Eeva Sanna

Tammelassa opiskellut ja sittemmin Forssan Matkuun muuttanut Sanna Eeva sai toisen palkinnon Kariston järjestämässä Tiina 2006 –tyttökirjakilpailussa. Palkittu nuortenkirja On luvattu leudompaa kuvaa herkästi 17-vuotiaan Saagan elämää, jota värittävät hankalat suhteet alkoholistivanhempiin ja rakas hevosharrastus.

Sanna Eevan ensimmäinen aikuisten romaani Maamorsian ilmestyi syksyllä 2008.
Kirjan päähenkilö on noin 30-vuotias Sonja, joka käy läpi lapsuuttaan ja miettii sitä kautta myös tulevaisuuttaan seuratessaan isänsä hiipumista sairauteen. Elämä kaupungissa kunnollisen miehen rinnalla ontuu, ja lapsuuden maaseutu vetää puoleensa.

Eevan toinen aikuisille suunnattu romaani Olot julkaistiin vuonna 2012. Kirjassa pääsevät ääneen kolme naista, jotka edustavat samaa sukua, mutta eri sukupolvia.

Palkinnot

Toinen palkinto Tiina 2006 -kirjoituskilpailussa 2006

Esitellyt teokset

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kaunokirjallisuus

On luvattu leudompaa (Karisto, 2007)

Maamorsian (Karisto, 2008)

Olot (Karisto, 2012)

Runoja teoksessa Kuusiraajainen purppuratähti (Tammi, 2003)

Novelli teoksessa Auringon viikset ja muita kertomuksia (Enostone, 2004)

Runoja teoksessa Hän asuu vierashuonetta (Lahden runomaraton, 2007)

Ote teoksesta Maamorsian

Elettiin huhtikuun alkua, kotona oli vielä lumikinoksia siellä täällä mutta Helsingin kadut olivat paljaat, ja lakaisukoneet ajoivat niitä puhtaiksi. Minä kävin lähikaupassa hypistelemässä bataatteja ja hunajameloneja, opin käyttämään metroa ja seisomaan liukuportaissa oikeassa laidassa. Elämisestä tuli peliä, minä olin hahmo jonkun toisen elämässä, minulla oli kaupunkilainen rooli, uusi, vieras ja jännittävä.
Isälle kerroin, että ystävä lähti vaihtoon ja sain asua sen kämpässä, että yliopistolla oli viimeinkin alkanut minua kiinnostava luentosarja, että iltaisin meni myöhään ja viikonloppuisin oli projekteja. Isä oli kurtistanut kulmiaan, sanonut selvä, vaikka ilmeestä näin, että sen teki mieli kysyä lisää.

- - - - - -
Teki mieli tiuskia. Arsi oli suostunut jäämään maalle, ”ihan miten sinä vaan haluat”, se oli sanonut. Se oli raivannut tilaa kannettavalleen huoneeni prinsessapöydältä ja vetänyt lattiat jatkojohtoja täyteen, istunut suuret kuulokkeet päässään koneensa ääressä kun minä olin aukonut kaappeja ja laatikoita isän työhuoneessa, lajitellut tavaraa kasoihin ja työntänyt niitä sitten jätesäkkeihin ja pahvilaatikoihin. Isän tuoksu oli jo väljähtänyt kaappeihin jääneistä vaatteista.

Kariston kirjailijasivut