik. Rantanen) on asunut Forssassa vuosina 1983-1985. Lounais-Häme esiintyy hänen tuotannossaan kuitenkin vasta myöhemmin.

Forssa on esillä sivuosassa teoksessa Sillat yli joen (2002). Teoksessa Tuominen kuvaa mm. 1900-luvun alun forssalaista tehdasyhteisöä, sen johtoon nousevaa kauppaneuvos Alfred Viljasta ja Forssaan muuttanutta kutojatarta Siiriä.

Linnat-romaanissa (2005) Pirjo Tuominen on uppoutunut Björkmanin suurliikemiessuvun historiaan ja seurannut suvun jäsenten vaiheita kirjeiden ja arkistomateriaalin avulla. Tiivimmin seurataan Suomeen asettuvan Lars Magnus Björkmanin elämää. Ajallisesti teos sijoituu 1800-luvun alkuun, jolloin Suomi liitettiin osaksi Venäjää. Teoksessa liikutaan pitkiä matkoja. Ruotsalaisen suvun suuromaisuus sitoo sen jäseniä esimerkiksi Fiskarsiin, Orisbergiin, Wuojoelle. Myös Jokioisten kartano kiinnostaa Lars Björkmania.

Palkinnot:

Suuren Suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinto 1995
Satakunnan Kirjallisen Kerhon Nortamo-palkinto 2000

Linnat
Tuominen Pirjo

• 2005 (Tammi)
• Forssa, Jokioinen
• Jokioisten kartano, romaanit,

 

Sillat yli joen
Tuominen Pirjo

• 2002 (Tammi)
• Forssa, Jokioinen
• romaanit,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kaunokirjallinen tuotanto

Romaanit

Mariaana, Vantaan tytär (Kirjayhtymä, 1978)

Sinisilmä (Kirjayhtymä, 1979)

Tuuliajolla (Kirjayhtymä, 1980)

Arvoisa rouva Marie (Kirjayhtymä, 1981)

Myrttiseppeleet (Kirjayhtymä, 1982)

Sinun vuorosi tulee (Kirjayhtymä, 1983)

Keskeneräinen elämä (Kirjayhtymä, 1983)

Puhtaana käteen (Kirjayhtymä, 1984)

Nukkeleikki (Kirjayhtymä, 1985)

Jälkeemme kukkiva maa (Kirjayhtymä, 1986)

Puoliherran huone (Kirjayhtymä, 1986)

Edustusrouva (Weilin+Göös, 1987)

Herrasmies (Weilin+Göös, 1987)

Kenraalitar (Tammi, 1989)

Ruukinkartanon rouva (Tammi, 1990)

Hovikosken valtijatar (Tammi, 1991)

Villit vedet (Tammi, 1992)

Ylpeät purjeet (Tammi, 1993)

Huvila aurinkorannikolla (Tammi, 1994)

Hakaniemen kaunis Helene (Tammi, 1995)

Suuren joen maa (Tammi, 1996)

Kuningasväylä (Tammi, 1997)

Tulen pojat, veden tyttäret (Tammi, 1998)

Kaarina Hannuntytär (Tammi, 1999)

Mies metsätieltä (Tammi, 2000)

Täydellinen nainen (Tammi, 2000)

Itkevät syvät vedet (Tammi, 2001)

Sillat yli joen (Tammi, 2002)

Kultavainiot (Tammi, 2003)

Vihreät oksat (Tammi, 2004)

Linnat (Tammi, 2005)

Alakuloinen romanssi (Tammi, 2006)

Maan nälkä (Tammi, 2007)

Kotiopettaja (Tammi, 2008)

Naistenvalssi (Tammi, 2009)

Perintömaat (Tammi, 2010)

Monet romaanit ilmestyneet myös äänikirjoina

Muu tuotanto

Tapaus Asko: raportti vallanvaihdosta (Kirjayhtymä, 1983)

Kyllikki Virolainen ja Pirjo Tuominen: Kyllikki (Otava, 1985)

Vantaa: minun maisemani (kuvat Timo Simpanen; teksti Pirjo Tuominen) (Vantaan kaupunki, 1986)

Backas: kartano elää (Tammi, 1988)

Madame: Sanelma Vuorre (Tammi, 1991)

Ei parane sannoo... sanoo satakuntalainen (Martti E. O. Korpela, Pirjo Tuominen) (Littorella, 2003)

Memento vivere - muista elää: Harjulan taiteilijakodin kultaiset vuodet 1933-1949 (Tammi, 2004)

Toimitustyöt

Kirsti Gallen-Kallela: Muistoja nuoruusvuosiltani (Weilin+Göös, 1982)

Mielikki Ivalo: Visavuoren paljasjalka (Weilin+Göös, 1984)

Rihvelitaulusta videotykkiin: Vantaan suomenkielinen koululaitos 100 vuotta (Vantaan kaupunki, 1991)

