Immonen Lauri

Lounais-Hämeessä pitkään asunut Lauri Immonen kirjoitti kaksi Laatokan saarten talvisodan tapahtumia käsittelevää teosta: Kaksi tykkiä : Mantsinsaari talvisodassa (WSOY, 1966) sekä Unohdettujen rintama (WSOY, 1967). Immosen kiinnostus sota-ajan tapahtumiin erityisesti Mantsinsaaressa ja Petäjäsaaressa johtuu siitä, että hän ja koko hänen sukunsa on kotoisin Karjalasta Laaatokan Mantsinsaaresta.

Lauri Immosen pojan Tapani Immosen mukaan evakon jälkeen Lounais-Häme ja etenkin Hykkilän kylä Tammelassa muuttui varsin rakkaaksi Lauri Immoselle. Hän myös kirjoitti tuotantonsa pääasiassa siellä.

Esitellyt teokset

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjat

Kaksi tykkiä: Mantsinsaari talvisodassa (WSOY, 1966)

Unohdettujen rintama (WSOY, 1967, 3 p. 2010)

Leppäsilta - Mursula - Lemetti - Siira :  Osasto Elomaan talvisota (Laatokan puolustuksen perinneyhdistys, 2013)

Kirjoitti lisäksi radiodokumentteja sekä runsaasti lehtiartikkeleita mm. Forssan Lehteen.

Ote teoksesta Kaksi tykkiä (1966)

Silloinen Laatokan Meripuolustuksen komentaja, eversti Järvinen, ei ole selostuksessaan maininnut, mitkä olivat hänen mielialansa. Vihollisen selustaan oli jätetty yksikseen suomalaisittain katsoen suuri miesmäärä puolustamaan linnakesaarta, joka oli ollut jo rauhan vuosina yksi eversti Järvisen rakkaimmista yksiköistä. Hän oli luonteeltaan sellainen, että hän sotilaanakin suhtautui tunneperäisesti näihin asioihin. Vastuu painoi häntä varmasti hirvittävällä tavalla.

Laatokka oli vielä sulana. Siirto olisi jäänyt laivakuljetusten varaan. Laatokan Meripuolustuksen alukset olivat niin pieniä, että kaikki voimat olisi pitänyt panna toimimaan Mantsin hyväksi. Operaatio olisi saattanut jotenkuten onnistua yön aikana, mutta silloinkin vain mikäli vihollinen ei olisi merellä eikä myöskään ilmasta toiminut sitä vastaan. Mantsin miesten pelastaminen oli hiuskarvan varassa. Mutta onneksi eivät sen miehet ymmärtäneet eivätkä osanneet tehdä tällaisia laskelmia, vain ylimmät päälliköt ehkä. Eikä heillä tuollaiseen ajatteluun ollut aikaakaan. Päivästä päivään, läpi vuorokausien, oli heillä yllin kyllin rasittavaa toimintaa, ja heidän vaaroihin liittyvän ajatuksenkulkunsa katkaisi väsyneen miehen uni silloin, kun siihen tarjoutui pienikin tilaisuus.