Kirjailijat

Eero Eerola valmistui agronomiksi Mustialan maanviljelysopistosta 1906. Hän toimi valmistuttuaan mm. opettajan Kanneljärven opistossa ja metsänhoitajana Viipurissa. Hön työskenteli myös Lounais-Hämeessä: opettajana Jokioisten pienviljelijäkoulussa 1929-31, leipätehtaan toimitusjohtajana Forssassa 1931 sekä Forssan lehden toimitussihteerinä 1932.

Eero Eerola pysyi koko elämänsä uskollisena hänelle läheisille aiheille: maanviljelykselle ja Mustialan muistojen vaalimiselle sekä isänmaalle. Hän oli tuottelias runoilija ja näytelmäkirjailija. Näytelmillään hän tuotti ohjelmistoa aikansa vilkkaalle seuranäyttämötoiminnalle. Runot ovat usein yleviä, mutta näytelmissä myös huumori pääsee esiin. Näytelmä Hieno käytös on saanut alanimekseen kaksinäytöksinen pila. Näytelmä on ollut ilmeisen suosittu, koska uusia painoksia on otettu kolme vuoden 1910 ensipainoksen jälkeen.

Innokkaana mustialiittina eli entisenä Mustialan opiskelijana ja muistojen vaalijana Eerola sai tehtäväkseen kirjoittaa muistoja talteen. Näin syntyi kirja Salmensaaren piilopirtti : kappale Saloisten tarua ja Mustiala-muistoja (1934). Salmensaaren piilopirtti oli 1850-luvun lopulla rakennettu kalamaja Saloistenjärven saaressa Pohjois-Tammelassa. Majaa käyttivät etenkin Mustialan opettajat ja virkamiehet, mutta myös agronomioppilaat. Majassa pidettiin päiväkirjaa, josta kirjan muistot on suurimmaksi osaksi koottu.

Eerolan muistoja ja runoja Mustialasta sisältyy myös teokseen Mustiala 1840-1908 : muistojulkaisu Mustialan maanviljelys- ja meijeriopiston ja sen oppilaiden kumppanuskunnan vaiheista (1928).

Salmensaaren piilopirtti
Eerola Eero

• 1934
• Tammela
• muistelmat, Mustiala,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kaunokirjallinen tuotanto

Kertomakirjallisuutta

Maahengen uskossa (Karisto, 1911)

Runoja

Maamieslauluja (WSOY, 1910)

Kyläsoittajan lauluja : runoja (Karisto, 1912)

Peltojen päivä : runoja (Gummerus, 1913)

Lauluja ja runoja (Karisto, 1916)

Kuokka, miekka ja auringon armo : isänmaallisia runoja (Forssan kirjapaino, 1930)

Maan virsiä : runoja (Gummerus, 1936)

Lisäksi lukuisia juhlarunoja, mm. juhlaruno Jokioisten 300-vuotisjuhlaan 1931 sekä runo

Hakkapeliitat vuoden 1932 Hakkapeliittapatsaan paljastusjuhlaan.

Näytelmiä

Neljä kuvaelmaa : etupäässä maalaisnäyttämöitä silmälläpitäen (Karisto, 1909 ja 1920)

Näyttämökuvauksia (Karisto, 1910)

Uusia kuvaelmia (Karisto, 1911, 1921 ja 1932)

Hieno käytös : kaksinäytöksinen pila (Karisto, 1910 sekä kolme myöhempää painosta)

Valkeus tulee : 1-näytöksinen ajan pikakuva (Vapaa ajatus, 1919)

Kalevan uhri : näytelmä 4:ssä näytöksessä. Laulut säveltänyt Selim Palmgren (Gummerus, 1919). Esitetty Saaren kansanpuistossa 1932.

Isänmaa ja maahenki : kuvaelmia (Karisto, 1932)

Hurtti ukko (Suomen invaliidien huoltoyhdistys, 1934)

Isänmaallisia kuvaelmia (Gummerus, 1935)

Rakkaat naapurit : yksinäytöksinen kansannäytelmä (Karisto, 1936)

Tietokirjoja

Maa sekä maamies : kirjoitelmia maamiehille (Maakansa, 1910)

Maamiehen taskukirja 1 ((Karisto, 1914)

Maamiehen lukukirja : lukukirja maatalouskouluja ja kansanopistoja varten (WSOY, 1918)

Salmensaaren piilopirtti : kappale Saloisten tarua ja Mustiala-muistoja (WSOY, 1934)

Ote teoksesta Salmensaaren piilopirtti

Paria päivää myöhemmin [heinäkuu 1882] käy Salmensaaressa Jonas Lampen Viipurista ja merkitsee lahjoittavansa tuvan varastoon kaksi läkkistä pesuastiaa. Ovat tulleet sellaisetkin asiat mieleen, kun hän mainitsee matkansa sisällön: ”Syönyt, juonut ja mässännyt”.
Elokuun 4 p:nä tulee Bäckman lastensa, tai niin kuin hän suurellisesti merkitsee: ”neljän rengin ja yhden piian kanssa”. Salmensaareen. Ja kahta päivää myöhemmin ukko Grubbens, ”törstig och hungrig”. Kalaonni on tällä kertaa erinomainen ja ahkerasti miehet kalastavatkin, päivät pääksytysten aina klo 9 asti illalla, jolloin vasta alkaa ”totinen” tunti. Jopa jää tällä kertaa kotiinkin vietäväksi 5 leiviskää kaloja. Erikoisesti vielä mainitaan, etta ”Mihls hund fasttog ett svart djur, som på finska benäms tuhkuri – icke vet jag och icke någon annan af oss heller.” Kun tupakat ja eväät loppuvat, lähdetään pois, Bäckström ”liikalastissa” kaloista nim., joukkoineen Mustialaan, mutta Grubbens Kojolle. Ennen lähtöä 9 p:nä tekee Grubbens, joka arvelee, ettei pitkän aikaan ole tilaisuudessa tulemaan Saloisille, sellaisen testamentin, että jälkeentulevat saavat periä hänen kastematonsa.

Suomen maatalouden merkkimiehiä. Elämäkertakuvauksia. Porvoo 1937 s. 9-27. Teoksen tiedot Fennicassa