Kirjailijat

Hämeenlinnassa asuva kirjailija Olli Jalonen liittyy Lounais-Hämeeseen Liesjärven kansallispuistoon sijoittuvan teoksensa Kolmasosa Koirapään kuolemasta (1994) kautta. Teos on julkaistu Sari-Helena Tennin nimellä, ja se on myös osa useamman teoksen muodostamaa romaania.

Sähköpostihaastattelussa Olli Jalonen kuvaa lyhyesti teoksen syntyä.

Mistä idea teoksen kirjoittamiseen lähti?

Se liittyi osana laajempaan suunnitelmaan, johon kuului useita eri kirjallisuudenlajien teoksia. Yhdessä ne muodostivat teoksen Kenen kuvasta kerrot (1996).

Millainen oli kirjoitusprosessi?

Intensiivinen. Kirjoittaessa täytyi koko ajan huomioida teoksen liittyminen muihin teoksiin ja vielä siihen teokseen, jonka ne lopulta yhdessä muodostaisivat.

Paljonko tapahtumissa ja paikoissa on tosielämää taustalla?

Romaani on aina fiktiota, johon on sekoittunut niin paljon, ettei reseptiä tai aineksia valmiista teoksesta pysty kovin tarkasti erittelemään. Fiktio on uutta todellisuutta, vaikka siinä olisi toden palasia tai palasten palasia.

Miksi teos osin sijoittuu juuri Liesjärvelle?

Teos liittyy kansallispuistoihin. Olen aina pitänyt Liesjärven seudun luonnosta ja siksi se tuntui yhdeltä luonnolliselta tapahtumapaikalta. 

Palkinnot

J.H. Erkon esikoispalkinto 1979
Kritiikin kannukset 1984
Valtion kirjallisuuspalkinnot 1984 ja 1990
Eino Leinon palkinto 1990
Finlandia-palkinto 1991
SKR:n palkinto 2005

Kolmasosa Koirapään kuolemasta
Jalonen Olli

• 1994 (Otava)
• Tammela
• jännityskirjallisuus, Liesjärvi, romaanit,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kaunokirjallinen tuotanto

Romaaneja, proosakirjoja, novellikokoelmia

Unien tausta (Otava, 1978)

Sulkaturkki (Otava, 1979)

Ilo ja häpeä. Kertomus kahdesta maasta; ja itsestäsi (Otava, 1981)

Hotelli eläville (Otava, 1983) (ilmestynyt myös ruotsiksi, norjaksi ja viroksi)

Tuhkasaari (Otava, 1987)

Johan ja Johan (Otava, 1989) (myös ruotsiksi)

Isäksi ja tyttäreksi. (Otava, 1990) (myös ruotsiksi ja norjaksi)

Elämä, ja elämä (Otava, 1992)

Kenen kuvasta kerrot (kun kerrot itsestäsi) (Otava,1996) 

Sen sisäkkäiskirjoina: 

Suhteellisia iloja (Hanneliina Seretin nimellä) (Otava, 1993)

Kolmasosa Koirapään kuolemasta (Sari-Helena Tennin nimellä) (Otava, 1994) 

Yksityiset tähtitaivaat (Otava, 1999)

Yhdeksän pyramidia eli kertomus yhdeksästä elementistä viidessä tai kuudessa ilmansuunnassa (Otava, 2000)

Värjättyä rakkautta (Otava, 2003)

14 solmua Greenwichiin (Otava, 2008)

Poikakirja (Otava, 2010)

Karatolla (Otava, 2012)

Miehiä ja ihmisiä (Otava, 2014)

Taivaanpallo (Otava, 2018)

Merenpeitto (Otava, 2019)

Muu tuotanto

Muita kirjoja

Matkailijan Irlanti (Riitta Jalosen kanssa) (Otava, 1980)

