Lounakirjailijat - Lounais-Hämeen kotiseutukirjailijat -tietokanta
Forssan seudun kunnat
 

Kirjailijat

Järvinen SuloKuvan omistavat Marja-Leena ja Sulo Järvinen

Järvinen Sulo

  • s. 05.03.1945 Koijärvi
  • yo-merkonomi
  • sukututkija, yrittäjä
  • Asunut Forssassa vuodesta 1984 lähtien, Jokioisilla vuosina 1948-63, Humppilassa 1946-47, Koijärvellä vuoden 1945.

 
Esittely

Marja-Leena Järvinen (os. Alitalo) ja Sulo Järvinen ovat tehneet ja julkaisseet mittavan, seitsemänosaisen sukututkimuksen Paimenessa ja presidentinlinnassa eli Urjalan Tolvan suku (1997-2006). Marja-Leena Järvinen on syntynyt Urjalassa vuonna 1949 ja asunut vuodesta 1984 lähtien jatkuvasti Forssassa. Koulutukseltaan hän on merkonomi ja ammatiltaan miehensä Sulo Järvisen tavoin sukututkija ja yrittäjä. Sulo Järvinen kertoo kirjeitse tehdyssä haastattelussa pariskunnan työstä sukututkimuksen parissa sekä heidän suhteestaan Forssaan:

1. Mistä idea teosten tekemiseen tuli? Mistä kaikki lähti?

Äitini ollessa yksivuotias, kuoli hänen äitinsä ja äitini isään ei perheelläni ollut yhteyksiä. Äitini itse kuoli jo 47-vuotiaana. Kun isäni vielä oli menettänyt oman isänsä ollessaan vasta 7-vuotias, jäin kaipaamaan tietoja esivanhemmistani. Muutettuamme takaisin Lounais-Hämeeseen vuonna 1984, menin heti Forssan kansalaisopiston sukututkimuskurssille. Vuonna 1992 syvennyin sukututkimukseen täysivuorokautisesti. Tärkeänä esikuvana oli helsinkiläisen Maj-Lis Kajanderin 4-osainen ”Torpparisuku Urjalasta”, joka ilmestyi kirja kerrallaan 1990-luvun alkupuolella. Tutkimuksissani osoittautui kuitenkin, että 1700-luvun alkupuolen lähtökohdaksi valitsemani henkilön jälkeläisistä yleensä vain yksi jatkoi sukua. Meistä tuntui ettei henkilöitä olisi kirjaksi asti ja vaihdoimme tutkimuksen koskemaan äitini sijasta vaimoni äidin sukua.

2. Millainen oli kirjojen valmistusprosessi?

Tutkimusta tein lähinnä paikallisissa kirjastoissa, kirkkoherranvirastoissa, maakunta-arkistoissa sekä valtion-arkistossa (nyk. kansallisarkisto). Hyvänä konekirjoittajana vaimo alkoi laatia erilaisia luetteloita ja hakemistoja, jotka nopeuttivat työtäni. Vähitellen hän alkoi paneutua myös itse sukututkimukseen osallistumalla pitämälleni aikuisopiston sukututkimuskurssillekin. Päästessämme ajassa lähemmäksi 1900-lukua laajeni tutkimusalue käsittämään lähes kaikki eteläisen Suomen seurakunnat. Koko ajan luimme myös tutkimusalueen pitäjän-, kuntien ja kaupunkien historioita, muuta alueen historiakirjallisuutta ja toisten tekemiä sukukirjoja. Tutkimusmetodina käytimme pitkän tien reittiä eli etenimme seurakunnan pääkirjasta toiseen (noin 10 vuotta sisältävästä kirjasta uudempaan) ja muuttokirjan myötä toisen seurakunnan pää- eli rippikirjoihin. Edellytyksiä näin suuren aineiston kokoamiseen olivat ensin henkilökohtaisen tietokoneen ja matkapuhelimen kehitys sekä sitten internetin ja sähköpostin mahdollisuudet. Suomen Sukututkimusseuran työstämien monien luetteloiden ja erityisesti historiakirjojen hakuohjelman apu oli tarpeen. Tutkimuksen aina vaan laajentuessa olemme tietysti kotitoimistossamme koko ajan joutuneet kehittämään ja ajan myötä muuttamaan järjestelmiämme hallitaksemme kokonaisuutta.

Päästessämme niin pitkälle, että meillä oli tiedossamme vähintään 1920-luvulla syntyneitä sukulaisia, aloimme ostaa tietoja ja osoitteita maistraateista. Lähetimme vuodesta 1994 alkaen sukulaisille henkilökohtaisia joukkokirjeitä, joissa pyysimme suunnittelemiamme lomakkeita käyttäen tietoja heistä, heidän esivanhemmistaan ja lapsistaan sekä myös puuttuvia valokuvia – aina tapauskohtaisesti. Lisäksi kirjeissämme oli mukana pankkisiirto, jolla oli mahdollista maksaa kirja ennakkohinnalla. Tämä johti siihen, että meille tuli kirjeitä, puheluita, sähköposteja ja kävijöitä jatkuvana virtana. Loppujen lopuksi kirjoja varten oli noin 12500 valokuvaakin, kymmenisen vuotta myöhemmin. Tietokonesukupolvi on lähettänyt tietonsa verkkosivujemme lomakkeiden kautta ja valokuvansa usein sähköpostin liitteenä. Kävijöiden valokuvat skannasimme suoraan tietokoneen muistiin.

