Kirjailijat

Piia Syrjäahon pienoisromaani Ihan sukkana : tarina tytöstä ja koripallosta julkaistiin vuonna 2011.

Syrjäaho kuvaa teoksensa taustaa ja valmistumisprosessia seuraavasti:

Esikoistyttäreni aloitettua koripalloharrastuksen jokusia vuosia sitten alkoi juniorikoripallomaailmaa kuvaava teksti syntyä kuin itsekseen. Heti alusta oli selvää, että kirjan kohderyhmä olisivat nuoret – samanikäiset, joista kirja kertoisi. Tekstiä syntyi vähitellen, erityisesti joukkueen turnausmatkoilla ja niiden jälkeen.

Keväällä 2011 joukkueessa mietittiin, miten saataisiin tyttöjen hienoa harrastusta esille, ja mieleeni palautui tuo pöytälaatikossani jo jonkin aikaa elänyt aihio. Jostakin merkillisestä päähänpistosta päätin viimeistellä tarinan valmiiksi, ja pyysin minityttöjoukkuetta piirtämään kirjan kuvitukseksi koripalloaiheisia kuvia. 

Syntyi Ihan sukkana, tarina tytöstä ja koripallosta -pienoisromaani. Fiktiivinen, mutta saadun lukijapalautteen mukaan todentuntuinen kertomus. Romaanissa välähteleekin joitakin oikeasti tapahtuneita sattumuksia, ja siten kirja on paitsi kaunokirjallinen kuvaus lajista, myös kurkistus vasta lajin aloittaneen pelaajan (äitiä unohtamatta!) kokemuksiin koripallosta harrastuksena ja joukkueena toimimisesta.

Koripalloaiheista lasten- ja nuortenkirjallisuutta on julkaistu hämmästyttävän vähän, vaikka lajin harrastajia on paljon. Ja ainakin tyttäreni joukkueesta riittäisi kerrottavaa vaikka millä mitalla! Koripallo ja kirjoittaminen sopivat oikein hyvin yhteen, ja julkaisua tukevat FoKoPo ry:n websivuille kirjoittamani ”salaisen reportterin peliraportit”.

Forssan merkitystä kirjalleen ja toisaalta kirjansa merkitystä Forssalle Syrjäaho pohtii näin:

Forssalla on pitkä historia koripallokaupunkina, miksei sillä siis olisi tulevaisuus (myös) kirjallisena koripallokaupunkina?

Ihan sukkana: tarina tytöstä ja koripallosta
Syrjäaho Piia

• 2011 (Omakustanne)
• Forssa, Tammela
• koripallo, nuortenkirjallisuus,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjallinen tuotanto

Ihan sukkana: tarina tytöstä ja koripallosta (2011)

Kirjoittanut lisäksi kirjallisuusarvosteluja VapaaLippu -lehteen vuosina 2004–2009, kirjoituksia Lounais-Hämeen Jouluun, Meidän koulu -runon Forssan yhteislyseon peruskunnostusjuhlaan 14.10.2011, peliraportteja FoKoPo ry:n web-sivuille sekä muita satunnaisia lehtitekstejä.

 Ote teoksesta Ihan sukkana: tarina tytöstä ja koripallosta (2011)

Muutaman viikon harjoittelun jälkeen Kimmo kysyi, pääsisinkö mukaan seuraavan viikonlopun pelireissulle. En tiedä, kuka siitä yllättyi eniten; Hanne, äiti vai mä itse.

- Pelikentällä oppii parhaiten, perusteli Kimmo asiaa äidille.

Äiti varmaan näki mut huutamassa voittohuutoa parhaan pelaajan pokaali kainalossa ja suostui. Pelireissulle se olisi tietysti tulossa mukaan. Se kävi jopa ostamassa itsellensä seuran t-paidan, jotta kävisi ilmi, ketä se kannattaa.

Jotenkin se sai mutkin innostumaan. Kotona peilin edessä sovittelin uutta pelipaitaa päälleni. Olisin numero 15. Paidan helma oli sääntöjen takia pakko tunkea pelishortseihin, vaikka se näyttikin ihan tyhmältä. Tukka piti laittaa kiinni ja korut piti ottaa pois. 

Jollain tytöillä oli korvikset; niiden korvat teipattiin aina harjoituksiinkin. 

Laji tuntui olevan täynnä näitä sääntöjä muuallakin kuin pelikentällä, aina pukeutumista myöten, mutta se sopi mulle.