Kare Kauko

Forssan Lehden päätoimittajanakin (1946-1947) toiminut poliittinen kirjailija ja toimittaja Kauko Kare oli Urho Kekkosen ajan ärhäkkä oppositiomies ja arvostelija. Kauko Kare on kirjoittanut lähes sata teosta. Kareen teoksista Pukkisänky (1957) ja Vanha iloinen Tammela ja sen maanmainio väki (1983) liittyvät tiiviisti Lounais-Hämeeseen.

Kauko Kareen tytär Katariina Kare-Evans kertoo isästään kirjoituksessaan Ne yhteiset, ihanat muistot – Kauko Kareen kirjailijankuva:

Isäni kirjoitteli pitkään pakinoita Forssan Lehteen. Hänellä oli tapana istuskella kirjoittelemassa lepotuolissa kesämökkimme verannalla. Hän luonnosteli ensin pakinan käsin konseptipaperille. Kirjoitusalustana oli salin iso tyyny. Sitten hän kirjoitti pakinan puhtaaksi pienellä kirjoituskoneellaan, jota hän piti polviensa päällä. Viileämmällä ilmalla hän kirjoitteli alakerran kamarissa, istuen sänkynsä päällä pehmeä tyyny selän takana.

Isälläni oli tapana kävellä Syrjäharjun metsän läpi Tammelasta Forssaan, Forssan Lehden toimitukseen tuore pakina selkärepussaan. Kotimatkallaan hän poimi mielellään sieniä.

---

Pakinoiden aiheet Kauko Kare sai aina elävästä elämästä, kylän ihmisistä ja arjen tapahtumista. Hänen tietolähteenään oli usein naapurin iloluontoinen emäntä, Lukkalan mamma.

---

Kauko Kare sai aiheita pakinoihinsa myös istuskelemassa kylän isäntien kanssa. Keittiössämme istui milloin Lukkalan Erkki, milloin Humalaisen Yrjö kahvitotia (kahvia ja tilkka Koskenkorvaa) nautiskelemassa. Ja mitä enemmän kahvitotia kului, sitä paremmin juttu luisti.

Isäni oli ikuistanut pakinoihinsa monia kylätyyppejä. Vuosien vierren tammelalaisille tuli tutuksi etenkin Heponiemen Kaisa ja Tommo, joiden toilailuista Kaksiparta kirjoitteli usein. Esikuvaa en valitettavasti tiedä, siitä ei ollut koskaan isäni kanssa puhetta. He saattoivat olla puhtaasti mielikuvituksenkin tuotetta, tyypillisinä hämäläisinä.

---

Kaksiparran pakinoissa on ikuistettu Loimijoen siltavahdit, kansantaiteilija Kalle Aaltonen karvalakissaan, huopatossuissaan, paikkahousuissaan ja sarkapalttoossaan, talollinen Hilma, puutarhuri Syrjälä, konstaapeli Eevee, joka virkatyönsä ohella toimi mielellään huutokauppameklarina, ompelijatar Esteri, apteekkarineidit, kyläkauppias Pekka, bussikuski Hessu, kirkkoherra Gideon ja monia, monia muita.

Isänsä suhteesta Suomeen ja Lounais-Hämeeseen Katariina Kare-Evans kertoo vielä kirjoituksessaan seuraavaa:

Kuten myöhemmin yritän todistaa, isäni kirjallinen työ on kokonaisuudessaan suomalaiskansallista, josta kuvastuu syvä rakkaus isänmaahan ja sen kulttuuriperintöön. Kiintymys suomalaiseen maisemaan, etenkin hämäläiseen kotiseutuun ja luontoon eri vivahteineen, tulee parhaiten esiin hänen pakinoissaan.

Teoksista sanottua:

Pukkisängystä sanottua:

Kun Kare tarkkailee maisemaa ja siinä liikkuvia ihmisiä tammelalaisen pirttinsä ikkunasta, istuu keinutuolissa tai lojuu pukkisängyllä mietiskellen, on hän heittänyt kaiken kaupunkilaiskulttuurin harteiltaan. Samalla on kaikonnut tietty asenteellisuus, joka vaivaa Kareen kulttuuripoliittista kirjoittelua, ja lukija saa tutustua häneen ihmisenä, kelteisillään. On heti sanottava, että kohtaaminen on varsin miellyttävä.

