Kirjailijat
Sironen-Hänninen Sirpa
- s. 30.04.1955 Evijärvi
- lastenhoitaja
- Asunut Forssassa 1987-90, Tammelassa 1990-
Sirpa Sironen-Hänninen on tammelalainen lastenhoitaja, joka on kirjoittanut lastenrunokirjat Ipanakerä, Leppäkertun keinutuoli, Viuveli, vauveli ja Hymytintti.
Näin Sirpa Sironen-Hänninen kuvaa omaa tietään runoilijaksi:
Olin lapsena erittäin ujo ja arka jännittäjä. Eräänä jouluna sain lahjaksi Jaakko Haavion lastenrunoja. Joukossa oli runo Ujo ja arka. Se oli merkityksellinen hetki, kun oivalsin, että on olemassa ihminen, joka ymmärtää, miten lapsi kokee asioita ja että kaikesta voi kirjoittaa. Siitä lähti polku omien tunteiden sanoittamiseen ja ensimmäiset runot, tapa hahmottaa itseä ja elämää ympärillä.
Tie oman kirjan syntymiseen on ollut pitkä ja ahkeran työskentelyn tulos. Halu kirjoittaa yhä paremmin on vienyt eteenpäin, kun en ole osannut kirjoittamatta olla. Pia Perkiön ja Anna-Mari Kaskisen ohjaamilla runokursseilla olen saanut kannustusta ja palautetta. Huomatessani, että tekstit lähtevät riimilliseen suuntaan, otin yhteyttä hämeenlinnalaiseen Jukka Salmiseen. Hän on ansioitunut lastenlaulujen säveltäjä, muusikko ja lauluntekijä. Kysyin, saanko lähettää runojani katsottavaksi. Hän antoi luvan ja soitti parin päivän kuluttua minulle ja kertoi säveltäneensä runoistani uusia lastenlauluja. Se tietenkin rohkaisi ja yhteistyömme jatkuu edelleen.
Yli 100 runoani on saanut sävelsiivet ja niitä on julkaistu useissa laulukirjoissa sekä levytetty. Myös Pikku Kakkosen Soittorasia- ohjelmassa laulujani on kuultu. Adventtina 2012 ilmestyi uusittu Lasten Virsi. Kirja, johon pääsi mukaan Ihme-lauluni. Myös aikuisille on lauluja syntynyt, mutta vähemmän.
Työni päiväkodissa on tukenut harrastustani ja päinvastoin. Vuosien mittaan oli kertynyt runsaasti erilaista materiaalia ja syntyi ajatus niiden saamisesta yksien kansien väliin. Jukan kannustamana rakensin syksystä kevääseen kattavan kokoelman runoistani ja lauluistamme. Käsikirjoituksen sisällä on myös päiväkodin toiminnan eteneminen vuodenkierron ja juhlien mukaisesti. Kirjassani pyrin katsomaan elämää lapsen silmin, ihmetellen. Työni lasten parissa jo yli 30 vuotta on ollut kutsumus ja tapa olla olemassa. Runot ovat syntyneet lasten ajatuksista, työn tarpeista ja sen herättämistä pohdinnoista sekä sanoilla leikkimisen ilosta.
Käsikirjoitus hyväksyttiin kustannusyhtiö Päivässä ja kirja ilmestyi 2011 elokuussa. Jo marraskuussa otettiin 2. painos. Kirjan takakannen liitteenä oleva Ipanakerä-cd lauluineen on ollut tärkeä lisä ja mahdollistanut kirjan monipuolisen käytön uusien laulujen oppimisessa.
Runojeni kautta haluan tarjota lapselle samanlaisen kokemuksen, jonka itse sain lapsena, eli tulla nähdyksi. Kun joku sanoittaa aikuisen surun, ikävän tai ilon, se voimaannuttaa ja lohduttaa. Miksi ei myös lasta, jos vain osaisimme tarjota runon arjen erilaisiin tunnekokemuksiin. Toivon, että lapsi voisi samaistua kuulemaansa ja lukemaansa. Voisi iloita siitä, että on lupa kokea kaikenlaisia tunteita ja on lupa olla juuri sellainen kuin on.
Toinen lasten runo- ja laulukirjani julkaistiin kesäkuussa 2014.
