Kirjailijat

Kirjailija Jari Tammi kertoo Forssan-vuosinaan tehdyssä haastattelussa kirjoittamisestaan. Hänen kirjoittajan ja kustantajan uransa juuret ovat lapsuudenkodista lähtöisin.

Minulla ei ole ollut vaikeuksia yhdistää taiteellista työtä ja yrittämistä, sillä isälläni on sekä kuvataiteen että ekonomin koulutus ja äitini toimi sekä Forssan Teatterin kantavana voimana että yrittäjänä, mm. kosmetologina.

Varsinaisen sysäyksen kirjoittamiseen minulle antoi tätini, kirjailija Raisa Lardot, kun olin 8-vuotias. Hän antoi keltakantisen vihon ja kehotti kirjoittamaan runoja. Kirjoittaminen on lapsesta asti ollut varsinainen intohimoni, vaikka piirtäminen ja maalaaminen ovat kulkeneet siinä rinnalla.

Ensimmäinen kirjani oli 9-vuotiaana kokoamani tietokirja Viisauden henki, johon kokosin tietolistoja tietokirjoista ja johon tein kannetkin itse, ja ensimmäisen romaanini sain valmiiksi 12-vuotiaana. Koko kouluajan kirjoitin paljon, muun muassa jännitysromaaneja. Kirjoitin salassa kavereilta, vasta lukioaikoina kerroin kirjoittamisestani.

Kirjoitin ja hioin esikoisteostani Nassintaita monta vuotta. Pitkään työstin myös toista teostani Kuperkeikkaa, peräti kahdeksan vuotta. Myöhemmin olen kirjoittanut siitä myös englanninkielisen version. Nassintaista olen julkaissut toisen version.

Perustin Turkuun mainostoimiston vuonna 1989 ja vuotta myöhemmin myös kustannusyhtiön. Oman kustannusyhtiön perustaminen oli tietoinen valinta, vaikka perinteisellä tavalla olisin ehkä päässyt helpommalla. Mutta haluan kokeilla uusia genrejä ja tyylikeinoja niin että jokainen romaanini olisi erilainen. Isojen kustantamoiden kannalta tämä olisi markkinoinnillisesti hankalaa, kirjailijakuvahan edellyttää selkeää kategorisointia.

Kirjoittajana minulle on tyypillistä perfektionismi. Kirjoitan monia teoksiani monta vuotta ja hion niitä moneen kertaan. Esimerkiksi Kalevan solkea kirjoitin Iso-Britanniassa asuessani kuusi vuotta, joiden aikana teoksesta syntyi 17 eri versiota. Tosin joskus nuorempana kirjoitin kerran romaanin kahdeksassa päivässä ja yössä.

Kirjallisina esikuvinani voin mainita mm. Mihail Bulkagovin, Italo Calvinon, Vladimir Nabokovin ja Joseph Hellerin. Kotimaisesta kirjallisuudesta Joel Lehtosen Putkinotko säväytti. Toinen suosikkini on Asko Sahlberg.

Forssa on ollut minulle keskeinen kirjoittamisen paikka, olen kirjoittanut täällä paljon. Olen kiitollinen Forssalle kasvu- ja koulukaupunkina, ja ikään kuin kiitollisuudenvelkaani maksaakseni haluan kehittää kaupunkia. Forssalla olisi paljon potentiaalia, jota kaupunki vain on turhan arka käyttämään hyväkseen.

Kirjaprojektit ovat olleet kaupunkikehitystyön ja tuoreen perheenlisäyksen takia viime aikoina kohmeessa. Suunnitteilla on kuitenkin Forssa-aiheinen dekkari. Kaksi sanakirjaa on jo varsin pitkällä valmistumassa.

Minulla on valtavasti kirjaideoita, satoja suorastaan. Koskaan en pysty niitä kaikkia toteuttamaan, mutta sen tiedän, että parhaat kirjani ovat vasta edessäpäin.

Teoksista lyhyesti

Nassintai (1990) on Jari Tammen esikoisteos. Se kertoo miehestä, jolle käy heti ensi sivuilla hullusti: salama iskee päähän. Ja yhtäkkiä mikään ei tunnu olevan niin kuin ennen. Siitä alkavat miehen jännittävät ja riemukkaat seikkailut. Nassintai on tyyliltään kielileikkinen.

Kuperkeikka (1991) on dekkariparodia. Se sijoittuu Metropoliin, joka tiedetään niin suureksi kaupungiksi, että sen nimikin on hukkunut tuhansiin yksityiskohtiin. Rikolliset ovat Metropolissa arvostettuja kansalaisia. Kaikkien konnien guru Pappa kerää kelmit yhteen Maailman Suurinta Rikosta varten. Siitä alkaa seikkailu vailla vertaa.

Kuningas ja narri (1991) kertoo kuninkaan ja narrin välisestä ystävyydestä, jota ei ääneen sanota, ja jota ei ajatuksissakaan tunnusteta, mutta jonka sydän salassa tietää. Viikko viikolta yksi vuosi kuluu, paljastaen totuuden kerrallaan.

