Kirjailijat

Aki Jaatinen julkaisi vuonna 2009 omasta elämästään kertovan kirjan Viattomasta lapsesta pedon uhriksi. Kirjeessä hän vastaa kirjoittamistaan koskeviin kysymyksiin seuraavasti:

Mistä idea kirjoittamiseen tuli? Mistä kaikki lähti?

Elämäni on ollut monivivahteinen ja vaiherikas, vaikka ikää on vasta vähän yli 40 vuotta. Minulla oli nuorena ”hengellistä” etsintää täysin vääristä suunnista kuten paranormaaleista ilmiöistä ja muusta okkultismista. Minulla on paljon yliluonnollisia kokemuksia niin hyvän kuin pahankin puolelta. Ajatus lähti siis näistä asioista ja siitä, että miksen voisi kirjoittaa elämäkertaani jo nyt, koska olen paljon kokenut ja nähnyt! Ei tarvitse odottaa esimerkiksi 60-vuotiaaksi. Motiivina oli myös olla avoin. Haluaisin, että ne suomalaiset, jotka lukevat kirjani, voisivat saada apua ongelmiinsa esimerkiksi kertomalla asioistaan jollekin luotettavalle ystävälle! Suomalaisilla tuntuu yleisesti ottaen olevan vaikeuksia olla avoimia ja kun siihen ei kyetä, koituu siitä ongelmia lähinnä itselle ja ns. lähipiirille, joka vaikuttaa itse kunkin elämän läheisyydessä, perheelle, työkavereille, ystäville yms. Halusin kertoa asiat niin kuin ne ovat tapahtuneet, en ole keksinyt mitään omiani. Haluaisin ihmisten tajuavan, että myös kristinusko ja yhteys Jeesukseen ovat vastaus moniin kysymyksiin! Toivon, että ihmisten ennakkoluuloisuus ja kyynisyys kristinuskoa samoin kuin yleensä yliluonnollisia asioita kohtaan vähenisi!

Millainen kirjoitusprosessi oli?

Kirjoitusprosessi kesti noin kolme vuotta. Mietin tarkkaan, mitä aion kirjoittaa. Se oli kipuilua ja tuskaista kahdestakin syystä. Ensiksikin mieleeni tuli elävästi myös pahoja muistoja ja tuntui kuin olisin katsellut mielikuvissani dvd-tallennetta omasta menneestä elämästäni. Toinen syy on, että olin päättänyt rikkoa yleisiä suomalaisia tabuja, kuten esimerkiksi sitä, ettei omasta seksuaalisuudestaan saa kertoa tuntemattomille mitään. Ajattelin myös, että otan riskin, että minua ehkä ymmärtämättömät ihmiset leimaavat minut ”hörhöksi” tai hulluksi kirjassa esiintyvien ”muka kuviteltujen yliluonnollisten tapahtumien” vuoksi. Viimeisenä puolena vuotena prosessi oli täysin jumissa enkä tiennyt, mistä elämäni vaiheesta jatkaisin ja miten! Sitten yllättäen tajusin jonkin ”ydin päälinjan” ja tiesin, että se on tärkein osuus loppua kohti mennessä ja jatkoin sillä tyylillä ja tavalla kirjan loppuun asti. Kirjan loppuosa valmistui noin kuukaudessa. Jälkeenpäin olo oli tuskainen ja paineet suuret siitä, miten minuun ja kirjani sanomaan suhtaudutaan. Koin myös aika voimakkaan masennuksen julkaisemisen jälkeen. Osan kirjoitusprosessia olin tehnyt itseäni varten ”terapia”mielessä. Eli purin kirjaan omaa pahaa oloani. Jälkeenpäin olen kokenut suuren haaveeni toteutuneen ja olen ylpeä itsestäni oikealla tavalla.

Mitä Forssa merkitsee sinulle?

Olen vasta kesällä 2008 sopeutunut siihen, että Forssa on kotikaupunkini. Forssa merkitsee keväisin, kesäisin ja syksyisin kaunista luontoa ja siellä liikkumista sekä maisemavalokuvien ottamista. Kuulun Forssan Seudun Kamerat –yhdistykseen ja Lounais-Hämeen Uranukseen. Forssa merkitsee kotia ja hyvää aikaa, jota vietän ja elän perheeni kanssa täällä. Forssa merkitsee hyviä mahdollisuuksia toteuttaa itseään amatööritähtitieteilijänä ja se merkitsee myös paikkaa, jossa saan toteuttaa hengellistä yhteyttä Herraani Jeesukseen Kristukseen ja toisiin uskoviin.

