Sisältöön »
Tekstikoko Suurenna fonttikokoa

« Kirjailijat

Immonen Tapani

Immonen Tapani

  • s. 30.11.1945 Helsinki
  • Oppikoulua 6 luokkaa, Opettajaseminaari, jatko-opintoja mm. Turun yliopistossa.
  • Peruskoulunopettaja
  • Asunut Forssassa vuosina 1945-1947 sekä Tammelan Hykkilässä kesäisin vuosina 1947-1971.
  • Kuvan omistaja : Tapani Immonen

Esittely

Tapani Immosen jännitysromaani Kukkopilli ja kuolema (1973) sijoittuu Forssaan.

Forssan Kiekkoseura pelaa uudessa kuplajäähallissa sarjaotteluaan. Pelin tuoksinassa joukkueen puolustaja Heikki Maltoranta loukkaantuu. Sairaalaan vietäessä hän kuolee. Yllättäen selviää, että kyse ei olekaan urheiluvammasta, vaan pelaaja on murhattu. Forssan poliisin avuksi murhaa selvittämään saapuvat lääninkomisario ja etsivä. Poliisit liikkuvat eri puolilla 1970-luvun Forssaa, seuraavat johtolankoja ja haastattelevat epäiltyjä. Murhaaja on kuitenkin askeleen edellä, kunnes vyyhti alkaa selvitä.

Tuotanto

Esitellyt teokset

Immonen Tapani

Kukkopilli ja kuolema

Immonen Tapani

  • Julkaisuvuosi: 1973 (Loimijoki-Teos)
  • Paikkakunnat: Forssa, Tammela
  • Avainsanat: jännityskirjallisuus, romaanit

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.


Kaunokirjallisuus

Kissat ovat pimeässä harmaita (Gummerus, 1968)

Kuolema kukkien aikaan : poliisiromaani idylliseltä 1920-luvulta (Gummerus, 1969)

Kukkopilli ja kuolema (Loimijoki-teos, 1973)

Kirjoituksia myös Lounais-Hämeen Joulu –julkaisuissa useana (Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys)

Otteita

Ote teoksesta Kukkopilli ja kuolema (1973)

Forssa otti läänintutkijat sateisesti vastaan. Saab hyristeli kaupungin arkkitehtuurisen ylpeyden, vanhaa pahvilaatikkoa muistuttavan poliisilaitoksen pihalle. Tuo talo oli kuitenkin forssalaisille muistoja täynnä, myös niille, jotka olivat aina vaeltaneet lain paremmalla puolella. Poliisin virkahuoneessa oli istunut monta mieleenpainunutta nimismiestä Fabian Penttilästä alkaen. Pikkukauppalan aikoina olivat asukkaat tunteneet tarkasti myös jokaisen poliisin hauskoine ja vähemmän hauskoine puolineen. Virkaintoisuus ei ollut koskaan leimannut näitten toimintaa, välittömiä suhteita oli aina pyritty säilyttämään. Nykyisin kaupungin kasvaessa vaikeuksia oli tietysti joskus ollut, mutta lounaishämäläisellä tyylillä niistäkin oli selvitty. Helenius tunsi Forssan poliisilaitoksen ennestäänkin, sen entinen nimismies oli ollut hänen opiskelutoverinsa ja hän oli vieraillut myöhemminkin usein Forssassa, jonne oli yleensä kotoista tulla. Nyt vain tuntui niin kummalliselta, tällainen tapaus ei jotenkin sopinut kaupungin kuvaan.