Kirjailijat

Aaltonen EskoKuvan omistaja : Ilppo Aaltonen

Aaltonen Esko

  • s. 09.03.1893 Forssa
  • k. 24.03.1966 Helsinki
  • Filosofian tohtori
  • Sosiologian professori, päätoimittaja, kustantaja
  • Asunut Forssassa 1893-1913 ja 1918-1948

 

Esittely

Esko Aaltosesta on sanottu, että hän ehti elää monta elämää. Tehtaalaisen poika Viksbergin pytingeiltä eteni Forssan Lehden perustajaksi ja lopulta sosiologian professoriksi. Esko Aaltonen toimi myös kustannusalalla, vuosina 1934-1939 K. J. Gummeruksen johdossa. Seuraavassa hänen pojanpoikansa Ilppo Aaltonen kertoo isoisästään keskittyen nimenenomaan tähän elämänvaiheeseen (julkaistu Lounais-Hämeen Joulussa 2008):

" -- Professori Esko Aaltosella (1893-1966) oli neljä elämäntyötä. Hän oli paitsi lehtimies, myös kotiseutumies, kirjallinen kustantaja ja tiedemies.
Perustettuaan vuonna 1917 Forssan Lehden ja Forssan Kirjapaino Oy:n 1920, Esko Aaltosta innoitti kotiseututyö. Vuonna 1923 näki päivänvalon Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys, jonka puheenjohtajana ja sihteerinä hän toimi vuosikymmenien ajan. Hän oli perustamassa myös valtakunnallisia järjestöjä: Suomen Kotiseutuliittoa, Kansatieteellistä filmiä ja Talonpoikaiskulttuurisäätiötä.
Vuonna 1934 maisteri Aaltonen kutsuttiin Gummerus Oy:n kirjalliseksi johtajaksi. Vuotta myöhemmin hän joutui ottamaan vastuulleen myös yhtiön toimitusjohtajan tehtävät. Vuonna 1939 Esko Aaltonen palasi Gummeruksen omistusjärjestelyiden ja sodan alkamisen vuoksi perustamansa Forssan Kirjapainon johtoon.
Sodan aikana Esko Aaltonen aloitti vielä yhden elämänvaiheen väittelemällä tohtoriksi 1944. Hänen uransa huipentui Turun yliopiston ensimmäisen sosiologian professorin virkaan 1951. Tunnetuin Aaltosen alaisuudessa väitöskirjan tehnyt henkilö on presidentti Mauno Koivisto.

Esko Aaltonen loi oman kirjailijatallin

K.J. Gummerus Oy oli 1930-luvun uuden polven kirjailijoiden kustantaja. Kustantamon leipiin kuuluivat useat sen ajan merkittävistä nousevista kirjailijoista. Tähtenä tuikki Olavi Paavolainen. Muita Esko Aaltosen kirjalliseen edustusjoukkueeseen kuuluvia kirjailijoita olivat Helvi Hämäläinen, Hella Wuolijoki, Ilmari Pimiä, Pentti Haanpää, Elvi Sinervo ja Viljo Kajava. Kaikki kirjailijoita, jotka halusivat kyseenalaistaa vanhat kirjalliset ajattelumallit ja kaavat. 
Kaunokirjallista ja tietokirjallista ryhmää täydensivät muun muassa Matti Kurjensaari, Tatu Vaaskivi, Unto Karri, Martti Merenmaa, Erkki Ilmari, Unto Kupiainen, Matti Hälli, Yrjö Kivimies, Jalmari Finne, Sakari Pälsi, Armas J. Pulla ja Urho Kekkonen. Gummeruksen kirjallinen joukko oli sen ajan radikaaliryhmä, osittain jopa vasemmistolaisesti ajattelevia älyköitä.
Nykytermein luonnehdittuna Esko Aaltosta voi kutsua näiden tunnettujen kirjailijoiden valmentajaksi, isähahmoksi, joka osasi kannustaa ja innostaa uusiin haasteisiin. Esko Aaltosen työhuoneesta tuli älyllisen keskustelun keskiö, jonne poikkesi kirjailijoiden lisäksi taiteilijoita ja tiedemiehiä. Työhuoneessa vallitsi perin epäsuomalainen ilmapiiri. - Pikemmin kuvitteli olevansa jossakin ranskalaisen kirjakaupan takahuoneessa, kuin suomalaisessa kustantamossa, luonnehti Matti Kurjensaari asiaa.
Kurjensaari kirjoitti, että Esko Aaltosella oli hämmästyttävän ennakkoluuloton ja impulsiivinen kyky viedä asioita eteenpäin. Tästä on hyvänä esimerkkinä Olavi Paavolaisen lähettäminen Etelä-Amerikkaan. Paavolaisella oli pakottava tarve lähteä matkaan, tutustumaan uuteen maailmaan. Esko Aaltonen uskoi häneen, ja järjesti tarvittavat varat. Vuonna 1937 Paavolainen lähti matkaan, mukanaan nahkatakin vuoriin piilotettu setelinippu. Kurjensaaren mukaan nipussa oli 30 000 markkaa, melkoinen summa siihen aikaan.
Matkaltaan Paavolainen kirjoitti tunnetut teoksensa, Lähtö ja loitsu ja Risti ja hakaristi. Paavolainen lähti matkaan paetakseen Euroopassa käyvää myllerrystä, jonka ymmärtäminen kävi toisinaan ylivoimaiseksi. Lähdön ja loitsun ensimmäisen numeroidun painoksen kirjailija omisti hänet matkaan lähettäneelle Aaltoselle. Omistuskirjoituksessa lukee: Suuren levottomuuden parannuskuurin suurpiirteiselle rahoittajalle ja korvaamattomalle ystävälle.
Toimitusjohtaja Aaltonen innosti myös muita kirjailijoita tutustumaan elämään, maailman menoon. Helvi Hämäläisen hän olisi Katuojan vettä –romaanin jälkeen halunnut lähettää Lontooseen, mutta tämä kieltäytyi. Myöhemmin Hämäläinen lähti kuitenkin Gummerukselta saamansa stipendin turvin Pariisiin. Erkki Ilmarin Esko Aaltonen lähetti Kaukopään tehtaille teollisuusromaania tekemään.
Taiteellisen huolenpidon lisäksi Aaltonen kantoi huolta myös kirjailijoiden toimeentulosta. Yksi Aaltoselle läheisimmistä kirjailijoista, Tatu Vaaskivi, sai vekselinsä, mutta myös ohjeita rahankäytöstä. Aaltonen antoi Vaaskivelle ohjeita miten laistaa verot, mutta myös neuvoja supistaa menojaan. Hän kehotti Vaaskiveä miettimään kannattaako tuhlata hyvät palkkionsa naisystäväänsä Elina Vaaraan, jos suhde kuitenkin johtaa eroon, kuten huhut kertoivat.