Lotat : Suomen naisten suuri tarina (Tammi, 2010)

Ote teoksesta Sillat yli joen (2002)

Alkukesän tuuli puhalteli leppeänä Forssan tehtaiden suuressa puistossa. Kauppaneuvos Alfred Viljanen käveli itseensä tyytyväisen miehen askelin pitkin hiekkakäytäviä, jotka kiertelivät suurten nurmikoiden ympärillä. Suihkulähde solisi, pisarat nappasivat ohikiitävän auringonsäteen ja taittoivat sen sateenkaaren väreihin. Kesäkuun kukat tuoksuivat pensaissa ja hehkuivat väriläikkinä nurmikolla. Mustarastas vihelteli vanhassa lehmuksessa, peipposet kuuluttivat kilpaa reviirejään. Tämä puisto ja kaikki sen ympäristössä oli Viljasen omaisuutta.

Ote teoksesta Linnat (2005)

Tämä jos mikä oli suurliikemiehen onnea. Lehvistöjen välistä pilkahteli Viljasen uusi asuintalo, joka oli jo nähnyt monen maineikkaan tehtaanjohtajan juhlat ja arjet. Kauempana kohosivat ylimpien virkailijoitten suuret huvilat eristyneessä rauhassaan. Puistoon johtavien teiden varsilla oli alemman virkailijakunnan asuintaloja, kauniita ja kelvollisia nekin. Tehtaan sadat työläiset asuivat ympäri laajaa jokitasankoa, osa työväenasunnoissa, osa omissa tölleissään Ronttismäessä, Sepänhaassa tai Pyörninmäessä. Kullekin asemansa ja ansioittensa mukaan, Viljanen ajatteli. Mutta huonosti eivät saaneet olla kenenkään asiat, Viljanen tuumi, hän halusi olla mallikelpoinen tehtaanpatruuna.

---

Siiri viihtyi hyvin Forssassa. Aluksi kaikki oli tuntunut kovin suurelliselta Äetsän jälkeen. Avoimeen maastoon Loimijoen rannalle oli rakennettu valtavan suuri tehdasalue, jossa tuntui olevan kaikkea tarpeellista. Täällä oli samat kutomon laitteet ja salit, joihin Siiri oli tutustunut Äetsässä, mutta monta kertaa isommat ja komeammat. Työväenasunnot muodostivat kokonaisia kortteleita, nuoremmilla virkailijoilla oli kauniit tilavat asunnot, ja ylin johto asui ihanan puiston kätkemissä huviloissaan. Oli kaupat ja tori, poliklinikka, synnytyslaitos ja lastenseimi, jopa yhtiön perustama keuhkotautiparantola Lammin harjulla. Erityiset kassat huolehtivat sairastuneista ja vanhuksista. Yhteiskoulu toimi, olipa työväenopistokin saatu käyntiin muutamaa vuotta aiemmin. Oli mahdollista syntyä, elää ja kuolla yhtiön huolenpidon helmassa.

---

Forssan kutomon salit olivat niin suuret, ettei takaseinää nähnyt. Sadat kutomakoneet louskuttivat rinta rinnan suoltaen kangasta metrin toisensa jälkeen. Kutojattaret liikkuivat niiden välissä silmä tarkkana. Siiri oli heistä parhaimpia, nopea ja näppärä, taitavaksi kehittynyt nuori nainen. Vaaleat hiukset oli kätketty valkoisen liinan alle, ja leninkiä suojasi suuri esiliina. Ne eivät pystyneet peittämään sitä tosiasiaa, että Siiri oli poikkeuksellisen sorja ja kaunispiirteinen tyttö, ja myös kunnolliseksi tunnettu. Hän säästi suurimman osan palkkarahoistaan ja eli enimmäkseen omissa oloissaan.

Tie tavoitti Loimijoen, joka sai alkunsa Tammelan korpiylängön lähdejärvistä. Loimijoen kosket pyörittivät monia myllyjä Forssan kylässä. Jokioisten kartanon mailla kohisi yhdeksän metrin korkuinen vesiputous, joka antoi voimaa kartanon myllyille, sahalle, ruukille, villatehtaalle ja värjäämölle.

Mina huomasi, miten Lassen koko olemus valpastui hevosen kopsutellessa Loimijoen yli vievää siltaa pitkin. Toki Mina oli kuullut kartanon komeudesta, mutta hänen oli oikein henkäistävä, kun hän näki pitkän kaksikerroksisen päärakennuksen.

- Uusantiikkista tyyliä, niin minulle sanottiin, Lasse sanoi.
- Arkkitehtinä oli ruotsalainen Gjörwell. Talo on nyt noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen. Komea, eikö totta?

Kirjasampo

Kirjailijoita Satakunnassa

Carelica-kirjailijoita

Tammen kirjailijoita