Marjamäki Jaakko

Marjamäki kertoo runoteoksiensa synnystä ja kirjoitusprosessista seuraavaa:

Sain aivoverenvuodon ja aivoveritulpan vuonna 1999, toipuminen kesti tietyn aikaa ja prosessi oli tuskallinen. Sairaus aiheutti alkuvaiheessa kipuja ja nukkuminen oli vaikeata. Ensimmäinen kirja syntyi tarpeesta suorittaa henkistä sipulinkuorintaa sairauden jälkeen, koska fyysisiä mahdollisuuksia ei paljon ollut. Palasia elämästä -kirjan runot ovat kaikki kirjoitettu öisin. 

Matkalippu jonnekin -teoksen lähtökohta oli raskas. Monet tuntemani henkilöt olivat kokeneet erityyppisiä kokemuksia, menetyksiä. Kirja syntyi eri ihmisten kertomista surullisista tarinoista, jotka stilisoin ja tiivistin yhdeksi kirjaksi.

Sydämen sirpaleita runot lähtivät yhdestä keskustelusta läheisien ystävien kanssa. Käsittelimme mikä sitoo ihmisiä yhteen tai mikä heidät erottaa. Runoissa käsitellään onnea, eroa, rakkauden kirpeyttä.

Meidän tarinamme on kunnianosoitus ja rakkauden tunnustus vaimolleni sekä kiitos kaikista yhteisistä vuosista.

Kaikki urheilukirjat ovat syntyneet kiihkeästä kiinnostuksesta ko. lajiin ja itse eletyistä kirjojen esiin tuomista hetkistä.

Kirjoittamisprosessi on sellainen kuin se on. Otan vain oikealla hetkellä kirjoituskoneen esiin ja kirjoitan.

Uusi novelli on työn alla, valmistumisaika arvailujen varassa.

Esitellyt teokset

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

---

Kaunokirjallisuus

Palasia elämästä ja ihmisyydestä (2002)

Matkalippu jonnekin (2002)

Rakkaudesta naiseen; Sydämen sirpaleita (2004)

Kaksi tarinaa (2007)

Novelli ja runoteos (oman suvun käyttöön)

Meidän tarinamme (2005)

Tietokirjallisuus

Forssan koripojat ry 30-vuotishistoriikki 1969-1999 (Forssan koripojat ry, 1999)

Forssan Alku ry naisjoukkue 1988-2002 (Forssan Alku ry, 2002)

Forssan Alun historiikki 1903-2003

Runoja teoksesta Palasia elämästä ja ihmisyydestä (2002)

VANHA MIES

Takana on pitkä rivi muistoja, niin pitkä, että osa niistä katoaa menneisyyden
hämärään verkkoon.

Vanha mies ei käänny, vaan katsoo eteenpäin, odottaa huomista.

Hymyilevää aamua, kirkasta nauravaa päivää.

Ilta-auringon säteissä tanssivia pienen pieniä keijuja.

Sitä lumoavaa hetkeä, jolloin koivujen lehdet muuttuvat vihreistä kultaisiksi,
juuri ennen kuin valo on poissa ja pimeys tulee.

Mitä jää jäljelle?

Pelko.

Pelko siitä, että jos ei kuitenkaan tule huomista.

***

TOLSTOI

Uuden elämän alku.
Olin vihdoinkin uskaltanut tehdä sen kysymyksen ja
hän vastasi myöntävästi.

Pieni yläkerran huone ja ensimmäinen yhteinen yö.
Sänky oli hutera ja yksi sen jaloista tuettu
kolmella kirjalla, päällimäisenä Tolstoin
Anna Karenina.

Tolstoi meni, mutta tyttö jäi ja muuttui vaimoksi.

Olemme eläneet yhdessä yli 30 vuotta, välillä
kovassakin ristiaallokossa.
Hänelle se on ollut joskus varmasti raskasta,
minulle lottovoitto.

Tolstoi ei tiennyt kuinka suuren palveluksen
hän teki sängynjalkana.

Runo teoksesta Matkalippu jonnekin (2002)

HARMAUS

Elämä on juuttunut paikoilleen.

Tämä päivä oli kuin eilisen kopio. Huomiseksi kone työstäisi taas samanlaisen jäljennöksen.

Aamukahvi hiljaisuudessa. Toinen lapsista tarhaan,
toinen koulutaipaleelle. Töihin pikkuautolla, mies
lähtee bussilla.

Illalla sama, mutta käännetyssä järjestyksessä.
Aamukahvin tilalla on yhteinen päivällinen, jos mies
iltakokouksiltaan ehtii. Lapset leikkivät, hiukan TV:n
katselua yhdessä. Sitten nukkumaan, yksin tai
yhdessä. Toinen kääntää heti selkänsä.

Intohimo on kadonnut, mutta lämmön ja rakkauden pitäisi säilyä.

Tuntuuko tutulta?

Runo teoksesta Rakkaudesta naiseen; Sydämen sirpaleita (2004)

SINÄ

Tahdon kohdata sinut aina uudelleen.
Silloin kun valo täyttää maan ja pilvet tanssivat.

Kun ruusut tuoksuvat kuin Espanjan yössä.
Kun tähdet kuiskaavat.
La Rose D´Amour.
Kulkea kanssasi tietä, jolle ripotellut kukat
saavat sen hehkumaan.
Antaa tumman yön peittää meidät.

Herätä sylissäsi aamun nousevaan hämyyn.
Rakastaa sinua vielä enemmän kuin nyt.

Runo teoksesta Meidän tarinamme (2005)

KUOLEMATON

Rakkaus ei kuole koskaan.
Aito rakkaus.
Se kestää ikuisuuden.
Rajan toiselta puoleltakin vastaat
minulle.
Kerron kaipauksesi määrän.
Sinä vastaat.
Kiedot näkymättömät kätesi ympärilleni.
Suutelet pois kyyneleeni.
En ole yksin.

Rakkaus ei kuole koskaan.
Se kestää ikuisuuden.
Sinä odotat
milloin kuljemme taas yhdessä
ikuisuuteen.
 

Jotakin ironiaa tässä kaikessa on.

Täällä me vaellamme, joko sekaisin, kuin päättömät kanat tai
hyvässä järjestykessä, kuin muurahaiset.

Elämän polulla on paljon tienhaaroja, yhteentörmäyksiä sattuu
usein.

Lopputuloksena on maapallon kokoinen kaaos, josta jokainen
meistä haluaa oman palansa.

Melkoisen sekoilun jälkeen sain oman palani.
Onnistuin jopa jakamaan sen kahdeksi palaseksi.

Kaiketi se riitti.

Ote teoksesta Forssan koripojat ry 30-vuotishistoriikki 1969–1999 (2001)

Toiminnan käynnistyessä seuran johto ymmärsi alusta alkaen oman juniorityön merkityksen, koska nähtiin, että ostojoukkueen rakentaminen olisi mahdotonta, eikä takaisi seuran tulevaisuutta. Tämän ajatuksen seurauksena jo ensimmäisenä toimintavuotena alettiin junioritoimintaa kehittää miesjoukkueen rakentamisen rinnalla.

Kun 30-vuotisjuhlia vietettiin, oli perusajatus edelleen sama. Omia junioreita kehittämällä tavoitellaan menestystä niin pitkälle, kuin tällä ideologialla ja resursseilla on mahdollista.