Omen elokuvat 1, 2 & 3: salaisuus paljastuu kulissien takaa
Jaatinen Aki

• 2012 (Omakustanne)
• Forssa
• elokuvat,

 

Specturum : aikavääristymä
Jaatinen Aki

• 2011 (Omakustanne)
• Forssa
• fantasia- ja tieteiskirjallisuus,

 

Viattomasta lapsesta pedon uhriksi
Jaatinen Aki

• 2009 (Books on demand)
• Forssa
• muistelmat,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjallinen tuotanto

Viattomasta lapsesta pedon uhriksi (2009)

Specturum: aikavääristymä (2011)

Omen elokuvat 1, 2 & 3: salaisuus paljastuu kulissien takaa (2012)

Otteita teoksesta Viattomasta lapsesta pedon uhriksi (Books on Demand, 2009):

Kun olin 3-vuotias, ja siitä lähtien aina aikuisikään asti, mulle puhkesi paha allergia. Sen aiheuttivat pääasiassa heinät ja karvaiset kotieläimet. Neljävuotiaana vanhempani veivät minut allergiatesteihin Helsinkiin. Siellä todettiin että olin noin 50 eri aineelle allerginen, joista pääasiassa kasveille kuten timotei ja nurmipuntarpää ja kaikille karvaisille kotieläimille. Kun testit oli tehty ja odottelin sairaalan käytävällä, niin aineet joita kokeiltiin minuun aiheuttivat sen että aivastelin yhteen menoon varmaan noin puoli tuntia. Vanhemmilleni annettiin ohjeet, että he eivät missään tapauksessa saa tupakoida koskaan enää sisällä (mitä he eivät kyllä koskaan lopettaneet) ja että kaikista lemmikeistä on luovuttava. Niinpä eräänä päivänä veimme Ninan pois ja luovutimme sen muistaakseni Savonlinnaan tai Imatralle, ja kissamme jouduttiin lopettamaan. Se oli luonnollisesti mulle surullinen päivä. Kysyin isältä missä kissamme nyt on ja miten sen on käynyt. Hän vastasi: ”Se on päässyt kissojen taivaaseen.” Olin surullinen joskus miettiessäni mitä Ninalle kuuluu. Toivoin että sillä olisi hyvä isäntäväki joka kohtelisi sitä hyvin ja rakastaisi sitä. Ninastakaan en koskaan enää kuullut mitään tai nähnyt sitä. Oli vain hyväksyttävä se etten voinut pitää koiria tai kissoja. Erityisesti Collie-rodun koirat ovat tuosta syystä siis jääneet muistoihini erittäin positiivisena ja mukavana rotuna joista olen aina pitänyt, koska jouduin niin pienenä luopumaan Ninastani.

Vielä yksi tärkeä tapahtuma tulee mieleeni, joka koskee aikaa jolloin asuimme Lohikoskella. Aivan talomme vieressä oli pieni joki tai ehkä paremminkin jonkinlainen virtaava puro, jonka yli kulki silta. Eräänä päivänä vanhempani olivat epähuomiossa askareita tehdessään unohtaneet mut. He alkoivat kuumeisesti etsiä mua ja olivat helpottuneita löytäessään mut. Mutta järkytyksekseen he huomasivat joidenkin päivien jälkeen, että mun pienet jalanjälkeni löytyivät aivan ohuen ohuelta jäätyneeltä paikalta puron rantavesien päältä ja tajusivat kuinka lähellä olisi voinut olla mun hukkumiseni tuohon paikkaan. He todella ihmettelivät, miten niin ohut jää on voinut kantaa edes mua, koska sen ei olisi pitänyt mitenkään olla mahdollista. Kuulin tästä paljon myöhemmin, lähellä aikuisikää. Ajattelin joskus, että se on täytynyt olla Jumalan varjeleva käsi päälläni, joka oli estänyt mua hukkumasta tuona päivänä.

--

Kohtasin Jeesuksen joko 88 tai 89-vuonna joko joulukuun 23. tai 24. päivä. Alkuyöstä olin käymässä nukkumaan, jolloin koin kun humaus taivaasta tuli päälleni ja luulin että siinä hetkessä minut otetaan taivaaseen. Minulle tuli Pyhän Hengen antamat sanat: Johanneksen Ilmestys lulu 22:17: Ja Henki ja Morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule! Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo ottakoon elämän vettä lahjaksi.” (Tässä koko jae, mutta Henki puhui vain alkuosan kohtaan joka kuulee, sanokoon tule!)

Ymmärsin että Herra Jeesus oli antanut minulle taivaallisen kutsun Hänen taivaallisiin häihinsä, Karitsan häihin. Jollain lailla näin Hengessä kolminaisuuden: Jeesus oli pääni yläpuolella katonrajassa ja kun katsoin Häntä, kaikki muu hävisi ympäriltä ja menetti merkityksensä! Oli niin ihmeellistä kun Hän ilmestyi. Hän hymyili katsellessaan minua. Hän iloitsi minusta. Ja uskon että Hän iloitsee samalla lailla jokaisesta omastaan. Ja sitten näin Pyhän Hengen ja näin Hänet opettajana, joka opettaa meille Jumalan Sanaa ja avaa meidän ymmärryksemme sille. Ja sitten Isä Jumala oli Henki joka oli valtavan Pyhä, jota kohtaan syntyi kunnioitus jota ei uskaltanut lähestyä muutoin kuin Jeesuksen kautta. Kokemus oli lyhyt mutta vahvistava. Seuraavana päivänä Jumalan Henki sanoi minulle kuin olin kävelemässä erääseen paikkaan että tulet vielä kokemaan erittäin vaikeita asioita, ja muista tämä kun Jeesus ilmestyi sinulle. Tulet tarvitsemaan tätä kokemusta että pysyisit vahvana ja että jaksaisit uskossasi loppuun asti. Ja tällä tavalla minä kutsuin sinut taivaallisiin juhliin kuin seurakunta on otettu pois taivaaseen ja tämä on varmistus siitä että sinäkin tulet pääsemään perille. HUOM! JOS OLET USKOSSA ÄLÄ PERUSTA USKOASI KOKEMUKSIIN, NE EIVÄT PELASTA: ME EMME VAELLA NÄKEMISESSÄ, VAAN USKOSSA. KOKEMUKSET EIVÄT PELASTA! NE VAIN VAHVISTAVAT USKOAMME!

