Kirjailijat

Tohtori Jaakko Masonen on tutkinut erityisesti Suomen teiden historiaa.

Masosen väitöskirja Hämeen härkätie : Synty ja varhaisvaiheet (1989) liittää hänet Lounais-Hämeeseen, etenkin Tammelaan. Kirjan alanimeke on Varhainen maaliikenne arkeologisena sekä historiallisena tutkimuskohteena. Masonen osoittaa, että kansanlauluna tunnettu Hämäläisten Härkätie on vakiintunut jo 800-luvulla yhdystieksi, jota pitkin kuljetettiin mm. turkiksia Hämeestä Turkuun ja sieltä Eurooppaan. Toisaalta myös kulttuuri välittyi idän ja lännen välillä. Härkätie on edelleen käytössä maantienä ja se kulkee mm. Tammelassa Portaan ja Letkun kylien kautta.

Masonen on kirjoittanut Härkätiestä myös matkailuoppaan yhdessä Eero Ojasen ja Markku Heikkisen kanssa. Lisäksi hän on toimittanut laajan kolmiosaisen  tielaitoksen historiikin.

Masonen toimii Tampereen kulttuuritoimenjohtajana.

Hämeen Härkätie : synty ja varhaisvaiheet : varhainen maaliikenne arkeologisena sekä historiallisena tutkimuskohteena
Masonen Jaakko

• 1989 (Valtion painatuskeskus)
• Tammela
• Häme, historia, kauppatiet, tieliikenne, tiet,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjallinen tuotanto:

Peräkunnan tie : Kurun-Ruoveden tien historia. (Tiemuseo, 1985)

Hämeen Härkätie : Synty ja varhaisvaiheet. Varhainen maaliikenne arkeologisena ja historiallisena tutkimuskohteena. Väitöskirja (Tiemuseo, 1989)

Suuri Postitie Varsinais-Suomessa : tien linjaus, ajoitus ja nykyinen käyttö (Jaakko Masonen, Mika Hakkarainen, Anitta Lehtonen, Tapio Salminen) 1990)

Hämeen tiepiirin historia : kärryteistä tiepolitiikkaan (Jaakko Masonen, Mauno Hänninen) Tampere 1991)

Härkätie : Hämeen Härkätien matkailuopas. Jaakko Masonen, Eero Ojanen, Markku Heikkinen (Härkätie-toimikunta, 1992)

Tracks, Paths and Roads. Infrastructure and Transport in Finland and the Baltic Sea Area from the Viking Age to Medieval Times (800-1500 AD) (Tiemuseo,1995)

Osuus teoksissa

Tuhat vuotta tietä, kaksisataa vuotta tielaitosta. Osa 1 : Maata, jäätä, kulkijoita : Tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860. Toim. Jaakko Masonen (päätoim.) ja Tapio Mauranen (Edita, 1999)

Sisältää Masosen artikkelit: Itämeri ja Suomi, Rautakauden reitit, Kirkon, kruunun ja kansan tiet keskiajalla, Tiet uskon ja tiedon välineenä (yhdessä Sari Katajala-Peltomaan kanssa), Kulkutaudit, sota ja muut tien rasitukset (yhdessä Sari Katajala-Peltomaan kanssa), Myöhäiskeskiajan murros

Tuhat vuotta tietä, kaksisataa vuotta tielaitosta. Osa 2 : Soraa, työtä, hevosia : Tiet, liikenne ja yhteiskunta 1860-1945. Toim. Jaakko Masonen ja Kimmo Antila. (Edita, 1999)

Tuhat vuotta tietä, kaksisataa vuotta tielaitosta. Osa 3 : Pikeä, hikeä, autoja : Tiet, liikenne ja yhteiskunta 1945-2005. Toim. Jaakko Masonen ja Mauno Hänninen. (Painatuskeskus, 1995)

Sisältää Masosen artikkelit Tiet, liikenne ja historia, Liikenneturvallisuus ja ympäristö, Tiellä tulevaisuuteen

Lisäksi lukuisia tieteellisiä ja yleistajuisia artikkeleita eri kausijulkaisuissa ja lehdissä, mm. Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirjoissa, Tiemuseon julkaisuissa, Tierumpu-lehdessä ja Sattumat-lehdessä.

Ote teoksesta Hämeen Härkätie : synty ja varhaisvaiheet

Ruotsin vallan ajan historiallisten lähteiden perusteella on Varsinais-Suomen ja Hämeen välinen tärkein yhteys ollut Hämeenlinnasta Turkuun johtanut, sittemmin Hämeen Härkätieksi kutsuttu valtatie. Tien linjaus on voitu määritellä varsin tarkoin 1600- ja 1700-lukujen karttojen perusteella. Vertaamalla tätä kartta-aineistoa Jaakko Teitin tieluetteloon v:lta 1556 kävi ilmi, että Härkätien linjaus on pysynyt lähes muuttumattomana myöhäiskeskiajalta 1800-luvulle saakka.

Härkätien kuten myös eräiden muiden teiden keskiaikaisuutta on aiemmin pyritty perustelemaan tien varrella sijaitsevien, liikenneappellatiivin sisältävien keskiaikaisten paikannimien perusteella. Tätä ajoitusmenetelmää ei voi kokonaan hylätä, mutta sen käyttö on useimmissa tapauksissa ongelmallista. Härkätien viidestä tällaisesta paikannimestä vain kaksi, Tammelan Porras ja Marttilan Krouvi, voidaan yksiselitteisesti liittää kaukoliikenteeseen ja mitä ilmeisimmin juuri Turun ja Hämeenlinnan väliseen valtatiehen. Muut liikenneappellatiivit viittaavat vain yleisesti liikenteeseen, ei sen suuntiin ja merkitykseen. Olennaisinta liikenneappellatiivien käytössä tien ajoittamisessa on ensiksi määritellä perusteet, joiden mukaan joukko maantieteellisesti erillisiä paikannimiä voidaan liittää toisiinsa yhtenäiseksi reitiksi. Mikäli Härkätien linjausta ei olisi kuvailtu Jaakko Teitin tieluettelossa, ei Turun ja Hämeenlinnan välisten liikenneappellatiivien perusteella voitaisi esittää Härkätien myöhäiskeskiaikaista linjausta. Tielinjan vakiintumista keskiajalla ei voi asettaa kyseenalaiseksi, sillä Härkätie yhdistää selvästi useita keskiaikaisia talous- ja/tai hallintokeskuksia toisiinsa. Osa näistä on uudella ajalla menettänyt keskuspaikkaluonteensa kuten Rengon kirkko ja Tammelan Porras. Lisäksi tielinjaa on pidettävä topografisesti edullisena ainakin primitiivisten kulkuvälineiden kaudella. Toisaalta tielinjan säilyminen lähestulkoon muuttumattomana keskiajalta uudelle ajalle saakka – inventoinnin perusteella suurin osa siitä on edelleen käytössä yleisenä tienä tai valtion apua nauttivana yksityistienä – merkitsee sitä, ettei tien syntyajankohtaa voi määritellä yksinomaan arkeologisin menetelmin. Vanhimmat rakenteelliset kerrokset ovat mitä ilmeisimmin kuluneet pois liikenteen ja eri aikojen tienpidon seurauksena.