Sisältöön »
Tekstikoko Suurenna fonttikokoa

« Kirjailijat

Aaltonen Henna

Aaltonen Henna

  • valokuvaaja, taiteen maisteri
  • Kuvan omistaja: Henna Aaltonen

Esittely

Valokuvaaja Henna Aaltosen kaksi valokuvakirjaa, Kaupunki – Forssa sekä Henkilökuvia sisältävät myös Esko Aaltosen valokuvia 1920-, 30- ja 40-luvuilta. Teokset avaavat näkymiä Forssaan ja forssalaisuuteen. Henna Aaltosen valokuvia julkaisevat useat sanoma- ja aikakauslehdet, kuten Olivia, Anna, Evita, Helsingin Sanomien kuukausiliite, International Herald Tribune, Me Naiset, Time.

Tuotanto

Esitellyt teokset

Aaltonen Henna

Henkilökuvia

Aaltonen Henna

  • Julkaisuvuosi: 2005 (Forssan Kirjapaino)
  • Paikkakunnat: Forssa
  • Avainsanat: kuvateokset

Aaltonen Henna

Kaupunki : Forssa

Aaltonen Henna

  • Julkaisuvuosi: 1997 (Forssan Kirjapaino)
  • Paikkakunnat: Forssa
  • Avainsanat: kotiseututyö, kuvateokset

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.


Kirjat

Kaupunki : Forssa (Forssan kirjapaino, 1997)

Henkilökuvia (Forssan kirjapaino, 2005)

Torppari, suutari, apteekkari, pyykkäri : Esko Aaltosen valokuvia (Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys, 2013), toimittanut Henna Aaltonen

Otteita

Ote teoksesta Kaupunki : Forssa (Forssan kirjapaino 1997)

Valokuvaus on tapa rakentaa. Sen avulla on mahdollista eheyttää kauan sitten särkyneitä asioita – muistoja, perheitä, kaupunkeja, ja asiat ovat olemassa niin kauan kuin on olemassa niistä kertovia valokuvia. Kuvatuiksi tullessaan kohteet saavuttavat kuolemattomuuden, vain aika ajaa niiden ohi. Valokuva symboloi myös muutosta, sillä samalla kun ikuistamme meille tärkeän kohteen, voimme olla varmoja siitä, että se ei pysy muuttumattomana.

Ote teoksesta Henkilökuvia (Forssan kirjapaino, 2005)

Minulle valokuvauksessa tärkeintä on välittömyys, se, että antaa toiselle ihmiselle tilaa. Silloin voi tavoittaa jotakin olennaista ihmisen olemuksesta. Luonnonvalo tai dokumentaarisuus ovat visuaalisia dogmeja, yhtä paljon kuin ne ovat eräänlaisia ideologisia valintoja. Dokumentaarisuus on jälkiä ihmisestä, läsnä olevia tai peitettyjä. Se on kuitenkin myös illuusiota, minun rajattu näkemykseni maailmasta.
Lehtikuvat kertovat maailmasta suuria ja pieniä tarinoita. Valokuvilla on tekstin tapaan tiedonvälittäjän rooli, mutta ne voivat tavoittaa myös jotain henkilökohtaista ja yksilölle merkityksellistä. Hyvä henkilökuva sisältää aina salaisuuden – jotakin, jolle ei ole sanoja.