--

Olemme perheenä kovia kaikki lukemaan erilaisia kirjoja. Ja leffoja tulee aika paljon myös katsottua. Olimme bändin hajottua alkaneet vaimoni kanssa tehdä harrastelijaelokuvia, joissa pääasiassa näyttelemme vain me kaksi. Jossain alkupään leffassamme on näytellyt Suvi ja yhdessä myös Perttu, tosin tietämättään. Meille on tullut pieni sisäpiirin ”faniklubi”, joka ostaa leffojamme halpaan hintaan. Olemme vaimoni kanssa pitäneet yhden yhteisnäyttelyn täällä. Hän esitteli puputaidettaan ja mä muutaman valokuvan. Sen jälkeen pidin kaksi valokuvanäyttelyä Forssassa ja olen myynyt 6 suurennosta Hotelli Maakuntaan, valokuvatilaustöitä.

Totean tähän väliin että Kristiina on ainoa oikea vaimoni, Jeesuksen Kristuksen johdattama ja minä hänelle mies samoin. Hän on ainoa todellinen suuri rakkauteni.

Teimme kotimaan häämatkamme Poriin Yyteriin 2007 elokuussa. Se oli hieno lomareissu kauniine hiekkarantoineen ja Porin reissuineen. Asuimme pienessä ”hobitti”mökissä, kuten Krisse asian ilmaisi.

Teimme tänä kesänä matkan Itä-Savoon lapsuuteni kotikylään Lohilahdelle. Ajankohta 11.-15.6.2009. Oli kuin olisi palannut ajassa lähes 70-luvulle ja paikkaan jossa aika on pysähtynyt ja luonto kaunista ja tuhoamatonta. Näytin Krisselle monia mulle nostalgisia paikkoja ja hänkin tykkäsi kovasti paikasta. Kävimme katsomassa ulkoapäin molempia lapsuuden kotitalojani Lohikosken entistä Osuuspankin konttoria ja Lohilahden Osuuspankin konttoria, Lohikosken myllyä ja entistä saluunaa (baari, jossa ovet ennen avautuivat kuin lännenelokuvissa. Puiset ovet heiluivat edestakaisin sisään mennessä), kirkkoa ja hautausmaata (sijaitsee mäeltä jolta näkyy Saimaa). Kirjan etukansi on kirkon kellotapulista ja takakansi kirkontornista vähän ennen kovan ukkosmyrskyn alkamista. Koimme voimallisesti Jumalan hengen läsnäolon kun rukoilimme siellä. kuljimme luontopolulla 3 km:ä Vilkaharjulla. näin kolme lapsuuden ystävääni: Ari Rissasen, Kirsi Leinosen ja Sari Leinosen ja heidän lapsensa ja heinän vanhempansa.

Olen käynyt täällä Forssan hautausmaalla myöskin rukoilemassa vapautusta paikalle. Ja ottanut lukuisia valokuvia maisemasta ja tähtitaivaasta. Jokioisilla olen käynyt vapauttamasta demoneista kuuluisaa Jokioisten Kartanoa lukuisia kertoja. Viimeksi kävin siellä 31.7.2009 aamuyöllä ja aluksi siellä ei ollut mitään valoja palamassa, mutta ennen 04.30 aamulla sinne kartanon taakse oli syttynyt itsestään yhteen huoneeseen valot. Demonit alkoivat hermostua siitä kun rukoilin paikalle jälleen vapautusta ja että siellä olisi herran hallitusvalta eikä kenenkään muun. Se oli järkyttävä kokemus. Olen kokenut että paikka on erittäin sidottu pahojen henkien valtaan ja tarvitsee paljon rukousta täysin vapautuakseen.

Elämme aikaa jolloin pian koittaa 2-vuotishääpäivämme ja yritän järjestää kaukoputkinäytöksen tähtitaivaalle, jos säät sallivat, Toivon että näkisimme 22p/Kopff Komeetan joka on elokuussa Vesimiehen tähdistössä. Ja lisäksi perseidien tähdenlentoparven maksimin aikaan niitä pitäisi näkyä tavallista enemmän. Mulla on vaimolleni lahja ja hän järjestää ohjelmaa päiväksi. Suvi lähtee tähtileirille Espooseen. Näin elämämme tarina jatkuu edelleen ja edelleen täältä ikuisuuteen asti Herramme luo.