- P.T., ”Kare kelteisillään”, Helsingin Sanomat 19.4.1958

Palkinnot:

Aleksis Kiven Seuran Eskon puumerkki 1991

Esitellyt teokset

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

---

Kaunokirjallisuus

Mehiläisen hunajaa: Hämäläisestä auringonpaisteesta kiinalaiseen kuutamoon (Karisto, 1970)

Pukkisänky: pakinoita Lounais-Hämeestä (ja muualtakin) (julkaistu Kaksiparta-nimellä) (Forssan kirjapaino, 1957)

Vanha iloinen Tammela ja sen maanmainio väki (Alea-kirja, 1983)

Musta murha: vodkaa, radiojohtaja Pero: salapoliisiromaani (Alea-kirja, 1973)

Tietokirjallisuus

Toivo Pekkanen: kirjailijankuvan piirteitä (WSOY, 1952)

Yrjö Jylhä: runoilijan- ja soturinkohtalo (Otava, 1957)

Tunnettuja suomalaisia (yhdessä Jussi Pohjakallion kanssa) (Karisto, 1962)

Tähän on tultu: Paasikiven linjalta K-rintamaan (Alea-kirja, 1967)

Tähän on tultu: 2 : Paasikiven linjalta Kekkosen kolmanteen (Vuonna 1967
ilmestyneen teoksen lyhennetty ja ajankohtaistettu laitos) (Alea-kirja, 1969)

Ammattina autokyyditys: Suomen taksiliikenteen vaiheita (Suomen taksiliitto, 1974)

Tahko Pihkala, legenda jo eläessään (WSOY, 1975)

Tähän on tultu, Ahti M. Salonen: raportti presidentinvaihdoksen välttämättömyydestä vakava- ja leikkimielisille äänestäjille (Alea-kirja, 1977)
Ammattina autokyyditys: Suomen taksiliiton vaiheita (lisäpainos) (Suomen taksiliitto, 1982)

Eino Leino - kansallisrunoilija: elämän- ja kirjailijankohtalon luonnehdintaa (Alea-kirja, 1985)

”Kiellettyjen kirjojen indeksi": terveestä ja epäterveestä kilpailusta (Alea-kirja, 1992)

Vanhan Kuninkaankartanon iloiset vuodet (Alea-kirja, 1994)

Sydän ja kruunu: prinsessa Margaret ja Peter Townsend (Kivi, 1955)

J. K. Paasikivi: valtakunnallinen elämäntyö (Kivi, 1956)

Teokset: muistopainos / Toivo Pekkanen Osat 1-2 (WSOY, 1957) Osat 3-7 (WSOY, 1958)(teosten esittelyt: Kauko Kare)

Näin puhui Snellman : kirjoituksia, katkelmia, ydinlauseita /J. V. Snellman (WSOY, 1960)

Keskikoulun lukukirja : oppikoulun I-IV luokan lukemisto osat 1-4 (toim. Mauno Niinistö, Aulis Ojajärvi, Aimo Turunen ; avustajakunta: Keijo Ahti, Pentti Huovinen, Kauko Kare ... et al.) (WSOY, 1-2 1962, 3-4 1963)

Asiasta sanaan: suomalaisen asiaproosan tyylinäytteitä tarkasteluviitteineen (toim. yhdessä Seppo Kahilan kanssa) (Weilin+Göös, 1965)

Sokean opas (osat 1965, 1966, 1967, 1970) (Opaskoirayhdistys)

Taistelun ja murroksen vuodet (Karisto, 1967)

Kaljupäitä ja paljasjalkaisia: Yksikamarinen leikin kuvastimessa (toim. yhdessä Seppo Saurin kanssa) (Karisto, 1969)

Kalle Kähkönen - toripojasta talousneuvokseksi: muistikuvia (julk. Juha Kähkönen, 1973)

Sokean opas: 1948-1973 (Opaskoirayhdistys, 1973)

Yrjö Kivimies 8.12.1899-18.3.1980: muistojulkaisu (Alea-kirja, 1980)

Aktivisti ei hellitä: tapahtumia, muistelmia, mielipiteitä 1917-1939 (Paavo Susitaival ; koonnut Kauko Kare) (Karisto, 1981)

EY - kyllä vai ei: terveen järjen puolesta: taloudellinen integraatio, maatalouden alueellinen kehitys, puoluevalta (toim. yhdessä K. Uolevi Pihkalan kanssa) (Alea-kirja, 1992)

Terveen järjen puolesta Osa 2: Alea-kirjan ja Nootin 25 vuotta (toim. yhdessä Katariina Kareen kanssa) (Alea-kirja, 1993)

"Tieteen pyhä lehmä": korkeakoulu - matalapolitiikka (toim. yhdessä Katariina Kareen kanssa) (Alea-kirja, 1994)

Suomennokset

Flaubert, Gustave Kolme kertomusta / Gustave Flaubert (Tammi, 1955)

Metsäsissi / Gabriel Ferry (WSOY, 1955) Toursin kirkkoherra / Honoré de Balzac (Karisto, 1960)

"Tänään": valittuja pakinoita / Gustaf Mattsson (Karisto, 1961) Leikkisiä tarinoita /
Honoré de Balzac (yhdessä Yrjö Kivimiehen kanssa) (Tammi, 1961)

Pontius Pilatus / Roger Caillois (Karisto, 1964)

