Kannisto Eeva

Ypäjäläisen Eeva Kanniston kokoamat tiedot julkaistiin Viljo Rantasen tomittamana Harakan sukukirjana vuonna 1997. Laajalle levinneellä Harakka-suvulla on ”juuret Loimaan pitäjän Mannisten kylässä Loimijoen varrella”.

Eeva Kannisto kertoo kirjeitse Harakka-suku vv. 1558–1997 -kirjan tekemisestä:

Olen ollut kiinnostunut lapsesta asti Harakan talon vaiheista, sillä onhan se ollut isoisäni kotitalo. Lapsuudessani kiinnostukseni heräsi sikäli jo varhain, kun sisarukseni kävivät koulua. Tämä koulu kun oli tuon Harakan talon entinen päärakennus. Kuuntelin myös isäni kertomuksia Harakan talon vaiheista ja sen henkilöistä. Tällöin Harakan talo oli jo myyty vieraille, mutta kotini oli vielä viimeinen pala Harakkaa, mikä oli suvulla. Kuuntelin siis lapsena näitä tarinoita hyvin mielelläni. Sitten kun aloin aikuistua, niin ne tarinatkin vähän haalistuivat ja kiinnostus väheni. Kuitenkin, kun näin jossain lehdessä tietoja tai karttoja vanhoista asioista, niin tallensin niitä. Vasta kun pääsin eläkkeelle, aloin koota tietoja sukumme henkilöistä ja muista vaiheista. Apunani olivat nyt nuo isäni kertomukset sukulaisistaan, ainakin kun jälkipolvia aloin jäljittää. Sain yhteyksiä suvun jäseniin, joilta sain tietoja: vanhoja valokuvia, karttoja, asiakirjoja ja jopa muutamia noin sata vuotta vanhoja kirjeitä. Tämä projekti kesti noin kymmenen vuotta ennen kuin aineisto oli koossa. Työ oli hyvin mielenkiintoista ja se antoi aina lisää innostusta kun tapasin suvun jäseniä, jotka olivat innostuneita ja antoivat auliisti tietojaan. Huomasin, että parasta tietoa on se, jota saa henkilöiltä, jotka kertovat omista sukulaisistaan. Kirkkoherran virastoissa jouduin käymään monissa kuin myös maakunta-arkistoissa, mutta aina oli hyvä mieli, kun oli vähänkin päässyt eteenpäin. Vuonna 1997, jolloin kirja julkaistiin, oli myös ensimmäiset sukujuhlat.
Olen hyvilläni, jos olen saanut tallennettua vähäisen määrän pitäjämme historiaa, sillä tämä Ypäjä on ollut aina kotipitäjäni. Olen syntynyt, kasvanut tehnyt elämäntyöni täällä ja saanut viettää täällä näitä eläkevuosiani. Mieheni nukkui pois vuonna 2003. Haluan elää täällä kotikunnassani Ypäjällä nämä jäljellä olevat vuoteni, sillä olen ollut elämääni täällä tyytyväinen.

Palkinnot

Ryhmäpalkinto:

Maaseudun sivistysliitto palkitsi ypäjäläisen kirjoittajapiirin Elämäni tarinat vuoden 2000 opintoryhmän Alkio-mitalilla 15.2.2001

Henkilökohtaiset palkinnot:

Eläkeliiton Etelä-Hämeen piiri ry:n harrastekilpailu 15.5.2001 Vanhan kuvan tarina –sarjassa kirjoitus Vanhan myllyn tarina, sija 8,
kirjoituskilpailu 25.11.2006, proosasarja, 3. palkinto

Esitellyt teokset

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Tietokirjallisuus

Harakka-suku vv. 1558-1997. Toimittanut Viljo Rantanen

Kirjoitukset

Eläkeliiton Etelä-Hämeen piiri ry:n Joulutervehdys –lehdessä vuosina 2003, 2006 ja 2007

Ypäjäläinen-lehdessä 9/2001, 10/2001, 11/2001, 9/2002, 3/2004, 8/2006, 9/2006

Katkelma teoksesta Harakka-suku vv. 1558–1997 (1997)

Sukumme on lähtöisin Loimaan pitäjän Mannisten kylästä. Esi-isämme omistivat Mannisissa Harakka-nimisen tilan, joka oli eräs kylän perustiloista. Olemme siis vanhaa talollissukua. Tila on ollut olemassa siitä lähtien, kun Ruotsin kruunu niitä oli kirjoihin merkinnyt eli 1500-luvulta asti. Tila oli nykypäivän mittakaavan mukaan hyvin suuri, lähes 300 hehtaaria. Se sijaitsi maantieteellisesti selkeässä paikassa Loimijoen ja Kuusjoen yhtymäkohdassa etelään päin lähellä Kauhanojan rajaa päätyen etelässä Someron pitäjän rajaan. Lisäksi talolla oli erillisiä palstoja keskemmällä Mannisten kylää.

Keskiajalta uuden ajan kynnykselle eli 1500-luvulta 1800-luvulle tilaa viljeltiin vaihtelevalla menestyksellä. Tähän vaikutti Ruotsin vallan eri toimenpiteet: verokohtelu ja sodankäynnit. Väestö oli siihen aikaan sidottu taloon ja maahan, varsinaista muuta työtä ei ollut ja jos oli se oli tarkasti säädeltyä. Siten suvun jäsenet osallistuivat eri tavoin talojen töihin.

Isoonjakoon mennessä eli 1790-luvulle Harakan talo oli lunastettu perintötaloksi ja koko 1800-luku oli nähtävästi elinvoimaista jopa vaurastumisen aikaa. 1800-luvun loppupuolella alkoi taloudellinen murros ja kiinteä talonpoikaiselämä alkoi muuttua. Harakan talo myytiin 1900-luvun alussa sukumme hallusta. Sen jälkeen sukumme sijoittui lähialueille pääasiassa maanviljelijöiksi. Ajan myötä harakkalainen suku on sijoittunut Hämeeseen, Varsinais-Suomeen ja Uudellemaalle. Lisäksi ulkomailla on sukumme jäseniä, joista kaukaisimmat ovat Filippiineillä ja Hawaiilla.