Sisältöön »
Tekstikoko Suurenna fonttikokoa

« Kirjailijat

Terho Mika

 

  • s. 25.12.1968 Uusikaupunki
  • Hum. kand.
  • Kirjailija
  • Forssa 2011-

Esittely

Aikaisemmin Varsinais-Suomessa vaikuttanut Mika Terho on uransa varrella kirjoittanut monenlaista: runoja, romaaneja, dokumenttiromaaneja, matkakirjoja, tekstejä antologioihin jne. Turussa asuessaan hän on opiskellut kirjallisuutta ja ollut mukana Nihil Interit-yhdistyksen  ja Tuli&Savu-runouslehden toiminnassa. Terholle kirjailijana on ominaista avoimuus ja henkilökohtaisuus.

Kirjassaan Afrikan päiväkirja (2004) Terho kertoo kirjoittamisestaan: ”Kaksi vuosikymmentä olen etsinyt lausetta, joka antaisi armon, toisi levon, mutta yhä pysyy sydän levottomana. Uskon edelleen että tarpeeksi yksityinen kokemus on aina myös yleispätevä. Välillä en usko mitään ja epäilen kaikkea”. Uusin kirja Niittyvilla-Pattaya all night long, kertoo kirjailija Terhosta, joka on hoitajana kehitysvammaisten asuntolassa Forssassa.

MIka Terho vastaa kirjan  kirjoittamista koskeviin kysymyksiin seuraavasti:

Mistä idea kirjoittamiseen tuli? Mistä kaikki lähti?

Halusin jollain tavalla kuvata työtäni kehitysvammaisten parissa, sekä elämistä ja olemista Pattayalla, sekä Pietarissa. Aihe oli ollut mielessäni kauan, kunnes sain kirjoittamisen lopulta alkuun. Myös Forssa tuli tekstiin mukaan muutettuani tänne vuoden 2011 alussa.

 Millainen kirjoitusprosessi oli?

Aloitin kirjani Niittyvilla-Pattaya all night long kirjoittamisen kesäkuussa 2012 Thaimaassa ja jatkoin kirjoittamista Suomessa ja Pietarissa hioen ja tekstiä muokaten, kunnes romaani oli valmis ja painokunnossa alkuvuonna 2014. Kirja ilmestyi turkulaisen Enostonen kautta

Mitä Forssa merkitsee sinulle?

Forssa merkitsee minulle tämänhetkistä asuinpaikkaani.

 

Tuotanto

Julkaistut teokset

Terho Mika

Niittyvilla-Pattaya all night long

Terho Mika

  • Julkaisuvuosi: 2014 (Enostone)
  • Paikkakunnat: Forssa
  • Avainsanat: romaanit

Terho Mika

Syytetty

Terho Mika

  • Julkaisuvuosi: 2016 (Turbator)
  • Paikkakunnat: Forssa
  • Avainsanat: romaanit

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.


Kirjallinen tuotanto

Romaanit

Holopainen : pienoisromaani (Pikku-idis, 1996)

Olen yksinäinen planeetta (Enostone, 2007)

Ghana (Enostone, 2010)

Niittyvilla-Pattaya all night long (Enostone, 2014)

Syytetty (Turbator, 2016)


Runoteokset

Paradoksi : proosarunoja (Pikku-idis, 1993)

Kokovartalopesu (Pikku-idis, 1995)

Kokonaisnäkemys  (Pikku-idis, 1995)

Intohimon hullu huhtikuu (Sammakko, 2001), yhdessä Marjo Isopahkalan kanssa

Alastomana (Enostone, 2003)

Kunnes taivas tulee esiin (Enostone, 2005)


Muu kirjallinen tuotanto


90-luvun kuvat : dokumenttiromaani (Sammakko, 2000)

Afrikan päiväkirja : matkakertomus (Enostone, 2004)

 

Otteita

Ote teoksesta Niittyvilla-Pattaya all night long (Enostone, 2014)

