Kiiskinen Unto

Jokioislaisen Unto Kiiskisen teos Äitiä en jätä (2007, 2. p. 2008) kuvaa vuoden 1918 traagisia tapahtumia ja niiden seurauksia Jokioisilla.

Oman kiinnostuksensa heräämisestä paikallishistoriaan ja sen kirjoittamiseen Kiiskinen kertoo seuraavasti:

Kuulin luottamuksellisia asioita 1960-luvulla paikallisilta ihmisiltä joita tunsin. Arkoja, ikäviä asioita puhuttiin vain minulle, usein ei edes omille lapsille.

Tajusin, että vain minä tiesin monia historian yksityiskohtia. Sain ensimmäisenä lukea elämäkerrallisia asiakirjoja, mm. päiväkirjan, teloituskirjeen ym. dokumentteja.

Teoksen kirjoittamisprosessi oli Kiiskisen mukaan aluksi vaikea, koska tukihenkilöä tai kannustajaa siihen ei ollut. Teoksen varsin myönteinen vastaanotto yllättikin Kiiskisen. Teoksen tiimoilta tehtiin kymmeniä haastatteluita lehtiin. Lisäksi Kiiskinen kertoo saaneensa kirjaansa koskien useita kiitospuheluita ja -kirjeitä.

Suhdettaan Jokioisiin Kiiskinen kuvaa näin:

Jokioinen on kotipitäjä, koska olen asunut täällä jo 44 vuotta ja ystävät ja tuttavat ovat täällä.

Esitellyt teokset

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

---

Kirjat

Äitiä en jätä (omakustanne, 2007)

Orpojen vuosi (omakustanne, 2010)

Kansakoulu (omakustanne, 2012)

Kaksi kansanmurhaa : Suomen kesä 1918 ja Kamptusea 1970-luvulla (omakustanne, 2013)

Kesän 1918 muistot (omakustanne, 2017)

Ote teoksesta Äitiä en jätä (2007)

Jokioinen 29/4 1918

Viimeinen tervehdys Iidalle ja lapsille ja isälle ja kaikille omaisille koska minä olen nyt tuomittu kuolemaan niin pyydän että omaiset ei sure minua sillä minä menen mestauslavalle rohkein mielin ja pyytäisin että isä ukko ja omaiset pitäis huolta teistä ja myös Klemelän Jussille pyytäisin lausua että hän myös koittais teitä auttaa siinä torpassa sanokaa kaikille viimeinen tervehdys minulta - jääkää hyvästi viimeisen kerran. Joudun kuolemaan marttyyri kuolemalla aatteeni tähden.

Hyvästi Rakkaani Iita ja lapset.

OJ Selkälä

Jumalan haltuun.