Ura huipentuu Pitoihin Tornissa

Esko Aaltosen ura Gummeruksessa huipentui keskustelukirjaan Pidot Tornissa, josta tuli 1930-luvun kulttuurielämän symboli. Vuoden 1937 kevättalvella Hotelli Tornin kabinettiin kokoontui Aaltosen kutsusta vaikuttava joukko sen ajan johtavia ajattelijoita keskustelemaan suomalaisesta kulttuurielämästä. Käsiteltävinä olivat kirjallisuuden kriisi, koulukysymykset ja kansanluonteesta lähtevä kulttuuriorientoituminen.
Tornin pitoihin kokoontuneiden nimilista on vaikuttava. Kirjassa nämä esiintyvät peitenimillä. Mukana olivat kuitenkin Martti Haavio, Matti Kurjensaari, Yrjö Kivimies, Olavi Paavolainen, Tatu Vaaskivi, Kaarlo Marjanen, Lauri Viljanen, Esko Aaltonen, Elsa Enäjärvi-Haavio, Kustaa Vilkuna, Jussi Teljo, Helvi Hämäläinen, Niilo Mäki, Lauri Hakulinen, Urho Kekkonen ja Sakari Pälsi.
Kirjaan keskustelut koosti Yrjö Kivimies. Pamfletista tuli klassikko. Kirjassa tiivistyy hienosti Esko Aaltosen ajama liberaali kustannuspolitiikka. Pidot Tornissa –kirjassa yhdistyvät hänen idealisminsa, aloitteellisuutensa ja kaupallinen realiteetin tajunsa.

Korkeakulttuurin asialla

Gummeruksen kustantaminen keskittyi 1930-luvulla kotimaiseen kirjallisuuteen ja siinä korkeakulttuuriin. Kustannettava kirjallisuus valittiin tarkkaan. Kilpailijoiden tapaan ei paperia haaskattu ajanvietekirjallisuuteen. Julkaistun kirjallisuuden määrä oli suurimmillaan vuonna 1938, jolloin ilmestyi 74 nimikettä.
Käännöskirjallisuus oli vähäistä, mutta se tuli etupäässä ranskalaiselta ja anglosaksiselta alueelta. Monesti kirjat olivat yhteiskuntakriittisiä. Vallinnut arvomaailma kyseenalaistettiin. Erityisen rohkeana pidettiin Itävallan juutalaisen Stefan Zweigin elämänkertateoksen Maria Stuart suomentamista. Matti Kurjensaaren mukaan teoksen julkaiseminen oli kulttuurihistoriallisesti radikaali teko. Toimitusjohtaja Esko Aaltonen ja Gummerus Oy olivat ajastaan edellä, kuin ennakoiden kansallissosialismin äärioikeistolaisen aatemaailman tuhon."

Myös Esko Aaltosen kotiseututyöhön kuului keskeisesti julkaisutoiminta. Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirjasarjaa hän toimitti yli neljä vuosikymmentä. Samoin Kotiseutukuvaksia Lounais-Hämeestä, Lounaishämäläisiä merkkihenkilöitä ja Lounais-Hämeen Joulu -sarjoissa hyödynnettiin paikallisperinteen keruutyötä. Lisäksi Aaltonen sai aikaan monta paikallishistoriaa ja -historiikkia.

Vuonna 1942 Aaltonen aloitti Suomalaisen Suomen toimitussihteerinä ja jatkoi sen päätoimittajana vuosina 1946-1966. Professoriaikanaankin hän siis kirjoitti Suomalaiseen Suomeen ja myös muihin lehtiin, esimerkiksi Pellervoon. Hänen vuonna 1944 ilmestynyt väitöskirjansa käsitteli Länsi-Suomen yhteismyllyjä. Samasta aihepiiristä hän oli julkaissut teoksen jo vuonna 1937.

Merkittävin Esko Aaltosen yliopistoaikanaan julkaisemista teoksista lienee Kuluttajat yhteistyössä (1953). Teos on osuuskauppaliikkeen synnyn historia ja katsaus edistyksellisen osuuskauppaliikkeen toimintaan vuoden 1917 jälkeen. Aaltonen sai teoksestaan kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n kirjallisuuspalkinnon vuonna 1957.

Palkinnot

Suomen Historiallisen Seuran muistitiedon keräyskilpailun ensimmäinen palkinto vuonna 1932

Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n kirjallisuuspalkinto vuonna 1957

TuotantoOtteitaLisätietoja

« Takaisin

 
 
 
login Synergia Foxy