Sisältöön »
Tekstikoko Suurenna fonttikokoa

« Kirjailijat

Luja-Penttilä Sinikka

Luja-Penttilä Sinikka

  • s. 09.06.1924 Antrea
  • Ylioppilastutkinto ja erilaisia kursseja
  • Sosiaalineuvos (ent. kustannustoimittaja, kansanedustaja ja ministeri)
  • Kuvan omistaja : Sinikka Luja-Penttilä

Esittely

Sinikka Luja-Penttilän romaani Venla (1983) kertoo kaksi koskettavaa naiskohtaloa 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Teos kuvaa Amalian ja Venlan, äidin ja tyttären vaiheita. Venlan kehitysvuosia kuvaava luku sijoittuu tehtaan ajan Forssaan.

Tuotanto

Julkaistut teokset

Luja-Penttilä Sinikka

Venla

Luja-Penttilä Sinikka

  • Julkaisuvuosi: 1983 (Tammi)
  • Paikkakunnat: Forssa
  • Avainsanat: romaanit, työläiskirjallisuus

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.


Kaunokirjallinen tuotanto

Romaani

Venla (Tammi, 1983)(ilmestynyt myös äänikirjana)

Muu kirjallinen tuotanto

”Suomi ei tule toimeen ilman meitä”: Uudenmaan sos.dem. naispiiri ry 25 vuotta (Koliprint, 1989)

 

Otteita

Ote teoksesta Venla (1983)

Täällä tehtaat määräsivät kaupungin tahdin ja elämän rytmin. Ne ulvoivat ihmiset hereille ja työhön. Ne määräsivät ihmisten ruoka-ajat. Tehtaan pillien mukana kulki harmaa ihmisjono puista jalkakäytävää tehtaaseen ja sieltä pois.

Ensimmäisenä sunnuntaina Eeva haki heidät katselemaan tehtaita. He kiertelivät punaisia tiilimuureja, kurkistelivat konehuoneiden ikkunoista sisään ja seisoivat pilviä hipovan tiilipiipun juurella. Kun he katsoivat ylös, heillä oli vihlova tunne, että piippu huojui hiljalleen. Eeva muisti ajan, jolloin kaikki tämä rakennettiin. Hän oli nähnyt muurarit rakentamassa piippua huimaavassa korkeudessa avaran taivaan alla.

Iltaisin, kun viimeiset kylpijät olivat lähteneet ja Amalia laitteli illallista, istui Eeva heidän keittiössään suurikasviosena, ohut tukka kireällä saparolla. Hän oli paljain säärin yllään lyhyt hame ja hihallinen paita, sillä hän oli työssä vihtasaunan puolella. Silloin hän kertoi enemmän tehtaiden perustamisen ajoista. Tänne oli tullut sällejä ja souvareita jokaisesta Suomen kolkasta. Lähiseutujen mökkiläiset ja pikkutalollisetkin olivat jättäneet maapaikkansa ja muuttaneet tänne tehtaalaisiksi. Saatiinhan tehtaan työstä käteen selvää rahaa.

--

Ne ajat olivat Eevan nuoruuden aikoja, joiden yllä oli aamuruskon kajo. Hän huokaisi ajatellessaan kaiken muuttumista. Hän jatkoi:
- Nyt on toinen aika. Äijä on kuollut ja kuopattu. Entiset sällit ja souvarit ovat menneet maan rakoon. Työväki tekee säälliset työpäivänsä kuudesta kuuteen eikä karkaa työaikana mäkeen olutta juomaan. Nyt niillä on tehtaan puolesta koulut ja kirjastot, jopa voimisteluseurakin!