Salo Marja-Leena

1970-luvulla ympäristöasiat nousivat julkiseen keskusteluun. Vuosikymmen huipentui Forssan Koijärven tapahtumiin vuosina 1979 ja 1980. Urjalassa Nuutajärven lasikylässä vuodesta 1983 asunut toimittaja Marja-Leena Salo on koonnut Koijärven keskeiset tapahtumat kirjaksi Kahleissa Koijärvellä (2009). Kirjaansa koskeviin kysymyksiin hän vastaa seuraavasti:

Mistä idea teoksen kirjoittamiseen tuli?

Muistin Koijärven vuoden 1979 tapahtumat uutiskuvista, mutta en tiennyt mistä kaikki alkoi ja miksi. Miksi luonnonsuojelijat olivat kahlinneet itsensä kaivinkoneeseen? Miksi kaivinkone kaivoi lintujärveen leveää ojaa? Miksi poliisi rynnisti paikalle? Miksi asiaa käsiteltiin valtakunnan tasolla? Työskentelin toimittajana Forssan Lehdessä, jonka valokuvaajat olivat usein paikalla, kun Koijärvellä jotakin tapahtui. Näistä valokuvista järjestettiin näyttely vuonna 2005, ja tapahtumat palasivat mieleeni. Näyttelyn kuvat olivat kiinnostavia, ja tapahtumakokonaisuus alkoi vaivata minua entistä enemmän. Harmittelin, että valokuvat painuvat näyttelyn jälkeen taas arkistoon. Silloin sain idean kirjoittaa Koijärven tapahtumista kirjan, jossa on autenttiset valokuvat ja vastauksia alussa mainitsemiini kysymyksiin. Nimitin tapahtumaa ensimmäiseksi medialuonnonsuojeluhankkeeksi.

Millainen oli teoksen valmistumisprosessi?

Päätin edellä mainitun valokuvanäyttelyn jälkeen, että kirjoitan kirjan. Käytännön ongelmana oli kuitenkin aika, sillä olin kokopäivätyössä lehden toimituksessa. Kehittelin työn ohella kuitenkin hiljakseen kirjan ideaa ja lähestymistapaa. Päätin, että etsin haastateltavikseni aikalaiskokijoita, ja heidän tarinansa tulevat muodostamaan kirjan rungon. Tähän päädyin, koska Koijärven tapahtumat herättivät vielä 30 vuoden jälkeenkin ristiriitaisia tunteita, ja arvelin, että saan kuula yhtä monta erilaista Koijärvi-tarinaa kuin löydän haastateltavia. Näin kävikin. Lisäksi otin tapahtuman kulusta selvää arkistolähteistä. Kirjoittamaan pääsin, kun sain Hämeen kulttuurirahaston apurahan ja pystyin osittain irrottautumaan päivätyöstäni.

Mitä Lounais-Häme merkitsee sinulle?

Olen syntyisin pääkaupunkiseudulta ja muuttanut Urjalaan, Nuutajärvelle, vuonna 1983. Tuolloin kuulin ensimmäisen kerran käsitteen Lounais-Häme. Oli jossain määrin hämmentävää, että käsite oli eri organisaatioissa, lehdissä yms. niin elävä, vaikka se on käsittääkseni täysin historiallinen. Nyt olen tietenkin jo tottunut siihen.
Paikkakunnalle muuttoni jälkeen hallinnolliset rajat ovat muuttuneet, ja Urjala on siirtynyt eri maakuntaan ja lääniin. Nyt vuonna 2010 läänitkin ovat siirtyneet historiaan. Näistä syistä ja myös siksi, että olin aikuinen alueelle muuttaessani, minulle ei ole syntynyt erityistä lounaishämäläistä identiteettiä. Tämä on asuin- ja työpaikkani.

Esitellyt teokset

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kirjat

Pruukin raitilta : Nuutajärven lasikylän arkea 1950-luvun tienoilta (Muotohuone, 2007) 

Kahleissa Koijärvellä (Edita, 2009)

Into & polte: Nuutajärven lasikylän tekijöiden tarinoita (Muotohuone, 2015)

Kiehtova kierre : filigraanilasi Suomessa (Nemo, 2017)

Lasintekijöiden kylä : tarinoita Nuutajärveltä (Muotohuone, 2021)

Ote teoksesta Kahleissa Koijärvellä (2009):

-- Koneiden tulo paikalle yllätti luonnonsuojelijat, jotka olivat olettaneet, että kaikki vaihtoehdot selvitetään perusteellisesti ennen kuin voidaan ryhtyä kaivaustoimiin. Sitä mukaa kun oja syveni, kina koveni. Neljäntenä päivänä kaivinkoneen tulosta luonnonsuojelijat alkoivat toimia. He kiinnittivät itsensä kettingeillä kaivinkoneeseen ja estivät sen työskentelyn. Koneeseen sidottiin suuri pahvilappu, jossa luki ”Työt seis! Viljelijöiden oikeutetut edut turvattava lintujärveä pilaamatta! Haluamme keskustelua, emme riitaa! (Forssan Lehti 19.5.1979.) Kahleita ei avattu vapaaehtoisesti, ja poliisi saapui jälleen paikalle.