Helle Tuuli Helkky

Nykyisin Helsingissä asuva taiteilija Tuuli Helkky Helle on kirjoittanut kaksi runokirjaa. Teoksissa Palvelukseen halutaan: runoiluja rakkaudesta (1996) ja Elämä on oivaltamista: sanailua ihmisyydestä (1996) käsitellään elämälle ja rakkaudelle antautumista. Ensimmäinen runokirja sisältää runoja rakkaudesta, kuinka rakkaudelle voi antaa kaiken ja samalla se voi viedä kaiken. Toisessa kuvataan huomisen pelkoa, elämän ja itsensä rajallisuutta, elämän rakkautta sekä kaikkea elämästä saatua iloa.

Sähköpostihaastattelussa Helle kertoo "runokirjakaksosten" synnystä ja kirjoitusprosessista seuraavaa:

Olen "koko pienen ikäni" harrastanut kirjoittamista. Olen osallistunut moniin erilaisiin kirjoittajapiireihin ja -kursseihin. Olen aikoinani kirjoitellut aika paljonkin lehtiin juttuja eri asioista. En kuitenkaan tuntenut mitään tarvetta julkaista runotuotantoani, ei siksi että olisin ajatellut runojani julkaisukelvottomiksi. Ei vain kiinnostanut ajatus. Kunnes 1996 ystävien painostus tuotti tulosta. Julkaisin omakustanteena runokirjakaksoset...

En ole mitenkään runsastuottoinen. Ja ryhtyessäni sitten toimeen ajattelin koota yhden kirjasen aineistosta, mitä nyt olikin sattumanvaraisesti säilynyt. Mutta ystävien mielestä jätin huomioimatta monta hyvää runoa. Niinpä otin asian uusiksi ja järjestin aineiston niin, että se sopi ja riitti edellä mainittuihin kokoelmiin. Kulutin ehkä vajaan puoli vuotta viimeistelyyn.

Palkinnot

Raittiuskilpakirjoitus 1974
Invalidiliiton kirjoituspalkinto 1985
TARU-projektin Taiteilijapalkinto 2005

Esitellyt teokset

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kaunokirjallisuus

Palvelukseen halutaan: runoiluja rakkaudesta (1996)

Elämä on oivaltamista: sanailua ihmisyydestä (1996)

Aikaa... Taikaa... (Lotta Liina Ravaskan ja Liisa Maija Ravaskan tuotannosta toimittanut Tuuli Helkky Helle, 2007)

Antologiat

Leijutuksia (Kirjoittanut: Helle, Hietarinta, Kukkonen, et al.) (TARU-projekti, 2004)

Runoja teoksesta Elämä on oivaltamista: sanailua ihmisyydestä (1996)

Puhumisesta

Puhuminenko vaikeaa?
Ei suinkaan.

Ainahan
sitä sanottavaa
löytyy.

Tai
sen puutteessa
ainakin
sanoja.

Puhutun
ymmärtäminen
jää kuulijan
huoleksi.

***

Hymy on
kättä pidempää!

Runo teoksesta Palvelukseen halutaan: runoiluja rakkaudesta (1996)

Liekki on elävä.
Sen elämä todentuu
ainutkertaisessa
valossa ja lämmössä.
Se kertoo palamisen tuskassa,
joka kasvaa kirkkaudeksi.

Liekki muuttuu alati.
On kuin
se synnyttäisi uuden liekin
menehtyäkseen itse.
Ja kipu,
synnyttämisen, syntymisen
ja kuoleman kipu,
on voimanlähteenä
valolle ja lämmölle,
joita mikään
keinotekoinen
ei voita.

Ystävyys
on myös liekki.
Lämpönsä tuottamiseen
sekin käyttää kipua.
Kipua,
joka on niin suloista,
että se unohtuu
jo alkaessaan.
Ilman tätä kipua
ystävyyden liekki olisi
kylmä ja kalpea.

Tosiystävyys
ja tosirakkaus
yhtyvät samaksi liekiksi,
koska niiden tuli vaatii
aidosti palaakseen
suurinta ja suloisinta
tuskaa.

TARU - taiteilijarekisteri