Lounakirjailijat - Lounais-Hämeen kotiseutukirjailijat -tietokanta
Forssan seudun kunnat
 

Kirjailijat

Arhippa PirkkoKuva: Jari Hytti

Arhippa Pirkko

  • Käyttänyt myös mm. kirjailijanimeä Marja Orkoma, oikealta nimeltään Pirkko Syynimaa
  • s. 15.02.1935 Rautavaara
  • Kirjeenvaihtaja
  • Kirjailija
  • Asunut Forssassa vuosina 1976-1985

 
Esittely

Vuosina 1976-1985 Forssassa asuneen kirjailijan Pirkko Arhipan (oik. Syynimaa) teoksista neljä, Puulinnun kuolema (1983), Peijaistanssit (1983), Hietaneilikka (1984) ja Konna ja rupikonna (1985) sijoittuvat Forssaan. Kultaverkko (1982) puolestaan sijoittuu Tammelaan.

Haastattelussa Pirkko Syynimaa kertoo kirjoittamisestaan ja Lounais-Hämeeseen liittyvistä teoksista.

Kirjailijanurani alkuajankohta on helppo nimetä. Se oli marraskuun 12. päivä vuonna 1966 aamulla kello kymmenen. Silloin aloin kirjoittaa ensimmäistä dekkariani Murha on sydämen asia (1968). Olin toki pohtinut sitä jo aiemmin. Olin aina ollut kiinnostunut kirjoista, siitä asti kun 4-vuotiaana opin lukemaan. Suomessa ei ollut naisdekkaristeja, mutta olin sitä mieltä, että siihenkin lajiin olisi hyvä saada naisia mukaan. 

Kirjoitusprosessin voi jakaa kolmeen eri vaiheeseen. Ensin tulee idea. Se voi tulla mistä vain, ja se on lähtökohtana kirjan synnylle. Se jakautuu miljöön ideaan, henkilöiden ideaan ja juonen ideaan. Toinen vaihe on haudutteluvaihe. Siihen kuuluu aineistonkeruuta, mahdollisesti matkoja, taustatietojen keruuta ja henkilöiden nimien, ammattien ym. ylöskirjaamista. Haudutteluvaiheeseen kuuluu myös juonen kehittelyä. Kustantajalle on myös lähetettävä nimiehdotuksia ja synopsis jo ennen kuin varsinaista tekstiä on välttämättä vielä riviäkään. Kolmas vaihe on sitten varsinainen kirjoitustyö. Se alkaa minulla yleensä tammikuussa ja teksti alkaa olla valmis toukokuun lopussa. Pyrin kirjoittamaan joka päivä. Teksti ei toki ole suoraan valmista, vaan sitä pitää vielä hioa ja muokata. Kirjoittamisen vaihe ei ole minulle sillä tavalla intensiivinen, että eristäytyisin muusta maailmasta täysin. Elän myös kirjoittamisen aikana ihan tavallista elämää.

Teoksistani neljä sijoittuu Lounais-Hämeeseen: Kultaverkko sijoittuu Tammelaan ja Puulinnun kuolema, Peijaistanssit, Hietaneilikka ja Konna ja rupikonna sijoittuvat Forssaan. Kultaverkossa esiintyvän nukketeatterin poimin muualta, mutta muuten tapahtumat sijoittuvat Tammelaan. Puulinnun kuolemakin liittyy sikäli Tammelaan, että teoksen nimi tuli puulinnusta, jonka ostin Hakkapeliitta–päiviltä. Lintu on minulla vieläkin tallella. Teoksen taustalla näkyy myös kiinnostukseni paikallispolitiikkaan. Peijaistanssit sijoittui kolmanneksi kolmen kustantajan rakkausromaanikisassa. Se sijoittuu Forssaan ja kertoo nuoren naistoimittajan vaiheista.

Hietaneilikka ja Konna ja rupikonna ovat faktan ja fiktion sekoituksia ja ne sijoittuvat tulevaisuuden Forssaan. Hietaneilikan taustalla on monia erilaisia ajatuksia. Vuosituhannen vaihteeseen liittyy usein toiveita ja pelkoja. Toisaalta naistyöpaikkojen kato ja tietokoneiden yleistyminen näkyvät teoksessa siten, että naisrobotti Alma tekee ikäviä töitä. Samalla pohditaan ihmisen ja tietokoneen välistä eroa Alman pohtiessa omaa olemustaan. Teos on saanut nimensä harvinaisen kasvin, hietaneilikan mukaan. Konna ja rupikonna jatkaa samaa teemaa, ja siinä näkyy huolestumiseni ympäristöongelmista. Teoksessa esiintyy mm. outoja mutaatioita, kuten kolmipäinen vasikka. Terveyskeskuksesta on myös saatavilla luonnonparannushoitoja ja ihmiset saattavat muuttua eläimiksi. Teos on toisaalta huvittelua, mutta toisaalta siinä on vakava tausta.

Forssaon ollut inspiroiva ympäristö. Se esiintyy teoksissa itsenään, ja teoksista on löydettävissä tuttuja paikkoja, kuten Loimijoki, sillat ja hopeapajut. Mukana teoksissa on kaupungin tapahtumia, mutta ei toki aivan suoraan. Dekkarimiljöö on yleensä joko suurkaupunki tai sitten idyllinen ympäristö, jonka idyllisyys onkin kuitenkin vain pintaa. Pienessä paikassa ei voi olla kasvoton ja se on ominaista Forssallekin teosten ympäristönä.

Teoksista sanottua

Kultaverkko (1982)
Arhippa ei jaa ihmisiään yksioikoisesti syyllisiin ja syyttömiin, näkökulma on inhimillinen ja ymmärtävä. Motiivi on Kultaverkossakin pykologisesti perusteltu ja monivivahteinen.

-Marjatta Syrjänen, Forssan Lehti

Kultaverkko on samalla tämän hetken jännityskirjallisuutemme parasta antia ja luontevasti maisemaansa sijoittuva ihmis- ja ajankuvaus.

-Leo Stålhammar, Suomenmaa

Hietaneilikka (1984)
Pirkko Arhippa on kirjassaan ryhtynyt luonnonsuojelun asialle. Puhumaan paremman ja luonnonmukaisemman elämäntavan puolesta. Hän tekee sen hilpeän sattuvasti, kaikkea tosikkomaisuutta karttaen. Hietaneilikka on hulvaton satiiri juuri meidän oman aikamme valtiollisesta ja pitkälti myös kunnallisesta politiikasta, vaikka sen tapahtumat sijoittuvatkin tulevaisuuteen.

-Harry Sundqvist, Aamulehti

Palkinnot:

Vuoden Tuikku –palkinto 2002
Naantalin kaupungin taidepalkinto 2002
Hornanlinna –kunniakirja (Suomen Dekkariseura) 2005

TuotantoOtteitaLisätietoja

« Takaisin

 

Pikahaku




 
 
login Synergia Foxy