Riemua tuntien olemme saaneet seurata lehdistössä keskustelua mahdollisista kirjailijan eettisistä ohjeista. Totta helvetissä täytyy kirjailijalla selvät säännöt olla. Voin heti luetella joukon tärkeimmistä. Ensinnäkin älä koskaan kirjoita muulla tavoin, kuin erittäin ympäripyöreästi ja yleisellä tasolla. Älä nimeä ketään, koskaan, äläkä millään tavalla. Älä kiroile, käytä huonoa kieltä, ole epäkohtelias. Älä sekoita lukijan ymmärrystä oudoilla sanoilla, äläkä ennen kaikkea testaa lukijan kielentajua viljelemällä ironiaa missään muodossa. Se ei kestä. Siis lukijan kielentaju. Anteeksi. Älä koskaan pidä itseäsi lukijaasi fiksumpana. Mato matkamies maan ja niin edelleen. Älä kirjoita enemmistön edustajana, vaan vähemmistön ja sanoma suunnattuna avaruudelle. Älä ole hetero. Älä ole mies, koska silloin olet alistaja, hallitsija ja patriarkan paskamainen jäänne, jätkä, perkele. Kirjoita mansikoista ja naisena olemisen vaikeudesta. Muista, että eettinen kirjailija ei tupakoi, ei juo, eikä harrasta seksiä. Yhdyntä lapsen saamiseksi on sallittu, ellei siihen liity nautintoa. Älä kirjoita liian pitkästi tai liian lyhyesti. Jos kirjoitat, älä julkaise sitä. Eettinen kirjailija näyttää syvälliseltä, hän on hoikka ja hiukset ovat lyhyet ja siistit. Hän voimistelee aamuisin ja huolehtii hygieniastaan. Älä kirjoita somaleista, perussuomalaisista tai vanhustenhuollosta. Hyviä aiheita ovat enkelit, avaruus, askartelu, kukkien kastelu, henkinen kasvu, ufot, naurujooga, esseet ja piimä. Käsittele itsellesi niin kaukaisia asioita, että vaikutat syvälliseltä, koska et tiedä, etkä ymmärrä niistä mitään. Ajatustesi harhaillessa kirjoita harhasi ylös. Tulet saamaan runsaasti kehuja polyfonisesta kokeilusta. Eettinen kirjailija ei lennä, ei autolle, eikä laita ostoksiaan muovikassiin. Nähdessään nuorison edustajia nurkalla pussailemassa, eettinen kirjailija sanoo: tsot tsot. Eettinen kirjailija voi laajentaa teemojaan luomumaidon ja lähiruuan suuntaan. Hän voi olla näennäisesti ulkoilemassa Puukkobulevardilla ja yhdistää lähimmäisen rakkauteen sadan euron setelillä. Eettinen kirjailija pyöräilee ympäri kaupunkia ja paljastaa epäkohdat poliisille. Kirjailijan työaika on kahdeksasta neljään. Poikkeaminen tästä voi johtaa syyteharkintaan. Eettinen kirjailija ei meikkaa, eikä käytä rintaliivejä. Eettinen kirjailija sytyttää kynttilän, syö vapaan kanan munan ja vapauttaa vangitun ajatuksen tutkiakseen onko se eettinen. Älä käytä sanoja neekeri, alkkis, dena, laiskuri, mustalainen, kantaväestö. Hyviä sanoja ovat kastehelmi, kissanpentu, tyynyliina, päiväpeite, unilelu, enkeli ja vauva. Jos haluat joskus irrotella, mikset kirjoittaisi vaikkapa: Oi katsopas vaari tuota hauvaa. Ja huomaa myös oman isänmaamme armorikkaat äidinkasvot. Tunturit, järvet, suot. Teeret, metsot ja peltopyyt. Miksi yrittää kuvata sekavia ja loukkaavia ihmissuhteita, kun toisaalla juolukat kukkivat ja peurat kirmaavat kostein bambinsilmin, kuin mykkänä huutona kaipuutaan kotimaisen proosan aiheiksi. Ja kuka kirjailija olisi kuvannut tyhjentävästi kaurapuuroa? Ei kukaan. Kukaan ei ole edes yrittänyt vangita autotallin henkeä ja liittää sitä riipaisevaan kyökkirealismiin. Sitä vain luuhataan kirjallisissa matineoissa ja itketään, ettei ole aiheita ja kieli köyhtyy. Ja samaan aikaan kirkko, koti ja isänmaa suorastaan työntävät aiheitaan jokaisen itseään kunnioittavan kirjailijan syliin: Virsikirja eilen ja nyt, Isoäidin parhaat reseptit, Tie Aunukseen, Fragmentteja lepopäivän ratoksi. Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan. Mutta ihmissuhdemössössä vain vellotaan ja ihanteita ei nähdä lainkaan. Mikäli jonkinlaista ulkopuolista kannustusta kaivataan, niin voitaisiin ajatella vuotuista Eettisen proosan parhaat -palkintoa, jolla nostettaisiin esille eettisesti valveutuneet tekijät. Eettinen kirjailija on virkailija ja siveyspoliisi. Hän tuo teorian käytännön tilanteisiin ja heittää ensimmäisen kiven. Eettinen kirjailija vastaa kysymyksillä ja kysyy vastauksilla. Hän puhuu kielillä yön pimeydessä ja päivisin hän on mykkä. Eettinen kirjailija aloittaa rakkauslaulunsa sanalla Älä. Aamuisin hän kirjoittaa päivän vuorosanansa valmiiksi ja pysyy sitten puhumattomana koko päivän. Eettinen kirjailija ei kirjoita pahaa läheisistään, ystävistään, suomalaisista, eikä ihmisistä. Hän ei kulje kädet taskuissa julkisilla paikoilla ja tervehtii tasapuolisesti jokaista vastaantulijaa. Hän pidättäytyy ja tietää, että tosirakkaus odottaa. Hän estää selkärankansa mädäntymisen lankeamatta onanian syntiin. Hänen sukupuolielimensä ei ole huomiota herättävän pitkä, suuri tai karvainen. Häntä ei tapaa ääripäistä, vaan kultaiselta keskitieltä, jota pitkin hän etenee rauhallista keskiluokkavauhtia pikku pikku keskiluokka-autollaan. Helsingin kirjamessuille hän pukeutuu hilkkaan ja essuun. Turkuun taas rnaihariin ja smokkiin. Hän edustaa uusimman ajan kirjailijatyyppiä, androgyynilyyrisyyttä. Hänen henkinen kotimaansa on Parainen miinus Pariisi plus Puerto Rico. Hän on lukenut Waltarinsa, tuijottanut kuolemattomuutta silmästä silmään, ollut tähtien välisessä juoksukilpailussa kuudes, suudellut omia huuliaan peilikuvakseen rohtuneena. Eettinen kirjailija tietää, että jokainen lause, joka astuu ulos todellisuudesta hoippuu vapisevin jaloin miinakentällä, jossa eivät auta Miina Äkkijyrkän lehmät, eikä lapsellinen uho ihmiskunnan tuhosta. Toisinaan eettinen kirjailija säpsähtää: Mihin on kadonnut ruokalistoilta annos Nakit ja muusi? Miten ehdottaa luontevasti älyllisiä orgioita runoillan päätteeksi? Mikä orkesteri soittaa?