Kuninkaasta ja narrista sanottua

Tammen tarinoita lukee mielellään, koska ne kätkevät sisäänsä oivaltavia ajatuksia…kiehtova vertauskuva erilaisten ihmisten ystävyydestä.
-Riitta ja Olli Jalonen, Kodin kuvalehti

Pöytäkirja: matka pöydälle (1993) kertoo miehestä, joka on addiktoitunut keräämään pöytiä sen jälkeen kun hänen esikoisensa putosi kohtalokkaasti hoitopöydältä. Lopulta hän lähtee pitkälle tutkimusmatkalleen etsimään syvintä sieluaan, perimmäistä Pöytäkirjaa, joka selittäisi kaiken.

Kasuaari: päästä minut pahasta (1995) on Jari Tammen ensimmäinen runokokoelma. Teoksessa seikkaillaan strutsien, emujen, nandujen, kasuaarien ja naisten salaperäisessä maailmassa ja etsitään runoilijoiden näköisten runoilijoiden jälkeensä jättämiä valkoisia, tyhjiä paperiarkkeja.

Kalevan solki (2002) on Jari Tammen oma huikea rekonstruktio siitä, mitä myyttisessä esihistoriassamme todella tapahtui. Kalevalasta tutut hahmot seikkailevat Turun seudulla vuonna 801. Väinämöisen on vielä kerran noustava apuun, löydettävä kauan sitten kadonnut Kalevan solki ja pelastettava suomalaisten kantasuku lopulliselta perikadolta.

Kalevan soljesta sanottua:

Sanalla sanoen, kysymyksessä on huikea, suorastaan posketon parodia Kalevalasta... Jari Tammella näyttää olevan syvälliset tiedot folkloristiikasta ja historiasta... Tammella on myös verraton fabulointikyky, joka tekee kirjasta erinomaisen hilpeän, eikä sitä lukiessa aika käy pitkäksi.
– prof. Anto Leikola, PORTTI (nro 2/2003)

Värisokeat (2003) on hauska, yllätyskäänteillä pakattu rakkausjännäri miehestä, joka hylkää mainosuran alkaakseen sarjakuvapiirtäjäksi, mutta joutuu entisen tyttöystävänsä kostojuonittelujen kohteeksi tavoitellessaan elämänsä naista.

Kalevan solki
Tammi Jari

• 2002 (Kuippana)
• Forssa
• fantasia- ja tieteiskirjallisuus,

 

Kasuaari : päästä minut pahasta
Tammi Jari

• 1995 (Pikku-Idis)
• Forssa
• runot,

 

Kuningas ja narri
Tammi Jari

• 1991 (Pikku-Idis)
• Forssa
• romaanit,

 

Kuperkeikka: dekkariparodia
Tammi Jari

• 1991 (Pikku-Idis)
• Forssa
• romaanit,

 

Nassintai - Nasdag
Tammi Jari

• 1990 (Pikku-Idis)
• Forssa
• romaanit,

 

Pöytäkirja : matka pöydälle
Tammi Jari

• 1993 (Pikku-Idis)
• Forssa
• romaanit,

 

Värisokeat
Tammi Jari

• 2003 (Kuippana)
• Forssa
• romaanit,

 

Kirjailijan tuotantoa louna-kirjastoissa.

Kaunokirjallinen tuotanto

Romaanit

Nassintai – Nasdag (Pikku-idis, 1990)

Kuperkeikka: dekkariparodia (Pikku-idis, 1991)

Kuningas ja narri (Pikku-idis, 1991)

Pöytäkirja: matka pöydälle (Pikku-idis, 1993)

Nassintai – Toinen versio (Pikku-idis, 1994)

Ihmiskokeita : proseduraalinen kollektiiviromaani (Mahdollisen Kirjallisuuden Seura, 2016)

Runot

Kasuaari: päästä minut pahasta (Pikku-idis, 1995)

Kakkikirja : paukkuvia lastenrunoja ja haisevia eläinloruja (Pikku-Idis, 2016)

Fantasiaromaani

Kalevan solki (Kuippana/Pikku-idis, 2002)

Jännitysromaani

Värisokeat (Pikku-idis, 2003)

Novelli

Pojan ripijuhlat teoksessa Verenhimo : suomalaisia vampyyritarinoita. Toim. Juri Nummelin (Teos, 2011)


Muu kirjallinen tuotanto

Parhaat rakkauskirjeet : rakkauskirjeen käsikirja (toim.) (Pikku-idis, 1992)

Suuri kirosanakirja (Pikku-idis, 1993; 2. laitos 2002, 3. laitos vuonna 2007 WSOY:n kustantamana)

Suuri solvaussanakirja : haukkumasanat (Pikku-idis, 2003)

Suuri vertailusanakirja (Pikku-idis, 2008)