Kirja on jatkoa Ipanakerälle ja täydentää vuodenkierron kokonaisuudeksi keinahtaen tutusti päivähoidon puuhissa, leikkipuistossa, mummolassa. Lukija pääsee kurkistamaan ruohometsän piiloihin, ajelemaan pisaraleipurin bussilla ja seikkailemaan havumetsän poluilla.
Yhteistyö Jukka Salmisen kanssa jatkuu ja hän on säveltänyt kirjan 20 runoa, jotka ovat mukana nuotteina sekä Jukan tulkitsemana kirjan liitteenä olevalla cd:llä. Kirjan on kuvittanut hellyttävän herkästi satusilmäinen Sirpa Ryyppö, vuoden 2010 muotokuvaaja.
Marraskuussa 2017 ilmestyi Viuveli, vauveli. Kirja syntyi kustantajan pyynnöstä ja on suunnattu vauvaperheille täytettäväksi vauvan ensimmäisestä elinvuodesta ja jo ajasta ennen hänen syntymäänsä. Kasvaessaan lapsi kiinnostuu siitä, millainen hän oli vauvana. Vanhempi voi valmistautua hänen kysymyksiinsä jatkamalla kirjan virikerunoista nousevia ajatuksia. Sisältö etenee vauvan kehittymisen mukaisesti ja jokaiseen runoon sisältyy jokin opittu taito. Kirjassa on runsaasti tilaa vanhempien omille ajatuksille, kuville yms. Kirjan on kuvittanut taidegraafikko Ritva Kosonen. Mukana on myös nuotteina Jukka Salmisen säveltämä runo Viuveli, vauveli.
Hymytintti, neljäs kirjani kertoo neljävuotiaan isoveljen tunnematkasta, kun siskovauva syntyy ja perheen tuttu arki muuttuu uudenlaiseksi. Erilaiset tunteet odottamisen ilosta ja ihmettelystä vaihtuvat hylätyksi tulemisen kokemukseen ja mustasukkaisuuteen hämmentäen mieltä. Kun kirjan runoja luetaan yhdessä vanhemman sisaruksen kanssa voi niiden kautta käsitellä kipeitäkin tunteita yhdessä ja vakuuttaa lapselle, että hän on yhtä rakas kuin vauva. Yhteistyöni Jukka Salmisen kanssa jatkuu edelleen ja kirjan liitteenä on cd jolla on 22 sävellettyä runoa Jukan tulkitsemana sekä nuotit. Kirjan on kuvittanut Anita Polkutie. Lempeän hyväntuuliset kuvat syventävät runojen sanomaa.
Koti on siellä missä on perhe eli Tammelassa, Kaukjärven kylässä. Pohjalaisena olen hyvin viihtynyt Hämeen rehevän luonnon keskellä Tammelan upeissa maisemissa. Etenkin kun on aina mahdollisuus lähteä lakeuden avaruutta ihastelemaan.
Hellästi hellien
Sironen-Hänninen Sirpa
- 2020 (Kustannus-Mäkelä)
- Forssa, Tammela
- lastenkirjallisuus, vauvat,
Leppäkertun keinutuoli
Sironen-Hänninen Sirpa
- 2014 (Päivä)
- Forssa, Tammela
- lastenkirjallisuus, runot, uskonnollinen kirjallisuus,
Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.
Kaunokirjallinen tuotanto
Ipanakerä (Päivä, 2011)
Leppäkertun keinutuoli (Päivä, 2014)
Viuveli, vauveli (Päivä, 2017)
Hymytintti (Päivä, 2018)
Hellästi hellien (Mäkelä, 2020)
Lisäksi useita runoja on sävelletty, julkaistu laulukirjoissa ja levytetty. Mm. Tiina Kangasmaan kirjassa Syötävän suloinen (Lasten keskus, 2006), jossa on toiminnallisia virikkeitä Jukka Salmisen lauluihin (nimellä Sirpa Hänninen).
Ote kirjasta Ipanakerä:
Ihmettelen
Minä tahtoisin nähdä sen
kasvun ihmeen salaisen.
Miten se oikein tapahtuu,
kun sisälläni kasvaa luu?
Kasvanko,
kun kukkii maa,
vai silloin
kun tuuli puhaltaa?
Kasvanko sateessa kohisten,
vai silloin kun paukkuu pakkanen?
Uniko minut kasvattaa,
vai ruoka, jota äiti tarjoaa?
Kaikkea minä ihmettelen,
sitäkin, että ajattelen.