Pääasiassa tutkimuksistamme, eri historiateoksista ja sukulaisilta saadusta informaatiosta rakensimme tietoihimme perustuvan sukukirjan, joka pohjaa aikakauteensa – ei arveluihin, ennakkoluuloihin tai muihin kliseisesti käytettyihin, suorastaan vääristeltyyn totuuteen. Omia tekniikoita täytyi kehittää mm. puolisoiden sukujen tietojen ja sukulaissuhteiden esittämiseksi. Eri vaiheissa on poikamme Matti huolehtinut tietokoneiden muistien laajennuksista ja uusien tietokonesukupolvien sekä useiden oheislaitteiden hankkimisesta. Myös ATK-ohjelmistoja on pitänyt hankkia ja meidän opetella niiden käyttö. Taittaminen oli monipolvinen työ. Kirjojen tiedot on naputeltu ensiksi sukututkimusohjelmaan ja skannatut valokuvat johonkin kuvaohjelmaan, jossa mm. vaurioituneita kuvia on korjailtu. Sukututkimusohjelmasta tiedot vietiin tekstinkäsittelyohjelmaan, jossa tehtiin käsikirjoitukseen lisäyksiä ja monenlaisia muotoiluja sekä korjattiin ohjelman huomaamat virheet. Sivumäärää yritettiin tässä vaiheessa supistaa kaikin tavoin paitsi kirjasinta pienentämällä. Ennakkovedokset sukulaisille lähetettiin usealle sukulaiselle yleensä sähköpostin liitteenä. Tekstinkäsittely-ohjelmasta kirjan tiedot siirrettiin julkaisuohjelmaan.

Julkaisuohjelmassa tiedot ensiksi muokattiin rivi kerrallaan Näiden määrittelyjen jälkeen tulostimme tekstit ja Marja-Leena aloitti ensimmäiset oikoluvut. Sitten tekstiin liitettiin kuvamateriaali teksteineen. Teimme kirjat valmiiksi kuvineen kaikkineen kirjapainoon vietäessä – muuten hinta olisi noussut aivan järjettömäksi. Kuvien lisäämisen jälkeen Marja-Leena oikoluki sivut taas sitä mukaa, kun niitä valmistui. Tämän kokoisten kirjojen kohdalla pitää lopussa huomata sivumäärän olevan 16 jaollinen eli kirjapainon käyttämälle arkille sopiva. Kun se ei kuitenkaan ole 16 jaollinen, niin olemme kirjan loppuun lisänneet mielenkiintoisia suvun valokuvia. Kun kirja oli viety painoon, sitten vaan kiireesti valmistelemaan sukulaisille yhdessä kirjojen mukana lähetettäviä kirjeitä mahdollisine uusine kyselyineen seuraavaa osaa koskien. Painotyö vei parisen kuukautta. Kirjapainossakin käytiin vielä oikolukemassa kirjat viimeisen kerran.

Tämä on lyhyt selostus hyvin monia vaiheita ja vaikeuksia sisältäneestä työstä, johon piti usein luoda omat metodit. Lopputuloksena oli kuitenkin yli viisitoistatuhatta lapsiperhettä sisältävä tietokirja suvusta.

3. Mitä Forssa merkitsee Sinulle?

Forssa merkitsee minulle Lounais-Hämeen keskiötä. Tämä Lounais-Hämeen alue käsittää Forssan, Tammelan, Jokioisten, Humppilan, Ypäjän, Someron ja Urjalan. Olen asunut Humppilassa 1946-47, Jokioisilla kolmella kylällä 1948-1963, Vaulammilla maapaikkamme oli Ypäjän rajalla, lukioluokat kävin Urjalassa ja synnyin Koijärvellä Mäntylän pirtissä kuten isäni, mutta silloin vuonna 1919 Kojo kuului vielä Tammelaan. Parinkymmenen vuoden kiertolaiselämän jälkeen palasimme vuonna 1984 seudulle, Forssaan. Forssan seudun historia on kiehtova ja minulle tärkeä. Kehräämö- ja kutomoalueen sekä torinseudun, koko keskustan säilyttäminen ja kohentaminen, ovat nostaneet Forssan uuteen kukoistukseen kuten itse patruuna A. W. Wahren aikanaan. On ollut onni saada kirjoittaa myös Forssan ja forssalaisten vaiheista ja tällä saralla löytyy vieläkin potentiaalia. Tämä kaunis kaupunkimme merkitsee meille kotipaikkaa ja myös kirjallista kotia.

TuotantoOtteitaLisätietoja

« Takaisin

 

Pikahaku




 
 
login Synergia Foxy