Kirjailijat

Pastori Heikki Toivion uusimuotoisten jumalanpalvelusten merkitystä käsittelevä tutkimus julkaistiin Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisusarjassa vuonna 2004. Kirjan esipuheessa Toivio kertoo, että muutettuaan Forssan hänen työtehtäviinsä kuului erityisjumalanpalvelusten organisoiminen. Hän halusi jatko-opintojensa liittyvän konkreettisesti seurakuntaelämään. Siten oli luontevaa tutkia uusimuotoisia jumalanpalveluksia.

Heikki Toivio kertoo kirjeitse teoksen kirjoittamisesta ja suhteestaan Forssaan:

Halusin tutkia ja kirjoittaa siitä, miten jumalanpalvelus voidaan toteuttaa kaikille kirkon jäsenille sopivalla tavalla. Kirjoitusprosessi kesti reilut seitsemän vuotta ja oli uuvuttaa lopuksi. Materiaalin määrällä ei tuntunut olevan mitään rajaa. Kaiken kaikkiaan se oli kuitenkin antoisaa aikaa. En epäröisi aloittaa uudelleen samassa tilanteessa.
Forssa on toinen kotikaupunkini Helsingin lisäksi. Forssa on sopiva sekoitus metsämaisemaa, järviä ja peltoja. Ja forssalaiset ovat ”holjaa” väkeä!

Voiko sen sanoa toisinkin? Uusimuotoisten jumalanpalvelusten merkitys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämässä 1966-1999
Toivio Heikki

• 2004 (Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura)
• Forssa
• jumalanpalvelus, luterilaisuus,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjallinen tuotanto

Voiko sen sanoa toisinkin? Uusimuotoisten jumalanpalvelusten merkitys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämässä 1966-1999 (Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura, 2004)

Katkelma teoksesta Voiko sen sanoa toisinkin? (2004)

Miten ne ovat vaikuttaneet suomalaiseen jumalanpalveluselämään? Erityismessut ovat nostaneet kontekstuaalisuuden jumalanpalveluksen yhdeksi keskeiseksi periaatteeksi. Tämä näkyi ensin aikaan ja tilanteeseen liittyvänä musiikkina, sitten rukouksissa, 80-luvulla kontekstuaalisuus näkyi teksteissä ja ilmaisumuodoissa sekä lopulta yhteisissä osallistumisen muodoissa. Toinen läpi kentän suodattunut periaate on seurakuntalaisten kanssa yhdessä tapahtuva jumalanpalveluksen valmistelu ja toteutus, pappisvaltaisuudesta maallikkovaltaisuuteen siirtyminen. Työntekijät ovat entistä enemmän asiantuntijoita ja valmentajia. Seurakunta nähdään jumalanpalveluksen subjektiksi. Tavoitteena on tehtävien mielekäs jakaminen ja kaikkien armonlahjojen käyttöön ottaminen.
Musiikki on lehdistöpalautteen sekä tämän tutkimuksen kyselyn mukaan ollut innostavaa, iloista, monesti duurivoittoista ja vuorovaikutteista. Uusimuotoisten jumalanpalvelusten vaikutuksesta päiväjumalanpalveluksessakin on tullut yleisemmäksi käyttää urkujen rinnalla muita soittimia. Musiikki on monipuolistunut. Yksi erityismessujen perustuntomerkkejä on ollut rytmitys ja sykkeen luominen; niissä on sovellettu vapaasti eri populaarimusiikin tyylejä. Tällainen avoimuus ei käytännössä välittynyt viralliseen jumalanpalvelusuudistukseen.
Erityismessut opettivat kokonaisvaltaista jumalanpalveluksen kokemista symbolien, liikkumisen ja fyysisyyden avulla. Ilon ja muiden tunteiden kokeminen jumalanpalveluksessa on tullut hyväksytymmäksi. Ehtoollisessa, rukousjaksoissa ja toiminnallisissa osioissa on liikuttu kirkossa tai kirkon ulkopuolella. Samoja ajatuksia käsikirjakomitean liturgiajaostokin toi kirjoituksissaan 1990-luvulla esille, mutta siltä puuttuivat konkreettiset esimerkit. Uusimuotoiset jumalanpalvelukset ovat olennaisesti alentaneet kynnystä saapua jumalanpalvelukseen. Ne ovat olleet monelle porttina koko seurakunnan jumalanpalveluselämään. Niissä on koettu yhteisöllisyyttä ja jossain määrin myös sosiaalisuutta. Ne ovat tuoneet ripittäytymisen ja rukouselämän uudella lailla jumalanpalvelukseen.

heikki.toivio [at] evl.fi