Kirjailijat

Tiina Martin liittyy Forssaan teoksensa Patruunan puutarha ja työmiehen kessupenkki (2009) myötä. Kirjassa tutustutaan suomalaisten tehdaskaupunkien menneeen ajan puutarhakulttuuriin, josta yhtenä esimerkkinä ovat Forssan kehräämöalueen ja Kalliomäen kaupunginosan puutarhat.

Martin kertoo teoksensa synnystä ja taustasta seuraavasti:

Puutarhakulttuuri on ollut kiinnostukseni kohteena pitkään, sillä siinä yhdistyvät minulle tärkeät asiat: luonto, kulttuuri ja historia. Opiskellessani Jyväskylän yliopistossa etnologiaa tein opinnäytteeni pappiloitten puutarhoista, ja kirjoitin aiheesta myös tietokirjan. Alkaessani sittemmin tutkia suomalaisten tehtaitten puutarhoja päädyin nopeasti Forssaan. Forssan tehtaat ovat merkittävällä tavalla vaikuttaneet seutukunnan puutarhakulttuuriin, ja laajemminkin. Tehtaitten puutarhoja käsittelevästä tietokirjastani Forssa lohkaisi siis syystäkin leijonanosan.

Kirjaa kirjoittaessani sain tehdä mielenkiintoisia tutkimusretkiä eri puolille Suomea. Nämä olivat konkreettisia kenttätyömatkoja, mutta myös kiehtovia matkoja ajassa taaksepäin. Niinpä Forssakin avautui minulle paitsi vihreänä ja ystävällisenä, nykyaikaisena kaupunkina, myös monien historian kerrostumiensa kautta. On mielenkiintoista tarkkailla ympäristöä myös syvyyssuunnnassa! 

Patruunan puutarha ja työmiehen kessupenkki
Martin ent. Koskimies Tiina

• 2009 (Arkki)
• Forssa
• Kalliomäki, paikallishistoriat, puutarhat,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjallinen tuotanto:

Pappilan puutarhassa: kasveja ja kulttuurihistoriaa. Yhdessä Maarit Knuuttilan kanssa. (Arkki, 2007)

Patruunan puutarha ja työmiehen kessupenkki. (Arkki, 2009)

Kaunokainen ja ilonpisara: kotipihojemme kukkien kulttuurihistoriaa (Kirjapaja, 2011)

Ote teoksesta Patruunan puutarha ja työmiehen kessupenkki (2009)

Kalliomäessä, niin kuin muillakin työväen asuttamilla alueilla, koetettiin pikkupuutarhaan sovittaa kaikki tarvittava: omenapuu tai pari, viinimarjapensaat ja tikkerperit eli karviaiset. Perunamaalta saatiin suuri osa jokapäiväisestä ravinnosta, ja nauriit kasvatettiin vanhasta tottumuksesta, niin kuin oli tehty aiemmassa, talonpoikaisessa elämänpiirissä. Varaa tuhlaamiseen ei niukassa taloudessa ollut. Puutarhanhoito toi kuitenkin monelle hyödyn lisäksi myös iloa; puuha oli siis kaikin puolin mielekästä. Runsaat hedelmäpuutarhat olivat Kalliomäessä tuttu näky. Eniten pihoilla kasvoi omena- ja luumupuita, mutta istuttivatpa jotkut kokeeksi myös kirsikka- ja päärynäpuita.