Pasanen Jorma

Forssassa aikoinaan asuneen ja Forssan kauppaoppilaitoksen rehtorina toimineen tohtori Jorma Pasasen romaanissa Granaattiristi (1991) kerrotaan Viipurista ja viipurilaisista. Romaani alkaa vapunaatosta vuonna 1918 vanhassa Viipurissa, jonka yli sota oli pyyhkäissyt nopeasti ja rajusti. Tarinassa kerrotaan vapaussodan aikana ystävystyneistä nuorista koululaisista, jotka joutuvat sotaan. Romaani on myös kolmen sodan vaiheista, karjalaisuudesta ja viipurilaisuudesta kertova ajankuvaus.

Esitellyt teokset

Kirjailijan tuotantoa Louna-kirjastoissa.

Kaunokirjallisuus

Granaattiristi : romaani Viipurista ja viipurilaisista vuosikymmenien vaiheissa (Alea-Kirja, 1991)

Tietokirjallisuus

Viipurilaisen osakunnan laulukirja (toim. Pasanen, Hukkanen & Kivi-Koskinen) (Viipurilainen osakunta, 1947)

Remburssi kansainvälisessä kaupassa (Liiketaloustieteellinen tutkimuslaitos, 1953) (väitöskirja)

Valvonta liikeyrityksessä (1954)

Cif-vakuutus Liiketaloustieteellinen tutkimuslaitos (Sarja:
Tutkielmia/Liiketaloustieteellinen tutkimuslaitos ja Kauppatieteellinen yhdistys; 28) (Kauppatieteellinen yhdistys , 1954) (englanniksi Documentary credit in international trade)

Asiakirjaohjeita (Otava, 1956) (useita eri painoksia)

Kansalaiskoulun kauppa- ja lainoppi (Otava, 1957) (useita eri painoksia)

Kulutustavaroiden menekinedistäminen = Sales promotion (Otava , 1958)

Myy paremmin, myy enemmän: myyntipalvelun perusteita (Otava , 1960)

Liikkeenhoito-oppi kauppaoppilaitoksia varten (Otava , 1961)

Kansalaiskoulun kauppaoppi (Otava, 1962, 2. painos) (teoksesta on useita painoksia ja kuvitettuja laitoksia)

Hallinnon periaatteet sovellettuina sairaanhoitotoimeen / H. A. Goddard (Sairaanhoitajien koulutussäätiön julkaisu) (suom. Jorma Pasanen) (WSOY , 1963)

Rahakirja (Tammi, 1968)

Forssan työväenyhdistys 1889-1969 (1969)

Ystävyyden kanava (Alea-kirja , 1971)

Tilapäiset maksuvälineet Suomessa (Suomen numismaattinen yhdistys, 1972)

Suomalaiset kulutustavarat Neuvostoliiton markkinoilla (Turun kauppakorkeakoulu , 1973) (Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja . Sarja B I; 1973, 8)

Suomen setelistön vesileimat (Coinstrom , 1973)

Liiketaloustiede: markkinointi: lyhyt oppijakso, pienryhmätyöskentely : lukuvuosi 1974-75 (yhdessä Kaj Gustafssonin ja Tapio Nurmisen kanssa) (moniste) (Helsingin kauppakorkeakoulu , 1974)

Tavarakaupan yleiset kauppatavat ja toimituslausekkeet (Gaudeamus , 1975)

Ote teoksesta Granaattiristi (1991)

Seuraava taistelupäivä alkoi kuten edellinenkin. Vihollinen lähestyi kovin varomattomana ja alkoi etsiä suojaa vasta monen uhrin jälkeen. Kalevin yksikön naapurina olevilla komppanioilla oli vaikeampi maasto puolustettavana ja niillä olikin konekivääreitä tukenaan. Niille riitti maaleja ja ne vaikenivat vain asemaa vaihtaessaan. Päivän mittaan vihollinen tuli varovaisemmaksi ja sen painostus kasvoi. Kalevin joukkue oli vetäytynyt yli suurehkon suoniityn uusiin asemiin metsäisen harjun laitaan. Kalevi luuli olevansa viimeinen aukion ylittäjä ja lähti etsimään yhteyttä toisiin. Hän tavoitti alikersantti Oinaksen, jonka viereen kipusi hengästynyt ”pastori”. Samassa kuului viiltävä huuto: ”Oinas, Kunttu ja Lehikoinen jäivät!” Parinkymmenen metrin päässä rinteen suojaavasta kivikosta makasi liikkumaton mies ja vähän lähempänä toinen, joka yritti ryömien eteenpäin.

Kalevin mieleen lennähti ajatus, mitä reservivänrikin ja joukkueenjohtajan on nyt tehtävä. Hänen ajatuksensa edelle ehti kuitenkin alikersantti, joka huusi korpraalilleen: ”Anna tulta, minä haen ne.”

Kalevi jähmettyi, sillä niityn toiselle laidalle ilmestyi neljä punasotilasta. Meneekö tuo alikersantti nyt suoraan surman suuhun, hän ehti ajatella. Mutta ”pastori” oli myös huomannut miehet. Hänen kiväärinsä laukesi neljä kertaa kuin kone ja samalla neljä yllättynyttä miestä kaatui. ”Nyt”, huusi ”pastori” ja alikersantti lähti juoksuun. Hän pääsi haavoittuneen viereen ja yritti nostaa tätä kun luotisuihku pakotti hänet turvautumaan sammaliin. Kun luotisuihku alkoi uudelleen, myös ”pastorin” uudelleen ladattu kivääri laukesi kahdesti ja luotisuihku loppui. Väkivahva alikersantti kantoi kyyryssä juosten haavoittuneen turvaan. Hetken kuluttua hän palasi korpraalinsa viereen, ojensi tälle kätensä ja sanoi vain ”kiitos”. Kalevi ymmärsi, että siinä tapahtui paljon, tuossa lujassa kädenpuristuksessa.

Vasta silloin nuo miehet huomasivat, että heidän kätensä olivat veressä. Alikersantin vaatteissa oli isoja veritahroja. Korpraali katsoi häntä kysyvästi ja sai vastauksen: ”Kyllä se varmaan selviää. Oli vain mennyt hetkeksi tajuttomaksi.” Kalevi vilkaisi kelloaan ja sanoi:
– Lähdetään heti, kun saadaan haavoittuneet liikkeelle. Vetäydytään samassa muodostelmassa kuin tähänkin asti. Räiskitään vastaan.