Tulen ja veden kasvot. Nuoren Voiman Liitto 60 vuotta (Toim. Elina Hytösen ja Eija Siliuksen kanssa) (Ikaros-kirjat, 1981)

Kymmenen vuosituhatta. Kertomuksia suomalaisten historiasta (Eero Ojasen kanssa) (Atena, 1999)

Hitaasti kudotut nopeat hetket: kirjoittamisen assosiaatiosta 1900-luvun suomalaisessa proosassa. Väitöskirja (Otava, 2006)

Maan valoa (tekijä Marjukka Vainio, teksti Jalonen) (Marjukka Vainio, 2006)

Näytelmiä, kuunnelmia ja dramatisointeja kirjoista

Ihmisen huone. Näytelmä. (Ahaa-teatteri, 1985)

Johan ja Johan ja Joukojohan. Kuunnelma-näytelmä. (Tampereen Työväen
Teatteri ja Radioteatteri, 1993)

Porkkalansaari. Kuunnelma. (myös ohjaus) (Radioteatteri, 1994)

Sata vuosisataa. 100-osainen kuunnelmasarja (Eero Ojasen kanssa) (Radioteatteri, 1997)

Santelipuumetsä. Kuunnelma (Radioteatteri, 1998)

Lentokaloja taivaalla. Kuunnelma. (myös ohjaus) (Radioteatteri, 1999)

Krakovasta Reykjavikiin. 20-osainen kuunnelmasarja (Radioteatteri, 2000)

Yksityiset tähtitaivaat. Dram. Louhija-Tyhtilä. (Hämeenlinnan kaupunginteatteri, 2001)

Koon valtakunta 1: Elonkorjuu. (myös ohjaus) (Radioteatteri, 2003)

Koon valtakunta 2: Loankorjuu. (myös ohjaus) (Radioteatteri, 2003)

Koon valtakunta 3: Marraskesät. (myös ohjaus) (Radioteatteri, 2003)

Ote teoksesta Kolmasosa Koirapään kuolemasta (1994)

Kiirehdin miehen mukaan. Puhelu oli Suomesta, Liesjärven puistolta. Aapajoen Kari, joka on siellä päin vartijana, oli hälyytetty Torronsuolta autopuhelimella.

Liesjärven tieltä oli aamuyöllä löydetty hysteerisesti itkevä tyttö, jonka vaatteet oli revitty edestä auki. Tyttö oli ollut naarmukkeilla ja reidet veressä.
Poliisille tyttö oli saanut kerrotuksi vain, että jossain kansallispuiston alueella oli kuusten takaa pimennosta ilmestynyt iso sudenpäinen eläin. Se oli juosssut tytön kiinni, kaatanut maahan, raapinut ja tehnyt pahaa. Tyttö oli viety aluesairaalaan hoitoon.

Poliisit olivat hälyyttäneet Karin heti, ja Kari sanoi ilmoittaneensa minulle heti, kun itse oli ehtinyt ajaa Liesjärvelle ja auttaa poliisit maastoharavoinnin alkuun tiheässä metsässä. Kari sanoi miettineensä, että minun piti saada tieto vaikka ulkomaille asti, koska Etelä-Suomen puistojen turvallisuusasiat minun työhöni kuuluivat.

Yritin kysellä lisää. Kari ei paljon muuta tietänyt. Tyttö oli kotoisin lähiseudulta, mutta vielä silloin ei oltu tavoitettu ketään, joka olisi osannut kertoa, minkä takia hän oli liikkunut sillä alueella yksin keskellä yötä.

Kotimaisia nykykirjailijoita 3 (BTJ Kirjastopalvelu, 2000)

Miten kirjani ovat syntyneet 4 (WSOY, 2000)

Tarkka, Pekka: Suomalaisia nykykirjalijoita (Tammi, 2000)

Sanojen aika - Helsingin kaupunginkirjaston kirjailijatietokanta

Kustannusosakeyhtiö Otava

Kirjasampo