Kirjailijat

Forssan entinen kirjastotoimenjohtaja Kalervo Huttu on eläkkeelle siirryttyään julkaissut kaksi teosta: historiikin forssalaisesta veneseurasta sekä forssalaisen liikemiespariskunnan Sirkka ja Kasper Lindholmin tarinan.

Kalervo Huttu kertoo kirjeessä seuraavaa:

Mistä idea kirjoittamiseen tuli?

Molemmat teokseni ovat tilaustöitä. Aloitteentekijä ja ideoitsija oli molemmissa julkaisuissa tilaaja. Forssan veneseura Riento oli hyvin aikaisin liikkeellä ottaessaan yhteyttä joskus vuonna 2000 ja ehdottaessaan 75-vuotisjuhlajulkaisun laatimista. Seuralla oli huoli muistitiedon häviämisestä, kun veteraanien rivit vuosi vuoden jälkeen harvenivat. Lions Club Forssa / Kuhan piirissä oli koettu samantapainen huoli, kun Sirkka ja Kasper Lindholmin vielä henkilöinä muistavien joukko pieneni. Aikatalu oli Lindholmien muistojulkaisun osalta aivan toinen, muutama kesäkuukausi, mutta hankkeeseen saattoi ryhytä, koska aineistoa oli kerätty valmiiksi kansiokaupalla.

Millainen kirjan valmistumisprosessi oli?

Oman vähäisen kokemukseni mukaan kirjoitusprosessi on aluksi kaaos, vaikka apuna olisi etukäteen laadittu jäsentely. Jossakin vaiheessa aineistosta kaivettu materiaali alkaa hahmottua kokonaisuudeksi, jota voi kasvattaa ja hioa. Hioa loputtomiin, jos aikaa on. Veneilyn parissa aikaa oli vuosia, autokaupan parissa tuskin ollenkaan. Kummassakin tapauksesssa jostakin ilmaantui kiire viimeisiksi päiviksi ennen painoon menoa. Laadin molemmat teokset kokonaistoimituksina eli painovalmiina aina kuvitusta, taittoa ja kansien grafiikkaa myöten. Siinäkin suhteessa molemmat tilaukset olivat varsin opettavaisia työkokemuksia.

Miten Forssa vaikutti kirjoittamiseesi tai ilmenee teoksissasi?

En osaa sanoa, miten Forssa olisi vaikuttanut kirjoittamiseeni tai miten se ilmenisi historiikkiteksteissäni, mutta se on selvää, että olen ollut saavana osapuolena näissä kirjoitushankkeissa monella tavalla. Julkaisun fyysisen tekemisen ohella molemmat tilaukset syvensivät tietämystäni Forssasta ja sen lähimenneisyydestä äsken eläneiden ja vielä elävien henkilöiden kautta. Uudenkylän ruutukaava sai uutta sisältöä, kun pääsi tarkastelemaan vaikkapa J.W. Filpun veneilyharrastusta ja sen taustoja. Samaan tapaan kaupunkikuvan muutos Loimijoen toisella puolella Hämeentien varrella henkilöityy joiltakin osin Kasper Lindholmiin.

Mitä Forssa merkitsee sinulle nykyään?

Mitä Forssa merkitsee minulle nykyään oltuani eläkkeellä kaupungin palveluksesta jo useita vuosia? Mieleen nousee väkisin sana "monivammainen" ja yritän miettiä, mikä ilmaisu kuvaisi parhaiten henkilöä, jonka osaksi on tullut syntyä yhtäällä ja asua ja toimia sen jälkeen vähän siellä sun täällä, pisimpään kuitenkin Forssan seudulla. Arvostan sitä piirrettä, että ihminen on voinut kasvaa ja juurtua jossakin pysyvässä ympäristössä aikuisuuteensa asti. Että hän on kotoisin jostakin. Toki oma viehätyksensä on siinäkin, että voi tuntea kotoisaksi Kainuun tai Keski-Suomen murteen, ei säikähdä savon kieltä tai voi vain muistella Sunilan sellutehtaan hajuja sumuisena talviaamuna Otsolan suoralla. Vammoja tai ei, muttta ehkä niistä johtuu, että ei voi aivan satanen lasissa surra menetettyä piparkakkutaloa tai torjua torin laidan tyhjää kahvilarakennusta.

Forssan veneseura Riento ry 1930-2005
Huttu Kalervo

• 2005 (Forssan Veneseura Riento ry)
• Forssa, Tammela
• historiikit, järjestöt, veneily,

 

Siittä vaan, sano Kassu : Sirkka ja Kasper Lindholmin tarina
Huttu Kalervo

• 2006 (Lions Club Forssa / Kuha)
• Forssa, Tammela
• autoala, elämäkerrat, Kalsun kartano, yritykset,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjallinen tuotanto

Teokset

Forssan Veneseura Riento ry 1920-2005 (2005)

Siittä vaan, sano Kassu : Sirkka ja Kasper Lindholmin tarina (Lions Club Forssa / Kuha, 2006)

Osuus teoksessa

Osa II 1914-1939 teoksessa Työväenliikettä tyykikylässä : Forssan työväenyhdistys 1889-1989 (1989)

Katkelma teoksesta Siittä vaan sano Kassu : Sirkka ja Kasper Lindholmin tarina (2006)

PERHEEN PERUSTAMINEN

Sisällissodan jälkitunnelmat eivät olleet vielä laantuneet 1930-luvun alkuvuosina. Kasper Lindholmin ja Sirkka Kilven seurustelun alkamisesta ei ole säilynyt tietoja. Vihjeenä voi ehkä ymmärtää erään Sirkan kirjoittaman runon talvisen koivukujan. Pienen kaupungin yhteisössä ihmiset tiedettiin ja tutustuminen tapahtui melkein pakosta. Seurusteluun ryhtyminen vaati kuitenkin tiettyä rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta kummaltakin osapuoelta, kun muistetaan perheiden erilaiset taustat.