Hyvä herrasväki: toinen sarja valittuja pakinoita / Mattson, Guss (Karisto, 1967)

Kar de Mumman maustekaappi: pakinoita / Kar de Mumma (WS, 1969)

Viiden rintaman vastavakoilija / Otto Kumenius (Alea-kirja, 1969)

Rameaun veljenpoika / Denis Diderot (2. Painos, Karisto, 1970)

Tyhmyyden ylistys / Erasmus Rotterdamilainen (Karisto, 1974)

Ensimmäiseksi vapaus: erään eurooppalaisen testamentti / Salvador de Madariaga (suom.yhdessä Olavi Laineen kanssa) (Alea-kirja, 1981)

Tiedustelu - tehtävä yli rajojen: viiden rintaman vastavakoilija muistelee ja kertoo / Otto Kumenius (suom. yhdessä Olavi Laineen kanssa ja Kauko Kare) (3. täyd. p., Alea-kirja, 1983)

Historiallisia pienoiskuvia / August Strindberg (Alea-kirja, 1985)
Legendoja Mestari Olavi: viisinäytöksinen näytelmä /August Strindberg (suom. yhdessä Yrjö Koskelaisen kanssa) (Alea-kirja, 1987)

Valta ja painajainen: poliittisia esseitä / Carl-Gustaf Lilius (suom. yhdessä O. Laineen kanssa) (Alea-kirja, 1988)

Hjalmar J. Procopé: isänmaanystävä ja maailmankansalainen / Magnus Lemberg ; (suom. yhdessä Katariina Kare-Evansin kanssa) (Alea-kirja, 1994)

Ote teoksesta Mehiläisen hunajaa (1970)

Öinen vaellus

Kulje avoimin silmin ja korvin, jotta tajuaisit, kuink’ on sun maasi kaunis.

Tämä kehotus on lähtenyt kenties Zach. Topeliuksn, kentien Reino Kalliolan kynästä. Tai kuink’ on, ehkä molempien. Päättäessäni tehdä niin kuin he ovat sanoneet, olin vastikään eronnut Hot. Maakunnan kulmassa erään hurmaavan Rouva Toimittajan seurasta. Olin siis valmiiksi herkistynyt lähtiessäni vaeltamaan kohden äitieni pitäjää Tammelaa.

Kun vaeltamaan sinä lähdet,
ovat ylläsi taivaan tähdet.
Ja ne suviyöhön katselevat silmin uteliain.

Mars välkkyy punaisena,
ja Wega vilkkuu kellanvalkoisena,
vaan Venus loistaa lempeällä sinivalollaan.

Totta puhuen, ystäväni tähdet olivat kätkeytyneet taivaan utuun. Mutta Linikkalan takaa heittyi taivaalla ihmeellinen kajo, ensin punertava, sitten kermanvärinen. Se oli aurinko jostain taivaanrannan alapuolelta. Tuon suuren pallon tehtävänä on säteillä, ihmisen tehtävänä on katsella tuota säteilyä. Itse asiassa se, säteily, on öiseen aikaan luonnonvastaista. Ja kuitenkin sitä on, se himertää kutsuvasti vielä klo 23.30 milloin vaeltavalle teinille, milloin rakastavalle parille, milloin unettomalle vanhukselle. Maailmassa on sittenkin enemmän valoa kuin pimeyttä, tuumii vaeltava teini ja nyhtäisee maasta leskenlehden valkoisen höytyvän.

Kalliomäki tietysti nukkuu. On hiirenhiljaista, ei edes tuuliviirin narahdusta, sirkan sirahdusta. Vehnämylly tuijottaa mäentörmän alta minua kohti kuin tarina-aikojen peikko. Kolmiomainen otsa, kuusi mustaa nelikulmaista silmää, kaksi avointa suuta. Tuollaista peikkoa sai pienenä pelätä. Mutta ikääntynyt teini tietää, että noista suista tulee maailman ranskanpullaa ja letvehnästä, ja vaeltaa edelleen.

Kuuston kahvilan kohdalla tulee eteeni ensimmäinen kukkiva tuomi. Hieman tuonnempana näkyy jokin tumma mytty maantien ojassa. Kun tulen lähemmäksi huomaan, että siinä on eräs vaimoihminen. Hän on noita hämäläisiä eukkoja, joiden kullanvaalea tukka on harmaantunut ja punainen poski kurtistunut, mutta joiden elinvoima ja sitkeys on ennallaan. Hän lapioi ojasta soraa tien penkalle, jotta vesi pääsisi vapaammin virtaamaan pois hänen omenapuutarhastaan. Eukon ukkokin on hengessä mukana. Hän istuu keltaisena ja lämpimänä loistavan ikkunan takana keinutuolissa, juo kahvia ja katselee telkkaria. Ikkunalaudan kukat muodostavat hänen auringon ruskettaman päänsä ympäri koristeelliset kehykset.