Kirjailijat

Hullunkurinen suku (2003) on forssalaisen sanoittajana tunnetun Turkka Malin ensimmäinen proosateos. Se on erään “hullunkurisen suvun” tarina hullunkurisessa pikkukaupungissa, joka tuntee nimen Forssa. Henkilögalleriassa vilisee mm. Keinosiementäjä, Sinuhe, Nonna, Appiukko, Pikkuliina ja Ufomies.

Turkka Mali kertoo teoksensa syntyprosessista seuraavaa:

Kirjan kirjoittaminen oli alun perin kustantajan idea. Hän oli lukenut Forssan lehteen kirjoittamiani pakinoita, ja hän ehdotti, että kirjoittaisin kokonaisen kirjan.

Turkka Malin isoäiti oli kirjakauppias, ja häneltä Mali onkin saanut kiinnostuksensa kirjoihin ja kipinän kirjoittamiseen.

Sain idean, että kirja voisi lähteä liikkeelle edesmenneen isoäidin Immin kirjeestä, jossa hän pyytää minua laittamaan suvun hullunkurisimmat jutut kansien väliin. Tämän alkuidean jälkeen kirjoittaminen oli helppoa ja suht nopeaa. Laulujen sanoituksia kirjoittaessa on tottunut kirjoittamaan nopeasti, kunhan on ensin visio valmiina. Kirjoitin kirjaa mökillä vain koira seuranani parin viikon ajan yötä päivää. Prosessi oli mielenkiintoinen, mutta myös raskas.

Kysymykseen siitä, kuinka forssalaisuus on vaikuttanut kirjoittamiseen, Mali vastaa näin:

Forssalaisuus on antanut minimalistisen näkökulman kirjoittamiseen. Koska tämä on pieni paikka ja kaikki tuntevat toisensa, ei kirjoittaessakaan tule lähdettyä suureellisesti syleilemään maailmoja. Haluan sanoa asiat niin kuin ne ovat, yksinkertaisesti.

Forssa on minulle henkinen koti. Olen asunut täällä koko ikäni, ja silloinkin, kun olin seitsemän vuoden ajan töissä Helsingissä, tulin aina illaksi kotiin Forssaan. Vaikka pieni paikkakunta voi joskus olla ahdistavakin, Forssa muodostaa minulle tärkeän turvaverkon. Forssalaiset huolehtivat minusta!

Tulevaisuuden haaveet Turkka Malilla ovat selkeät:

Haluan tulevaisuudessa kirjoittaa kunnon kirjoja, tulla ”kunnon” kirjailijaksi.

Turkka Mali on monipuolisimpia ja tuotteliaimpia sanoittajia Suomessa. Hänen nimissään on Teostossa noin 3 000 laulua. Mali on sanoittanut muun muassa sellaiset kappaleet kuin Täällä pohjantähden alla, Enkelin silmin, La dolce vita, Kirje ja Kerran.

Palkinnot:

Kullervo Linna -palkinto vuonna 2000.

Hullunkurinen suku
Mali Turkka

• 2003 (Kustannus HD)
• Forssa
• kertomukset,

 

Keisarin pakinoita
Mali Turkka

• 2012 (Forssan koripojat ry)
• Forssa
• pakinat,

 

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kaunokirjallinen tuotanto

Kertomuksia

Hullunkurinen suku (Kustannus HD, 2003)

Pakinoita

Keisarin pakinoita (Forssan Koripojat ry, 2012)

 
Näytelmäkäsikirjoitukset

Tervetuloa kotiin (1979)

Venäläinen paletti (2001)

Testamentti (2002)

Antamaton sotilas (2003)

Riemuranta (2004)

Ote teoksesta Hullunkurinen suku (2003)

Suuri päivä

Kevät 2003. Kun prinsessani, kuopukseni, pisti päähänsä valkolakin, oli vuorossa jättimäiset ilonkyyneleet. Satoi tai paistoi, ei ollut sillä väliä. Sydämissä ollut valo riitti valaisemaan koko viikonlopun. Omista juhlistani oli lähes kolmekymmentä vuotta, mutta vieläkin muistan melkein jokaisen hetken.

Hävettää, kuinka huonosti tuli hoidettua se lukio. Vähän enemmän yritystä, niin olisin tällä hetkellä arvostettu professori tai ainakin kunnioitettu poliitikko. Toisaalta meille kaikille on kartta piirretty. Tyttärelleni en toivo muuta kuin että hän löytäisi sen ammatin, mistä hän on kiinnostunut. Oli se sitten siivooja tai ekonomi tai taiteilija. Ihan sama.

Liian harvoin tulee kerrottua lapsilleen, kuinka tärkeitä he ovat. Itse asiassa ei ole mitään tärkeämpää. Paljon puhutaan siitä, että haluaisimme tehdä heistä oman kuvamme. Se ei pidä paikkaansa. Tehköön prinsessa itsestään omakuvan, joka on varmasti erilainen kuin tämä meikäläisen. Se voi olla parempi, se on aivan varmasti kauniimpi, mutta mikä tärkeintä se on oma.

Nyt ne siivet sitten aukeavat. Taiteilija katsoo sivusta kun lintu lentää pesästä. Itku siinä tulee, mutta tulkoon. Illan pimeimpinä hetkinä pieni murhe asuu sydämessä. Siinäkö se oli se elämä? Tuleeko tähän suureen tyhjään taloon enää Manun ja Mandin ystäviä, kuuluuko yläkerrasta enää koskaan hirveä discon jyske, oksentaako kukaan enää koskaan tietokoneeni päälle? Toivottavasti!

Mandi, ei sitä usein pysty sanomaan, mutta sanotaan se nyt: Onnea, minä rakastan sinua! Minä rakastan kaikkia teitä lapsiani, vaimoani, perhettäni ja koko hullunkurista, pähkähullua sukua! Kiitos että olette sietäneet minua. Minäkin olen yrittänyt sietää teitä!

Kustannus-HD