Vuoristo Antti

Jäätyään eläkkeelle Forssan seurakunnan kanttorin virasta Antti Vuoristo on kirjoittanut ja omakustanteina julkaissut kuusitoista teosta. Tuotanto koostuu pääosin kokoelmista lyhyitä kirjoituksia seurakuntatyöstä ja muusta elämästä tekijän kotiseuduilla Ala-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä sekä matkoilta Karjalaan ja Inkeriin. Lisäksi Vuoristo on kirjoittanut oman sukunsa tarinaa ja tallentanut Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen Forssan osaston historiaa. Teokset sisältävät kertomusten lisäksi runsaasti valokuvia ja muita paikallishistorian näkökulmasta mielenkiintoisia dokumentteja.

Esitellyt teokset

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Tietokirjallisuus

Kanttorina ja kouluttajana (1999)

Muistelmat III osa : Silmiin sattunutta, korviin kuulunutta ja takkiin tarttunutta tarinaa tutuille (2000)

Viimeiset muistelmat : elämää esivanhempien, vanhempien ja rauhan sekä vaaran aikana (2001)

Muistelen vielä : muistoja Vampulasta, Forssasta, Karjalasta ja Inkeristä (2002)

Yhä vielä muistelen : muistelua kotiseudulta, Forssasta, Inkeristä, Karjalasta ja kirjojen maailmasta, valokuvia (2002)

Taipaleentakaisia : Kotiseutua ja sukua, Suomen sukua (2003)

Kaksi kotiseutua : Ala-Satakunta, Lounais-Häme (2004)

Voi niitä aikoja (2005)

Kuvia kotikonnuilta ja Suomeni suvusta (2006)

Kuvat kertovat (2007)

Juuret Satakunnassa (2009)

Kotiseudun hakuteos : abc (2011)

Kirjoituksia Loimijoen alkulähteiltä (2012)

Viimeiset kuvat (2015)

Kirjeitä ja sähköpostia (2017)

Taas kaikki kauniit muistot (2023)

Runon ja rajan Karjala (2002)

Nuorukaisyhdistyksestä SLEY:n osastoksi : vanhojen kuvien kertomaa / Forssan rukoushuoneen kätköistä koonnut vuonna 2000 ja 2003 Antti Vuoristo (2003, toinen, laajennettu painos 2005)

Forssan kirkkokuoro ry 1918-2018 : Sata vuotta kirkkolaulua (2018)

Kokoelma virsiä suomen ja venäjän kielillä : Sbornik gimnov na finskom i russkom jazykah (2000)

Ote teoksesta Muistelmat III osa: silmiin sattunutta, korviin kuulunutta ja takkiin tarttunutta tarinaa tutuille (2000)

Timpurin kynällä

Forssan kirkon 1918 valmistuneet urut purettiin huhtikuussa 1978 ja alettiin laskea kuoroparven lattiaa. Suuresta parrusta löytyi hyvällä käsialalla kirjoitettu viesti: Kalle Johansson Forssasta Kynttilän jälkeen maanantaina löi parvea 1917. Kerroin tästä löydöstäni naapurilleni Pauli Juhamäelle, joka sanoi vaatimattomasti minulle: ”Kalle on minun isäni”. Toin kirkosta toista metrisen parrun Juhamäelle, joka sahasi siitä laudan ja tekstin talteen. Aivan valkoinen lauta tosin valossa on nyt jo tummunut.

Urkuja purettaessa törmättiin tavattoman vahvaan rakenteeseen. Puutavara oli paksua ja lujasti naulattu. Vain rautakangella ja sorkkaraudalla irtosivat liitokset toisistaan. Pillitukista löytyi puhdas pinta ja kynänjälki kuin eilen kirjoitettuna. ”Niemi ja Johansson Ruuvas nämät pohjat kiini Heinä kuun 3 päivä 1918”

Olin Markus Rämön kanssa kiskomassa auki rautakangella kahta suurella naulamäärällä yhteen hakattua lankkua, kun välistä pilkahti tekstiä. Yritimme suojella kirjoitusta. Siitä saimme lukea mielenkiintoisen selostuksen. ”Näitä rakennettiin Kansalais sotan aikan 1918 nälän ollessa vieraana joka työmiehen asunnossa, viikoksi annettiin miehelle 560 grammaa seka viljaa rukiista maksettiin noin 1000 mk hehtolta ja ylikin ja paljon ihmisiä kuoli heikon ravinnon tähden taudit raivosivat ja kuulat kaatoivat monta Suomen Poikaa sorto ja väkivalta olivat rahapussin apuna asioita määräämässä.” Kirjoittajan nimi ei ole tiedossani, käsiala ei viitannut Kalle Johanssoniin. Lienevät urkujen asentajat sen laatineet.

Muuten urkujen puuosissa oli korjaajien nimikirjoituksia ja nimikirjaimia ja päivämääriä useissa kohdissa. Vanhoissa pianoissa nimikirjaimia päivämäärineen on myös ollut yleensä runsaasti. Vanhoja rakennuksia purettaessa on vanhoista merkinnöistä saatu hyvin mielenkiintoisia