Kasper oli porvarillisesta kauppiasperheestä ja oli ilmeisen eteenpäinpyrkivä ja kunnianhimoinen luonteeltaan. Hän osallistui jonkin verran ajankohdan oikeistolaisvirtauksiin, mutta kohdisti tarmonsa ensi sijassa oman yritystoimintansa kehittämiseen. Se edellytti hakeutumista Matkun asemakylästä väljempiin maisemiin, joita löytyi Forssasta. Kuinka suunnitelmallista puolison hakeminen edelläkuvatusta asenteesta lähtien oli naimaikään varttuneelle, mutta isästään orvoksi jääneelle miehelle, jää vain arvailtavaksi.Perheside ajankohdan erääseen keskeiseen paikalliseen vaikuttajaan ei voinut olla haitaksi, vaikka politiikan väri olikin vastakkaisesta suunnasta. Puolison äitipuolen Ainon kautta avautui myös kauppalan kulttuurielämä uudella tavalla.

Seurusteluun liittyi olennaisesti myös suhteen luominen appivanhempiin. Siinä Kasper näyttää onnistuneen hyvin. Väinö ja Aino Kilvestä tuli Lindholmien hyvät ystävät ja tukijat, jotka vierailivat usein Kalsun kartanossa. Lisäksi Väinö Kilpi osallistui Autotalon toimintaan sen hallituksen jäsenenä monet vuodet. Appivanhempien kautta avatui varmasti myös tilaisuus luoda yritystoiminnalle hyödyllisiä tuttavuuksia. Sirkan ja Kasperin suhteessa ei ollut kysymys mistään äkillisestä intohimon leimahduksesta tai neidonryöstöstä. Avioon mentiin vakain tuumin ja harkiten. Kihloihin nuoret menivät vuonna 1933 ja kihlakuvassakin käytiin. Aili Korpela muistaa hidän sitten kulkeneen Matkun kylänraittia käsi kädessä hienoissa vaatteissa. Sirkalla oli ollut leveälierinen hattu ja pitsinen leninki. Kaunis ja komea pari.

Sirkka lienee ollut halukas perheen perustamiseen, vaikka olikin jo päässyt farmaseuttina nauttimaan itsenäisen virkanaisen elämästä. Politiikka ei myöskään ollut este lähteä toteuttamaan omia parhaita toiveita. Siitä, kuinka pitkälle ja yksityiskohtaisesti nuoripari oli tulevaisuuttaan suunnitellut, ei ole tietoa. Jotakin Autotalon kaltaista oli jo ehkä mielessä, mutta Kalsun kartano tuli mahdollisuutena eteen vasta myöhemmin. Maailmantilanne oli kiristymässä ja kiinteässä omaisuudessa varallisuuden säilyminen oli turvallisempaa.

Kasper Lindholm ja Sirkka Kilpi solmivat avioliiton 14.7.1935. Kasper oli avioituessaan 29-vuotias ja Sirkka 26-vuotias. Heidät vihittiin Matkun Rukoushuoneessa ja hääpidot järjestettiin Matkun Kerholassa. Häämatka suunnattiin Aulangolle. Antti Lempinen muistaa lapsuudestaan, että Lindholmit olisivat asuneet avioliiton ensiajat Riihitie 1:ssä Forssassa vuokralaisina. Erityisesti hänen mieleensä oli jäänyt Kasperin "puttiperse" Ford, pieni henkilöauto, jonka takaluukun avaamalla sai näkyviin lisäpenkin anopille. Enon, Viljo Vuorisen kautta Lempiselle syntyi Kasper Lindholmiin melkein kuin sukulaisuussuhde. Lindholmien oma vakinainen asunto toteutui pari vuotta myöhemmin oman liiketalon yhteydessä.

Väinö Kilpi oli keskellä pitkään jatkunutta valtuuston puheenjohtajan kautta, kun hänen tyttärensä avioitui Kasper Lindholmin kanssa. Perhesyyt lienevät keskeisesti vaikuttaneet siihen, että sosialidemokraattinen kunnallispolitiikko meni mukaan vävypoikansa Kasperin liiketoimiin Autotalo Oy:n hallitukseen. Hän toi nuoreen yritykseen aivan eri tavalla arvovaltaa ja yhteiskuntasuhteita, kuin jo matkulaisen kauppiaan poika olisi aloitellut yksin.

Voi arvailla vaikutteita myös henkilökohtaisella tasolla. Väinö Kilpi oli menettänyt poikansa tämän ollessa muutaman vuoden ikäinen. Kasper toi ehkä jotain korvaavaa Väinö Kilven elämään. Ajatus toiminee myös toisinpäin. Kasper oli menettänyt isänsä tämän kuollessa Kasperin sotaväkiaikana. Väinö Kilpi oli Kasperille ehkä laajan kokemuksen omaava korvaava isähahmo. Kasperin ja apen välille näyttää syntyneen ainakin aluksi hyvä suhde, jota viljeltiin toistuvina vierailuina Kalsun kartanossa. Kuinka se kesti myöhemmin, kun Kasperin elämäntavat alkoivat muuttua, jää kysymykseksi.