Friedrich Nietzsche, Näin puhui Zarathustra : kirja kaikille ja ei kenellekään. Suomentanut Jari Tammi (Pikku-idis, 2008)

Maammesanakirja : lukukirja epäluuloisille, kateellisille ja itsekkäille suomalaisille (Pikku-idis, 2009)

Aisopos, Faabelit : täydellinen kokoelma moraaleineen. Valikoinut ja suomentanut Jari Tammi. (Pikku-idis, 2010)

Suuri ällösanakirja : piinakiinaa pitkässä juoksussa (Pikku-idis, 2011)

Suuri haistattelusanakirja : haistattelut, käskytykset ja muut karkeudet. Piirrokset: Jari Tammi (Pikku-idis, 2012)

Suuri jääkiekkosanakirja : jääkiekkoperheen sanat ja sanonnat (Pikku-idis, 2013)

Suuri nimittelysanakirja : haukkumaherkkujen aarrearkku (Pikku-idis, 2014)

Ote teoksesta Kalevan solki (2002)

Jalka lipesi polkimelta ja kivivanteinen hiomasorvi pysähtyi kuin seinään. Ilmarinen kierähti lopulta pallillaan tuijottamaan Lemminkäistä oikein kunnolla. Vaikka hän oli puoli päätä lyhyempi, hartiat olivat kahta leveämmät, rintakehä kuin iso tynnyri ja reidetkin kuin kaksi järeää hirsitolppaa. Härkämäisen paksun niskan päässä olivat nokiset, karskin komeat kasvot, kulmikas sänkileuka, suora nenä ja totiset silmät. Tummalettinen tukka oli otsalta lyhyt ja harjasmainen kuin villisialla.

Turun pääseppä Ilmarinen oli 35-vuotias lihaskimppu, joka ei turhia konstaillut. Jörö luonne oli perintöä hänen hämäläisiltä vanhemmiltaan, jotka parikymmentä talvea sitten lähtivät Torronsuon takaa Loimijoen varrelta, patikoivat Hämeen härkätietä alas Turkuun ja ylittivät Aurajoen lautalla, muuttivat yön suojissa vanhan mestarin kummittelevaan autiopajaan Puolalanmäen etelärinteelle ja alkoivat heti aamulla hommat kuin olisivat aina lymyilleet siellä. Pajan yhteydessä ollut pirtti kunnostettiin, mutta vanhemmat tapettiin jo vuoden päästä muutosta, kun hulluksi tullut entinen naapuri Liesjärven rannalta saapui – taas yön suojissa – kostamaan ties mitä päähän juolahtanutta. Sivuseinällä roikkui yhä se varrestaan murtunut nuorisokirves, jolla kuusitoistatalvinen Ilmarinen lähetti tuon hullun tuonelaan jatkoraivoille.

Seuraavana aamuna hän rupesi naama peruslukemilla elättämään itsensä ja kymmenen vuotta nuoremman sisarensa Annikin, hän kun ei synkästä tapahtumasta meteliä pitänyt – ja siitä sikisikin sanaseppojen osuva luonnehdinta: Syntyy yöllä, jo päivällä aikaihminen. Hänestä kasvoi kuulu takoja ja valaja, mestariseppä seitsemännessä polvessa, jonka luo tultiin teettämään vaativia töitä läheltä ja kaukaa. Kaupparunoissa kehuttiin, että tilauksesta hän kalkutteli vaikka taivaankannen, jossa eivät näkyneet vasaran jäljet eivätkä pihtien pitelyt.

Työkiireet eivät latistaneet tutkimusviettiä. Öisin hän muuttui merkillisten koneiden väsäilijäksi. Annikin mielestä se oli hyvitystä hakeva pakkomielle, sillä vanhemmat olisivat ehkä säilyneet hengissä, jos isä olisi niiden pakollisten aurojen ja miekkojen lisäksi keskittynyt vapaa-aikanaan valmistamaan varasansoja eikä leluja, mistä Ilmarinen syytti itseään. Hän tarvitsi vain naisen, kuten Annikki tuumi, mutta ujolle aikamiespojalle riitti hienosti oma seura. Kun palkeet pumppasivat ahjoon elämän henkeä ja pihdit tuikkasivat tuleen jonkin monimutkaisen laitteen osasia, seppä tunsi loihtivansa ajatuksen voimalla liikkuvia, tuulta hengittäviä jumalten patsaita, eikä hänen ilman ja tuulen jumalan mukaan annettu nimensä voinut olla osuvampi – eikä syyllisyydentunne vanhempien kuolemasta typerämpi.

Kustannusyhtiö Pikku-idis

Varsinaissuomalaisia kirjailijoita – Jari Tammi

Jari Tammen kotisivut

Jari Tammi, "Leksikolla päähän" : sanakirjojen tekijä ja kustantaja kertoo työstään ja intohimostaan. Parnasso 2013 : 2, s. 27-33.