Kirjailijat

Omakustanteessa Kukonpolkua pitkin : kertomus Tammelan Linikkalan Saksan ja Järvenpään Tapanin talojen elämästä entiseen aikaan (1996) Tapani Santasalo on tutkinut äitinsä suvun, Tammelan Linikkalan Saksan suvun vaiheita. Työn kuluessa hän toteaa tulleen yllätyksellisesti esille, ettei sama Saksan suku olekaan jatkanut Saksan talon omistajana 1200-luvulta 1900-luvulle, vaan löytyi uusia suvun haaroja. Teoksensa esipuheessa Santasalo toteaa edelleen:

-- näin tästä kertomuksesta olikin tuleva osaksi kertomus Saksan talosta ja sen muinaisista omistajista ja isännistä, ja osaksi kertomus siitä Saksan suvusta, johon itse äitini puolelta kuulun. Kun edelleen totesin, että Saksan suvun tapahtumat 1800-luvulta alkaen monin mielenkiintoisin tavoin liittyvät Tammelan Järvenpään kylässä sijaitsevaan Tapanin taloon sekä myös verisitein Tapanin sukuun, tuli tämä talo ja suku myös mukaan tähän kertomukseen.

Tutkiessaan Tammelan Linikkalan Saksan suvun vaiheita Tapani Santasalo sai käsiinsä nipun vanhoja kirjeitä, jotka osoittautuivat niin kiinnostaviksi, että hän halusi ehdottomasti julkaista ne. Kirjeissä vuonna 1903 Amerikkaan lähtenyt Erland Saksa pitää yhteyttä kotiväkeensä, erityisesti veljeensä Kaarloon. Kirjeistä välittyy värikkäästi Erlandin monivaiheinen siirtolaiselämä. Myös Kaarlon elämän vaiheet ovat seurattavissa. Vuonna 1994 Tapani Santasalo toimitti Kaarlo Saksan ja hänen veljensä Erlandin kirjeet Terveisiä Lande veikolta –teokseksi.

Kukonpolkua pitkin : kertomus Tammelan Linikkalan Saksan ja Järvenpään Tapanin talojen elämästä entiseen aikaan
Santasalo Tapani

• 1996 (Omakustanne)
• Forssa
• Järvenpää, Linikkala, sukututkimus,

 

Terveisiä Lande veikolta
Santasalo Tapani

• (Omakustanne)
• Forssa
• siirtolaisuus,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjallinen tuotanto

Saksa, Erland ja Saksa, Kaarlo. Terveisiä Lande veikolta. Toimittanut Tapani Santasalo (1994)

Tapani Santasalo, Kukonpolkua pitkin : kertomus Tammelan Linikkalan Saksan ja
Järvenpään Tapanin talojen elämästä entiseen aikaan (1996)

Katkelma teoksesta Terveisiä Lande veikolta (1994)

2. joulukuuta 1903, Hanna, Wyoming, Erland veljelleen Kaarlolle Forssaan:
Ohjeita matkalle.
Ota heti Hangosta piletti tänne asti. On paljon helpompi täällä kulkea rautatiellä. Ota merimatkan varalle joku leipä ja suolaista juustoa. Pidä vatsan ympärillä vyö jokseenkin piukalla, syö oikein vahvasti, että vatsa on aika täysi, oleskele niin paljon kuin mahdollista laivan kannella raittiissa ilmassa. Ne ovat ainoat keinot meritautia vastaan. Kun laivan vahtimestari tulee huoneeseen ja sanoo: ”opp tek”, silloin on mentävä laivan kannelle. Valtamerilaivalla on sitte monen laisia toimia, rokotus ja silmätarkastukset y.m. Mutta ne tulee kyllä siellä tietämään. Kaikki onnistuu hyvin kun vaan on joka paikassa hyvin tarkkana. Seuraa kaikkia asioita hyvin tarkasti.

Siitä rahasta vielä mainitsen, että sillä voimme turvata itsemme jos niin sattuisi että syksyllä tulisi tuo temokraatin aika. Se on sellaista aikaa ettei saa mistään työtä, ja missä saakin niin palkka on kovin huono. Mutta kun on maata niin on työtä ja siitä tuloja. Ei siitä vielä tiedetä mitään jos sellaista aikaa tuleekaan, mutta pitää olla varoillaan. Jos ei Rooseveltti pääse presitentiksi, niin sitte se ehkä voi tulla. Mutta ei Sinun sitä tarvitse pelätä. Kyllä sitä nuoret miehet toimeen tulee vaikka missä. Voi paraiten ja onnea matkallesi. Hauskaa Joulua ja onnellista Uutta vuotta toivottaa Lande poika.

En vielä ole hankkinut Sinulle pilettiä kun ajattelin että tulet vasta Maalis-Huhtikuussa. Niin, osta sitte vaan Hangosta ja lähde heti pyhäin jälkeen. Samana päivänä kun lähdet niin pane kortti Forssasta, että nähdään kumpi ennen tulee. Lähtöpäivän voit ilmoittaa sentään jo ennen. Pane Tapanin Emma ja Saksan Amali kirjoittamaan minulle peninkulman pituisen kirjeen ja saman tempun saa tehdä kuka haluaa.

18. joulukuuta 1903, Hanna, Wyoming, Erland veljelleen Kaarlolle Forssaan:
Kivihiilikaivostyömies on kaikkein vapain työmies Amerikassa. Hän saa lähteä työstä pois koska haluaa. Sitte tuosta karvaasta vedestä. Jokaisella meillä on läkkikannu, jossa on kaksi osaa. Ylimmäisessä on eväsruuat, ja alimmaisessa vettä juotavaksi. Mutta ei se ole mitään pahanmakuista. Se on vallankin hyvää, sillä se on hyvin laimeata teetä jossa on siirappia joukossa. Mahtanee tuo Koskisen suussa maistua pahalta. Kun on tottunut väkevämpiin aineksiin eikä veteen.

Jaa, kun Sinä nyt maalle astuissa tulet tutkinnan alaiseksi. Niin ammattiasi kysyttäessä tulee Sinun vastata, että aijot farmariksi. Ne ovat tähän maahan tervetulleita poikia jotka aikovat sille alalle. Ja kun kysytään kuinka kauvan minä olen ollut maassa, niin saat sanoa että olen ollut vuoden vaiheille. Ja ammattini on ”kolimainari”. Samalla lähetän lapun jonka otat mukaasi, ja tarvittaessa näytät, kun kysytään kenen luo menet. Nyt taitaa jo kaikki olla neuvottu mitä minä voinkaan neuvoa.

Siis hyvästi, pian tavataan. Onnea matkalle toivottaa odotteleva veikkosi Lande. Kaikille kotiväelle mitä lämpimimmät terveiset.

Lande